Ladataan...
No Sex and the City

Vajaan viikon reissussa oltuani olen jälleen muistanut, miten paljon tykkään kuunnella podcasteja. Ne ovat täydellisiä lentokentillä vietettyihin pitkiin tunteihin, junamatkoihin ja vieraan kaupungin kahviloissa vetelehtimiseen. Feministisiä uudenvuodenlupauksista tehdessäni lupasin taistella viihteen ja taiteen alalla vallitsevaa seksismiä vastaan lukemalla naisten kirjoittamia kirjoja, ja valitettavasti tämänkin julkaisumuodon kohdalla tekijöihin kannattaa kiinnittää huomiota: kuten kulttuurissamme yleensäkin, valitettavasti myös podcasteissa äänessä ovat yleensä vain miehet. Jos sinäkin siis kaipaat muuta kuunneltavaa, tartu esimerkiksi näihin kolmeen kovaan suositukseen:

Kuvat: Jatkoilla, Lipstick Mafia, Poptarts

 

1. Iris ja Melissa: Jatkoilla

Jatkoilijat ovat saapuneet: pullot sihahtavat auki, ja sitten puhutaan suoraan! Seksin lisäksi Jatkoilla käsittelee muun muassa baarijonossa etuilun jaloa taitoa, juhlapyhiä ja polyamoriaa. Tykkään hurjasti tämän podcastin reippaasta räävittömyydestä ja siitä, ettei mikään tunnu hävettävän näitä tyyppejä. Suosittelen erityisesti Toinen ihminen ei voi olla sulle kaikkea -jaksoa, joka herätti ajatuksia, nauratti ja liikutti. Se ja muut jaksot löytyvät muun muassa Cityn nettisivuilta.

2. Lipstick Mafia

Lipstick Mafia -podcastissa monitoiminainen Rosa Meriläinen ja mysteerinen Lady Lipstick puhuvat seksistä ja seksuaalisuudesta. Noin 20-minuuttisilla jaksoilla on sellaisia informatiivisia ja riemastuttavia nimiä kuin Arkijyystö, seksuaalinen itsetunto ja kuulatwerkkaus sekä Karvoitus, krapulaseksi ja squirttaaminen, ja niitä voi kuunnella Suplan kautta. Lisäksi kannattaa tutustua myös Lipstick Mafian nettisivuihin, sillä työn alla näkyisi olevan kaikkea kiinnostavaa kuukautispikkareista aina vallankumoukseen asti.

3. Poptarts by BUST

Kerta toisensa jälkeen ylistämäni Bust-lehden podcastissa toimittajat Emily Rems and Callie Watts keskustelevat naisista ja popkulttuurista. Jaksoissa käsitellään aina ensin yhtä tiettyä aihetta (esimerkiksi uusimmassa jaksossa ruoditaan tuoreen The Handmaid’s Tale -sarjan politiikkaa), jonka jälkeen Rems ja Watts suosittelevat kirjoja, elokuvia ja musiikkia, jota kuluttaessa feministille ei tule paha mieli. Jos siis kaipaat popkulttuurivinkkejä, täältä pesee! Miinusta sarja saa siitä, että jaksot ovat kuunneltavissa ainoastaan iTunesissa.

 

Mitä podcasteja sinä suosittelisit uutta kuunneltavaa etsivälle?

Share
Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Vaikka taivaalta sataa räntää, kesän lähestymisen tietää siitä, että mediat pursuilevat jälleen erilaisia vinkkejä kesätyyleistä ja kesän kymmenestä kuumimmasta kauneuskikasta. Missään ei kuitenkaan ole mainittu sitä trendiä, jonka minä haluaisin kaikkein eniten tänä kesänä nähdä, ja niinpä päätin alkaa levittää ilosanomaa ihan itse. Bongasin sen New York Timesin artikkelista Women who dye their (armpit) hair, ja kyse on juuri sitä, mitä jutun otsikon perusteella voi päätellä: vinkeiksi värjätyistä kainalokarvoista.

