Ladataan...
No Sex and the City

Avuttomaksi heittäytyminen on vaarallista tasa-arvon ja naisen ihmisen itsenäisyyden kannalta. Mietin tätä vastikään, kun luin haastattelun, jossa eräs nainen kertoi, ettei koskaan tankkaa autoaan. Mies hoitaa kuulemma aina asian hänen puolestaan – mistä sitten toisinaan aiheutuu hankaluuksia, kun mies on esimerkiksi pitkällä työmatkalla. Ajatus tällaisesta elämästä ahdistaa minua ihan valtavasti. Avuttomaksi heittäytyminen ja kumppanin varaan jättäytyminen on valtava riski. Mitä tapahtuu, jos tuo tietyt asiat aina hoitanut ihminen vaikkapa yhtäkkiä ottaa ja lähtee? Sitten jää auto tankkaamatta ja mimmi himaan jumiin. Hups.

kuva: väinö kannisto / helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0)

 

Parisuhteissa tapahtunee usein niin, että suhteen osapuolille syntyy omia vastuualueita: esimerkiksi oma kumppanini tekee yleensä ruokaa, ja minä hoidan useimmiten pyykit. (Minä teen yleensä vähän pahaa ruokaa, ja kumppanini pesee samassa koneellisessa kaikki vaatteet väriin katsomatta.) Vaaralliseksi homma menee kuitenkin siinä vaiheessa, kun työnjako eriytyy niin pitkälle, että toinen osapuoli ei enää osaa itse hoitaa jotakin asiaa: laittaa ruokaa, vaihtaa lamppua tai tankata autoa, tai ei vaikka tiedä, missä kunnossa asuntolaina on ja mistä löytyvät talouden tärkeät paperit.

Tällainen tehtävien eriytyminen on tavallaan ihan ymmärrettävää, sillä harva meistä tykkää tehdä asioita, jotka tuntuvat vaikeilta tai joissa on huono. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei koskaan pidä silkasta mukavuudenhalusta ajatutua sellaiseen tilanteeseen, että jos kumppani jättää tai vaikka kuolee, ei enää pärjää itse. Näen tällaisen itsenäisyyden tavoittelun myös tärkeänä feministisenä projektina. Naisilta on pitkään puuttunut valta hallita omaa elämäänsä (ja näin on toki yhä monissa paikoissa), ja kun tämä vapaus kerran on saatu, sitä kannattaa myös käyttää.

Raha-asiat ovat tästä hyvä esimerkki. Vain muutama sukupolvi sitten miehillä oli tapana hoitaa perheen raha-asiat, eikä naisilla ollut välttämättä mitään hajua siitä, minne massit menivät. Omassa suvussani on kaikenlaisia ikäviä tarinoita esimerkiksi siitä, miten miehet ovat ottaneet isoja velkoja tai juoneet talon perheen alta, eikä tileistä tietämätön nainen ole voinut varautua asiaan millään tavalla. Tässä on tietysti tapahtunut paljon muutosta, ja naiset tuntuvat nykyään olevan hyvinkin tarkasti kiinnostuneita raha-asioista, mikä on älyttömän hienoa. On äärettömän voimauttavaa tietää osaavansa asioita ihan itse. Ja nyt haluaisinkin, että laajentaisimme samaa asennemuutosta koskemaan myös muita elämän osa-alueita.

Tasa-arvon kannalta on myös valtavan tärkeää, että tietyt asiat eivät jää vain yhden sukupuolen edustajien kontolle: siis esimerkiksi raha-asiat miesten hoidettavaksi ja lastenhoito naisille. Se ei nimittäin voimauta ketään. Sukupuolistereotypisessä yhteiskunnassa tällaisista automaattisista oletuksista voi olla vaikea päästä eroon, mutta uskon vakaasti, että niiden murtaminen on kannattavaa ihan kaikille. Toisinaan on puskettava pois sieltä mukavuusalueelta, luovuttava avuttomuudesta ja opeteltava asioita ihan vain siksi, että ne osaa hoitaa jos tilanne sitä vaatii.

Me kaikki voisimme paremmin, jos tietäisimme varmasti pärjäävämme yksin sekä auton että lasten kanssa.

 

jatka lukemista:
Miksi kannatan sukupuolikiintiöitä
meidän kaikkien pitäisi todellakin olla feministejä
lego-ukon uusi ammatti: koti-isä
 
seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.
Share
Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Kaverini fantasioi Facebookissa, että eikö olisi hienoa, jos kuukautisemojeja olisi olemassa. Kun sitten makaisi kotona ja kiroilisi kuukautiskipujaan, ja joku tekstaisi ja kysyisi kuulumisia, sitä voisi vain vastata lyhyesti ja ytimekkäästi kuvalla vaikkapa verisestä siteestä. En ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi koko asiaa, mutta tuon postauksen luettuani ihan hermostuin: Totta! Tälle on tarvetta! Miten voi olla, ettei tätä mahdollisuutta ole vielä olemassa?! Sitten ryhdyin googlaamaan asiaa ja sain selville, että joku meitä fiksumpi on jo käynnistänyt prosessin, ja saatamme hyvinkin saada kuukautisemojit puhelimiimme jo ensi vuonna.

