Elämäni eka Vuoden kokki koettu! Hain tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja pääsin esikarsinnasta jatkoon 💪🏻 Sain nostaa annokseni makutuomareille Perhon karsintavaiheessa todella kovien kisaajien joukossa. Vaikka kisapäivästä on kulunut jo parisen viikkoa, niin ajattelin postata kuulumisia ja tunnelmia kisoihin valmistautumisesta ja itse suorituksesta.

Taitoni ja sen päivän suoritukseni ei riittänyt valitettavasti jatkopaikkaan semifinaalissa. Kysyin heti palautteen ja sainkin rakentavaa, hyvää palautetta. Olen tosi itsekriittinen ja tiesin heti annosta nostaessa etten ehkä pääse jatkoon. Ekakertalaisen mokia tuli liikaa, enkä käyttänyt 45min aikaa parhaalla mahdollisella tavalla. En myöskään annosta suunnitellessa miettinyt miten voisin nostaa annoksen mahdollisimman helposti. Amatöörimokia siis…Jännitin kisapäivää vikat 3 päivää ihan sairaasti. En saanut syötyä juuri mitään edeltävänä päivänä ja nukuin tosi huonosti jo edeltävän viikon jännityksen takia. Kisapaikalla ote kuitenkin hieman hellitti. Kiitos siitä kuuluu uskomattoman mukaville ja kannustaville järjestäjille, sekä kilpakumppaneilleni, jotka loivat ilmapiiristä kannustavan, reilun ja ammattimaisen.

Tunnelma kisapaikalla oli hyvä. Parempi kun olisin ikinä osannut odottaa! ☺️👩‍🍳 Olin ainoa nainen jatkossa ja oli ilo huomata miten mua, ensikertalaista kohdeltiin vertaisena ja tuntui että kaikki halusi oikeasti kisakumppaneiden onnistumista! Tilassa korostui yhteisöllisyys ja yli ravintolarajojen ylettävä yhteys. Oli kunnia saada näyttää omaa osaamista ja ennen kaikkea intohimoa niin kovien kokkien parissa. Olo oli uskomaton ja nöyrä!

Mulle se päivä jäi historiankirjoihin ikuisiksi ajoiksi. Mun eka kisa Vuoden kokissa. Mun frendi sanoi hyvin, että ”Tästä on puhuttu alusta asti ja nyt se päivä on täällä”. Kyllä. Since 2017 kun olin juuri aloittanut kokkikoulun ja työt rafla-alalla. Kyseinen ystäväni tuntee mut läpikotaisin ja lukee mua kuin avointa kirjaa. Nähtyt mut foodrunnerina opettelemassa ravintola-alan perusteita, elänyt mukanani työpaikanvaihdokset, infernaaliset, yli 12h oksennuksen hajuiset baarityövuorot, ekat fine dining kokemukseni,3 tähden Italian harkkani, ulkomailla kokkailuni, kilpailuni ja noh. Kaiken. Hän on kuunnellut itkuiset ääniviestini et onko tässä mitään järkeä ja hehkutukseni saavutuksistani ja välitavotteisiini pääsemisestä.

Vuoden kokki oli mun yksi iso unelma. Päästä vuoden kokkiin mukaan. Lähettää hakemus ja päästä jatkoon. Vaikka se itsessään on ollut mun bucket listalla ekasta päivästä lähtien, en silti ollut tyytyväinen. Kaikki mut tuntevat ymmärtää sen. Piiskasin tulokset saatuani itseäni jokaisesta virheestä ja mietin mitä kaikkea olisin tehnyt toisin. Mitä OLISI pitänyt muuttaa, tehdä järkevämmin, ennakoida jne. Oppimiseni ja sisuuntumiseni kannalta tämä oli ehdottoman tärkeä vaihe. Vaikkakin rankka. Sen sijaan, että olisin nauttinut hienosta mahdollisuudesta ja päivästä, kunnianhimoinen ja armoton puoli itsessä sanoi, että mun pitäis mennä heti takas keittiöön ja tehdä uusintasuoritus, parempi veto ihan vaan siksi. Et hioa se suoritus nappiin…noh, sit onneksi vedin syvään henkeä, hakkasin pari kertaa päätä seinään ja rauhoituin. Tottakai lisätreeni ei koskaan ole pahitteeksi, mutta miksi olisin käyttänyt aikaa ja rahaa saman annoksen hinkkaamiseen, kun en päässyt jatkoon.

Ennemmin kirjoitan ylös ja puhun auki kehityskohdat ja mietin ensi vuotta varten, kuinka voisin parantaa ja mitä tulee ottaaparemmin huomioon. Missä treenata, mistä sponssit, ketä pyytää sparraamaan jne. Selvää on se, että ensi vuonna uusi hakemus menee sisään ja tavoite on parantaa suoritusta ja päästä semifinaaliin. Vaikka ymmärrän asemani ja sen, että vastassa on Suomen kovimmista kovimmat, niin silti tavoittelen vain ja ainoastaan finaali- ja podiumipaikkaa. Voittoa. Mielestäni on turha kisata ellei halua voittaa tai pärjätä. Vaikka kehittyminen ja uuden oppiminen, sekä verkostoituminen on aivan yhtä tärkeitä arvoja, on tähtäin aina silti siinä kirkkaimmassa.

