Kuolleiden runoilijoiden kerho: Edith Södergran

 

Kuolleiden runoilijoiden kerho on sarja, jossa tutustutaan yhteen kuolleeseen runoilijaan kerran kuukaudessa hänen kuolinpäivänään. Kesän lapsi Edith Södergran kuoli juhannuksena 93 vuotta sitten. Suomenruotsalainen runoilija on jäänyt historiaan modernismin uranuurtajana.

 

Kuolema

Elämänsä viimeiset vuodet Edith Södergram oli sairas ja yksinäinen. Hän oli vuoteenomana mutta kieltäytyi hakeutumasta enää laitoshoitoon, sillä  hän oli nuorena viettänyt keuhotaudin vuoksi pitkiä aikoja eri parantoloissa. Koska etenevä sairaus oli kuolemaksi, hän tiesi loppunsa tulevan varhain.

Södergran menehtyi 31-vuotiaana Raivolassa, joka sijaitsee nykyisen Venäjän puolella. Hänen viimeisiksi runoikseen jäivät Lander som icke är ja Ankomst till Hades.

 

Elämä

Edith Södergranin lapsuudenperheessä ei nähty materiaalista puutetta. Hänen vanhempansa olivat varakkaita suomenruotsalaisia, ja perheessä tavattiin harrastaa älyllisiä keskusteluja. Södergran oli ainoa lapsi ja sai talvisin käydä hyviä kouluja, mutta kesäisin perhe asui nykyisen Venäjän puolella Raivolassa.

Vastoinkäymiset alkoivat, kun Edith Södergranin isä kuoli keuhkotautiin tyttären ollessa 15-vuotias. Tytär sairastui samaan tautiin vuotta myöhemmin ja joutui viettämään pitkiä aikoja parantoloissa sekä Suomessa että Sveitsissä. Lopulta 22-vuotiaana hän päätti omistautua runoilijan uralle ja kieltäytyi enää menemästä parantoloihin.

Edith Södergran eli aikalailla irrallaan todellisuudesta vietettyään pitkiä aikoja parantoloissa. Hän oli omalaatuinen persoona, ja hänen runojaan pidettiin vaikeatajuisina ja kummallisina. Kuitenkin hän esiintyi itse itsevarmasti, jota pidettiin koppavuutena.

 

Perintö

Edith Södergran ei elämänsä aikana juuri saanut arvostusta. Vapaamittainen runous oli aikanaan ennenkuulumatonta, ja jotkut pitivät Södergrania huonona runoilijana, koska hänen runonsa eivät olleet loppusoinnullisia. Nykyään hän on yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimmista runoilijoista ja hänen runojaan on käännetty 16 eri kielelle.

Södergranin runot ovat kiihkeitä, ajoittain jopa hurmosmaisia. Hänen maailmassaan jumalat ovat alati läsnä ja yksi portti on aina auki kuolemalle. Mikään muu paitsi lähestyvä kuolema ei ole varmaa, ja Södergran tarttuu teemaan uudelleen ja uudelleen. Ei olekaan ihme, että Södergranin runoja näkee usein kuolinilmoituksissa.

Kuolematietoisuuden vastapainona Södergran tarttuu myös voimakkaasti tähän hetkeen ja luonnon kauneuteen. Vuodenajat vaihtuvat, jolla on runoilijalle suuri symbolinen vaikutus. Runoissa liikkuu esimerkiksi kummallisia kaloja ja kepeitä lintuja. Vaikkapa runo Nocturne kertoo hiljaisuudesta kesän sydämessä, ja se on julkaistu ensimmäisen kerran sata vuotta sitten.

Hopeankuulas illan kuu,
yön aalto sininen,
välkelaineet loputtomiin
toisiansa seuraten.
Varjoja kaatuu poikki tien,
rantapensaiden itku on vaimeaa,
mustat jätit vartioivat vetten hopeaa.
Syvä hiljaisuus kesän sydämenssä,
uni ja unelma, -
kuuu lipuu meren yllä,
hellä ja valkea.

Runo Nocturne kokoelmasta Runoja (1916)

Edith Södergranin runot olivat minulle läheisiä joskus teinivuosina. Nyt kun luin niitä uudelleen taas tauon jälkeen, niin ne ovat edelleen upeita. Parhaimmillaan ne vetävät mukaansa väreissä helmeilevään maailmaan, jossa ollaan aina vain yksi askel tuonpuoleisesta. Elääpä tuolla tavoin - täysin läsnä, täysin maailmalle antautuneena!

 

Aiemmat Kuolleet runoilijat:

William Butler Yeats, 28.1.
Wislawa Szymborska, 1.2.
Anna Ahmatova, 5.3.
Allen Ginsberg, 5.4.
J
. L. Runeberg, 6.5.

 

Kuva: Svenska litteratursällskapet i Finland

Share

Kommentoi