Kuva: PLan UK

 

Internet tiesi nimittäin kertoa minulle, että Plan International on kampanjoinut kuukautisemojin puolesta jo jonkin aikaa! Kesällä Plan järkkäsi kilpailun, jossa yleisö pääsi äänestämään omaa suosikkiaan yllä näkyvistä emojeista. Plan International Australian varatoimitusjohtaja Susanne Legena kommentoi kisaa Australian Broadcasting Corporationin haastattelussa toteamalla oikein osuvasti, että on oikeastaan tosi kummallista, ettei kuukautisemojeita ole vielä käytössä. “Meillä on emojit pekonille ja kelloille, muttei yhtään emojia tälle luonnolliselle asialle, joka tapahtuu kuukausittain naisille ympäri maailmaa." Ja vaikka naiseuden ja kuukautisten yhteys ei tietenkään ole ihan noin simppeli asia, niin muutenhan tämä on täysin totta. Miksi voimme kommunikoida pekonista pelkän pienen kuvan voimin, mutta emme kuukautisistamme?

Planin kamppiksen taustalla oli ajatus siitä, että kuukautisemojeilla normalisoitaisiin kuukautisia ja poistettaisiin vähä vähältä sitä stigmaa, joka niihin yhä liittyy. Samalla kampanjalla halutaan muistuttaa meitä myös siitä, miten monet ihmiset yhä edelleen kärsivät kuukautisistaan tavalla tai toisella: kuukautiseristyksen kaltaisten tapojen lisäksi lapset ympäri maailman jäävät koulusta kotiin kuukautisten aikana puutteellisten hygieniamahdollisuuksien takia. Köyhissä perheissä ei välttämättä ole varaa kuukautissuojiin, ja esimerkiksi kodittomilla ihmisillä on valtavasti vaikeuksia kuukautisten kanssa. Nämäkin asiat on hyvä pitää mielessä, ja mahdollisuuksiensa mukaan tehdä niille jotakin esimerkiksi lahjoittamalla sopimaksi katsomalleen taholle.

Ja miten siinä emojikisassa lopulta kävi? Sen voitti tämä kuva pöksyistä ja kahdesta veripisarasta. Voittajan selvittyä Plan ehdotti kyseistä kuvaa emojeista päättävälle Unicode Consortiumille, eli jos hyvä tuuri käy ja Unicode Consortium hyväksyy pöksyemojin, näemme sen puhelimissamme jo ensi vuoden puolella. Toivotaan siis, että siellä on töissä järkiporukkaa, jotka sanovat kiljuen KYLLÄ tällaiselle neronleimaukselle.

 
Jatka lukemista:
NE - Kuukautiskirja
kerrankin hyviä kuukautissuojamainoksia!
can vampires smell my period?

 

seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.
Share

Ladataan...
No Sex and the City

Hitto, että välillä menee hermo mielensäpahoittajasetiin. Moista ihmistyyppiä tuntuu olevan taas erityisen runsaasti liikkeellä – tiedättehän, sellasia keski-ikäisiä tai jo vähän varttuneempia mieshenkilöitä, jotka kyllä taas niin mielensä pahoittavat, kun tässä maassa tapahtuu jotain heidän maailmankuvastaan poikkeavaa tai julkiseen keskusteluun nostetaan jokin uusi idea, joka ei mene heidän jakeluunsa. Viime aikoina tällaisia asioita ovat olleet muun muassa #metoo-kampanja, lasten sukupuolittaminen ja ajatus siitä, etteivät kaikki perheet ole heteroydinperheitä. Ja voi että miten sedille onkaan tullut näistä keskusteluista niin paha mieli!

Ihan ite photaroin. Sori siitä.

 

Mielensäpahoittajasetä on yleensä valkoinen mies, joka ajattelee, että koska hänellä itsellään on helppoa ja mukavaa, kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta valittaa asioista tai (luoja paratkoon) vaatia muutosta. Koska mielensäpahoittajasedän oma identiteetti/seksuaalisuus/perhemuoto/yhteiskunnallinen asema eivät ole koskaan aiheuttaneet hänelle ongelmia, hän ei ymmärrä, ettei kaikilla ole käynyt samanlainen munkki. Ja kun sitten aletaan puhua asioista, jotka eivät häntä kosketa ja joita hän ei siksi ymmärrä, koska on ilmeisesti hukannut empatiakykynsä jonnekin etuoikeuksiensa alle, hänelle tulee paha mieli ja alkaa ärsyttää.