Viimeinen kuukausi on ollut RANKKA! Työntäyteinen töissä ja lisäksi satatuhatta muutakin rautaa tulessa. Energiat ollut vähissä ja paikoittain uskokin lopussa. Lupauduin tekemään 5 täytekakun tilauksen (yksiössäni… never again) ja samalla pyöritän Maikki x Mononen projektia eteenpäin 😄 HUH! Tuntuu, että Vuoden kokki kisojen jälkeen päivät on vaan vilisseet. Mennyt aika autopilotilla kokoajan ja survival mode on vahva. Onneksi kakkuprokkiskin meni hyvin, vaikka leivoin, täytin ja koristelin kakkuja yötä myöten työpäiviä ennen ja niiden jälkeen.

Opinkohan koskaan ottamaan muutaman raudan pois tulesta? Et jos kerrankin tekis vaan yhtä juttua kerralla?? Who knows…

Ei ainakaan vanhana voi sanoa ettei oo nähny, eläny ja kokenu, saati sitten tehnyt!!

Maikki x Monosesta teen oman päivityksen kunhan energiaa riittää 🙈 Huhhuh..melkoista.

-Maikki ja tyhjä olo.

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!

Meissä naisissa on uskomaton feminiininen, kesyttämätön voima. Me ollaan rohkeita, herkkiä, voimakastahtoisia, temperamenttisia, suunnitelmallisia ja silti all over the place joka paikassa yhtäaikaa. Muistan kun mun eka mesu (nykyään rakas ystäväni), aloittaessani työn foodrunnerina ja saliapuna/tiskarina, huusi aina kun astuin keittiön kynnyksen yli, että ”Seis! Nainen keittiössä!” Joku herkkänahkaisempi olisi voinut loukkaantua siitä, mutta näin tilanteen, että hän ei missään nimessä tarkoittanut vitsiä loukkaavaksi ja nauroin sille. Siitä tuli yleinen vitsi.

Samassa mestassa oli töissä yksi nainen keittiössä, joka myöhemmin kapusi kansainväliseen kisamaailmaan ja Michelin-ravintoloihin. Kesällä 2018 pyysin saada mahdollisuutta työskennellä keittiön puolella. Mesuni näki minussa tahtoa, motivaatiota ja potentiaalia, vaikka mitään en juuri vielä osannut. Siispä aloitin ainoana naisena keittiössä. Oppikouluhan se oli!

Pariisissa 2024

Keväällä 2019 aloitin Kapella työt Rosterissa Turussa. Siellä keittiössä olikin yhtäkkiä puolet naisia, ja keittiötä, sekä salia johti nainen. Tähän haluan sanoa, että vaikka Kape on suustaan välillä huono ja päästelee sieltä sammakoita, niin en itse kokenut koskaan syrjintää. Päinvastoin mesta oli täynnä feminiinistä energiaa ja Kape kohteli meitä arvostaen ja oli ylpeä siitä, että hänen ravintolaa johtaa (edelleen) naiset. Sain ensimmäistä kertaa olla naisjohtajan alaisena keittiössä. Mulle ei ole koskaan ollut väliä teenkö töitä miesten vai naisten kanssa. Sukupuolella ei ole mitään tekemistä osaamisen kanssa. Joku mies voi olla jossain asiassa rokkistara siinä missä nainenkin. Taito, osaaminen, ammattiylpeys ja motivaatio ratkaisee minun silmissäni.

Valehtelisin, jos väittäisin silti, ettenkö tuntisi erityistä ylpeyttä silti naiskolleegoistani. En puolueellisuussyistä, vaan lähtökohtaisesti siitä faktasta, että olemme keittiömaailmassa vähemmistö. Harva nainen hakeutuu Michelin-keittiöihin, kestää miesten pieru-kakka-kikkelivitsejä, ronskia huumoria, painetta ja stressiä.

Nainen keittiössä on yleensä kylmässä keittiössä ja etenkin pastryssä. En edes jaksa laskea, kuinka monta kertaa mua on luultu tarjoilijaksi tai automaattisesti pastry chefiksi. Näytän palovammani käsistä ja oikaisen, että itseasiassa olen paistaja😅 Tää paistaja vaan tulee korkkarit jalassa töihin.

Vaikka mulla on pääsääntöisesti vain hyviä kokemuksia ainoana naisena keittiössä, en minäkään ole välttynyt ongelmilta. Mun palkkaamista on mietitty, että eihän keittiöön tule liikaa feminiinistä energiaa. Mä olen kokenut rajoja rikkovia vitsejä tai läpänheittoa haarovälistäni ja perseestäni. Mua on väheksitty. Mua on pidetty heikkona ja muhun ei oo uskottu. Mua on seksualisoitu.

MUTTA

Muhun on myös uskottu. Mua on kannustettu. Mua on autettu. Mua on kohdeltu hyvin. Mua on tuettu. Mua on kunnioitettu ja ihailtu. Ja mielummin keskityn näihin!❤️

Meissä naisissa on raakaa voimaa, feminiinistä, hoivaavaa energiaa ja me saadaan toteuttaa meidän unelmia!

Tänään naistenpäivänä ja kauniina keväisenä päivänä päätin kihartaa hiukset, meikata kunnolla ja laittaa punaisen maximekon päälle naistenpäivän kunniaksi. Hiukset latistuu ja hikoilen grillin ääressä meikit pois, mutta feminiinisyys, rohkeus, voima ja sisäinen kauneus hehkukoon koko päivän ❤️

-Maikki, se ainoa nainen keittiössä.