Kuva: Instagram / @ccii, @theofficialrainbowgirl, @veronica.coke, @yeelencohen, @anitadm3, @zane_liston

 

Naisten ihokarvat ovat siitä jännä juttu, että ne tuntuvat yhä edelleen olevan jonkinlainen tabu. Muistatteko vielä vuoden 1999, jolloin Julia Roberts sai aikaan valtavan kohun vain vilauttamalla kainalokarvojaan Notting Hill -elokuvan ensi-illassa? (Notting Hill on muuten edelleen yksi romcom-lemppareistani, ja karvatapaus vain syventää lämpimiä fiiliksiäni leffaa kohtaan.) Vaikka maailma on sittemmin muuttunut ja mennyt monella tavalla eteenpäin, tässä suhteessa meillä on vielä paljon matkaa kuljettavana – siitä kertoo jo se, että yhä vieläkään naisten ihokarvoja ei näy edes niiden poistamiseen tarkoitettujen tuotteiden mainoksissa.

Tällainen peittely on aina muistuttanut minua siitä, miten kuukautissuojien mainoksissa lirutellaan vuosi vuodelta sitä kirkasta, sinistä nestettä. Mainoskuvasto kertoo asenteista ja myös luo niitä: kliinisiä korvikkeita käyttämällä luodaan mielikuva siitä, että se todellinen asia johon viitataan (oli kyse sitten kuukautisverestä tai ihokarvoista) on jotakin niin kuvottavaa, ettei siitä voida kunnolla puhua eikä sitä voida näyttää edes siihen erottamattomasti liittyvistä tuotteista puhuttaessa.

Osittain peittelykulttuurin takia tuntuukin toisinaan, että monet ihmiset ovat suorastaan unohtaneet, että aivan kuten miehillä ja lähisukulaisillamme apinoilla, naisillakin on ihokarvoja kaikkialla. Koska siitä ei kuitenkaan juuri puhuta, monet naiset ovat kokemukseni mukaan varsin yksin asian kanssa ja saattavat esimerkiksi kuvitella olevansa ainoita, joilla karvaa karvaa kasvoissa/rinnoissa/vatsassa/ties missä.

Ja miehet ne vasta totuudesta pihalla tuntuvat olevankin! Jos joka ainoa pornossa tai tosielämässä kohdattu nainen on karvaton, voi todellisuus alkaa hämärtyä, ja samalla ainakin heteronaisten paineet pitää yllä karvattomuuden illuusiota vain kasvavat entisestään. Esimerkiksi jokin aika sitten lukemassani Girls & Sex -kirjassa (suosittelen!) kerrottiin useista tapauksista, joissa yhdysvaltalaiset pojat tai nuoret miehet kommentoivat, etteivät harrastaisi seksiä tytön kanssa, jolla oli kainalo- tai häpykarvoja. Niin todellisuudesta vieraantuneita karvakäsityksemme ovat.

Niin kauan kun asenteet pysyvät tällaisina, naisen ajelemattomat ihokarvat ovat radikaali teko. Näin ei todellakaan pitäisi olla, vaan ajelemisen tai ajelemattomuuden tulisi olla täysin neutraali valinta, jonka kukin voi tehdä oman mielensä mukaan. Mutta niin kauan kun kauneusihanteiden mukainen nainen on päälakeaan lukuunottamatta täysin karvaton, näin ei valitettavasti ole.

Juuri tämän vuoksi kannatan suuresti kaikkia kampanjoita, jotka tavalla tai toisella normalisoivat naisten ihokarvoja. Ja juuri siksi toivon, että esimerkiksi kainalokarvojen värjäämisestä jollakin pirteällä värillä tulisi tämän kesän kuumin trendi. Karvojen hyväksyminen ja niiden ulkonäöllä leikitteleminen nimittäin lähettää voimakkaan viestin siitä, että ihokarvat ovat kertakaikkiaan okei.

Itse lakkasin sheivaamasta vuosia sitten, ja nykyään toisinaan lyhennän kainalokarvoja esimerkiksi kumppanilta syyhkimälläni parranajokoneella – sillä homma on kätevää, ei aiheuta ihottumia tai haavoja, eikä vaadi kalliita ja epäekologisia, kertakäyttöisiä välineitä. Mutta ehkä jo tänä kesänä otan seuraavan askeleen ja värjään kainalokarvani jollakin kivalla värillä. Ties vaikka minusta tulisi kertaheitolla kulmakuntani edelläkävijä sekä kesätrendien että karvanormalisoinnin suhteen!

Kainalokarvojen väri-iloa voi ihailla Instagramista hashtagilla #dyedpits.  Inspiraatiota ihokarvojen hyväksymiseen hakea esimerkiksi @hairypitsclub -tililtä.