Esimerkki numero 1: Pertti Salovaara valitti Hesarin mielipidepalstalla, että seksuaalisesta ahdistelusta puhuminen on "inkvisitiota ja noitavainoja". Salovaaran mukaan #metoo-kampanja sai "täysin suhteettomat mittasuhteet", sillä "siinä voi oletettu uhri syyttää vaikka kasvottomasti seksuaalisesta häirinnästä oletettua tekijää jopa vuosikymmenten takaa ja pilata hänen uransa, tehdä tyhjäksi kaiken, mitä hän on saavuttanut."

Niin, koska seksuaalisessa ahdistelussa surkeinta on tosiaan se, että miehen ura voi mennä pilalle. Puolet nuorista naisista on kokenut häirintää viimeisen vuoden aikana, mutta koska Perttiä ei ole koko ajan kourittu, niin luonnollisesti yritykset kiinnittää asiaan huomiota ovat silkkaa noitavainoa. Kyllä Pertti niin mielensä pahoitti, kun joku kehtasi ehdottaa, että miehen saavutukset eivät ehkä ole tässä se kaikkein tärkein juttu.

Esimerkki numero 2: Jostain kummallisesta syystä joka jumalan paikassa lasten hyvinvointiin liittyviä asioita kommentoiva lastenpsykiatri Jari Sinkkonen julisti Vantaan Sanomissa, että "[p]ojalla on munat ja tytöllä pimppi ja sillä selvä", ja että hän ei ymmärrä tätä kasvatuskeskustelua hämärtävää "moninaisuuspuhetta". Ja koska ei vielä riittänyt, että tämä yksi mies ei tajua sukupuolen moninaisuutta, siihen tarvittiin vielä toinen samanlainen komppaamaan. Niinpä Mauri Pekkarinen ryntäsi sydämistyneenä tviittaamaan, että lasten kutsuminen ihan vain heidän nimillään tytöiksi ja pojiksi puhuttelun sijaan on pelkkää "höpö höpöä".

Niin, koska koko sukupuolikeskustelussa, ja aivan erityisesti lasten kohdalla, tärkeintä on se mitä kenenkin housuista löytyy. Ja koska muut ihmisethän nimenomaan tarvitsevat Sinkkosen ja Pekkarisen ymmärryksen ja hyväksynnän sukupuoli-identiteetilleen.

Esimerkki numero 3: Kun muutama helsinkiläinen päiväkoti päätti tänä vuonna viettää isänpäivän sijaan läheisenpäivää, jotta erilaisista perheistä tulevia lapsia voitaisiin kohdella yhdenvertaisesti, vetivät suunnilleen kaikki Suomen mielensäpahoittajasedät yhtäaikaiset herneet nenään. Joukon etunenässä Timo Soini kiirehti sitten kuvailemaan tätä tärkeää muutosta "pöllöilyksi" sekä "umpihulluksi" ja lisäsi vielä, että kyseisissä päiväkodeissa "kylvetään ... hölmöyden siemeniä."

Niin, koska se, että Soinin lähipiirissä on isiä läsnä, tietysti tarkoittaa ettei muunlaisia todellisuuksia ole edes olemassa, vaan kyseessä on silkka "päiväkotipöllöily". Ja että Soinille tulee paha mieli, jos joku kehtaa edes ehdottaa muuta.

 

Jumaliste, että en kestä.

Kaikkein eniten näitä mielensäpahoittajasetiä taitaakin harmittaa se, että tällaiset muutokset tarkoittavat heidän absoluuttisen valta-asemansa yhteiskunnan kärkipaikoilla olevan uhattuna; heiltä ollaan viemässä oikeus määritellä koko maailma vain ja ainoastaan omasta kapeasta näkövinkkelistään. Ja se on ihan helvetin hyvä. Setämiesten aika hierarkian huipulla alkaa yksinkertaisesti olla ohitse.

Siispä: mielensäpahoittajasedät, pitäkää jo suunne kiinni. (Puhun nyt vähän rumasti, mutta tekin puhutte, eli ihan sama.) Teidän mielipiteitänne ei todellakaan aina tarvita; teidän ei ole aina pakko kommentoida joka asiaa. Ja mikä parasta, näkemyksenne eivät todellakaan ole aina relevantteja, kuten itse olette taas niin taidokkaasti osoittaneet. Teidän hyväksyntäänne ei enää tarvita kenenkään kokemuksen legitimoimiseen.

Yhä useammin on myös muiden vuoro puhua, ja jos siitä tulee paha mieli, kannattaa mennä vähän itseensä.

 

Jatka lukemista:
flirttailun ja ahdistelun välinen raja on täysin selvä
nainen ei voi olla huippukokki, koska lapsi pitää hakea päiväkodista

 

seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.
Share
Ladataan...

Pages