 
Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista:
Madonnan kainalokarvat: Long hair, don't care!
ben hopper: Natural Beauty
häpykarvat näyteikkunassa

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.
Share
Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Trigger warning: seksuaalinen häirintä, ahdistelu

Nämä israelilais-amerikkalaisen ohjaaja Sigal Avinin #ThatsHarassment-videot ovat ihan heittämällä yksi vaikuttavimmista nettikampanjoista, johon olen vähään aikaan törmännyt. Avinin käsikirjoittamat ja ohjaamat public service ad -videot pyrkivät herättämään keskustelua seksuaalisesta häirinnästä. Esimerkiksi työpaikoilla tapahtuvaa häirintää esittävien videoiden kautta tekijät toivovat voivansa auttaa ihmisiä tunnistamaan häirintä helpommin, sanoittamaan tapahtunut ja puuttumaan asiaan. Sillä aivan kuten näissä videoissa, myös tosielämässä häirintä tapahtuu niin usein esimerkiksi leikinlaskun tai kohteliaisuuden verukkeella, että siihen saattaa olla todella vaikeaa reagoida tilanteen vaatimalla tiukkuudella. Tositarinoihin perustuvat videot ovatkin varsin ahdistavaa katsottavaa, niin tunnistettavia niiden kuvaamat tilanteet ovat.

 

Videot saivat minut muistelemaan useita itse kokemaani tilannetta, joissa on ehdottomasti ollut kyse seksuaalisesta häirinnästä, mutta joissa minä olen jotenkin jäätynyt ja toiminut kuten näiden videoiden naiset: pyrkinyt vain vaihtamaan puheenaihetta, tai nauranut vaivaantuneesti mukana kuin kyseessä olisi vitsi, tai koettanut jatkaa keskustelua aivan kuin kaikki olisi hyvin, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kampanjan tekijät ovatkin puhuneet nimenomaan siitä, miten etenkin monet naiset ovat niin tottuneita erilaiseen häirintään ja ahdisteluun, että se ikäänkuin normalisoituu. Jos jatkuvasti törmää tietynlaiseen käytökseen, sitä saattaa unohtaa kyseessä olevan asia, jota ei todellakaan tulisi sietää, ei koskaan. Jos kukaan muu ei kunnioita itsemääräämisoikeuttani, sitä saattaa unohtaa, että minulla on oikeus omiin rajoihini.

Etenkin tällaisissa täysin normaaleina alkavissa tilanteissa, työpaikalla tai vaikka lääkärin vastaanotolla, reagointi saattaa olla tosi vaikeaa: eihän kyseessä ole satunnainen hyökkääjä, me saatamme selitellä itsellemme, ja eihän se koskettanut minua mitenkään seksuaalisesti, paha oloni on siis varmaankin vain ylireagointia... Cosmopolitanin haastattelussa Avin puhuikin nimenomaan tästä häirinnän "harmaasta alueesta", jota sen puoleen tekijät kuin uhritkaan eivät välttämättä aina osaa mieltää häirinnäksi, ja halustaan näyttää nimenomaan tällaisia täysin tavallisina alkavia tilanteita, jotka sitten ikäänkuin nyrjähtävät joksikin ihan muuksi: “I realized that I really wanted to see what sexual harassment was instead of hearing about it and reading about it all the time ... There was nothing on it, everything was much more violent, or unreal, but there was nothing that showed the gray area of sexual harassment.”

Kun kulttuurimme suhtautuu naiskroppaan kuin se olisi jonkinlaista julkista omaisuutta, on usein vaikeaa muistaa, että meidän kehomme ovat ihan vaan omiamme.

Toivottavasti mahdollisimman monet saavat videoista ja tällaisista keskusteluista rohkeutta tajuta, että häirintään saa puuttua – että siihen on puututtava, ja tarvittaessa rajustikin. Itse todellakin toivon, että ensi kerralla kun työkaveri kommentoi rintojani, kun tuntematon mies alkaa yöbusissa supattaa minulle pikkutuhmia juttuja, tai kun baarissa joku kouraisee minua takapuolesta, minäkin muistaisin: se on häirintää.

Ja sitä ei todellakaan pidä sietää.

 

Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista:
Miehen huomiosta on lupa kieltäytyä
miehellä ei ole oikeutta naiseen
sinun kroppasi ei ole sinun

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.
Share
Ladataan...

Pages