Ladataan...
No Sex and the City

Kappas, mikäs se sieltä postiluukusta kopahti, hämäränhyssyistä iltapäivää piristämään. Paketillinen queer-feminististä pornoa, siis Ménage à trois-lehtiä!

Ménage à trois-poppoo tiedusteli minulta jokin aika sitten, että olisinko kiinnostunut lukemaan heidän lehteään. Minä toki siihen, että no totta perkeleessä. (FREE PORN!) Erilainen pornolehtiprojekti oli minulle nimenä tuttu, mutten ollut vielä koskaan saanut yhtäkään numeroa näppeihini. Ja nyt näitä riittääkin sitten kolmen numeron verran!

Nyt uusi kuppi kahvia ja sitten pornopostin pariin. Eiköhän tästä vielä hyvä viikonloppu saada aikaiseksi.

Share
Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Perkele! Tajusin juuri unohtaneeni täysin blogata yhdestä viime vuoden parhaista jutuista: Dusk!-kanavan Porna Award-gaalasta. Ja siltä varalta, että ette ole moisista ennen kuulleetkaan: porna on naisten naisille tekemää pornoa, ja Dusk! TV hollantilainen aikuisviihdekanava (joka näkyy nykyään Suomessakin) jonka sisältö on siitä harvinaista, että se on kokonaan naisille suunnattua. Tämä on aika vallankumouksellinen veto ja, kuten varmaan arvaatte, mielestäni ihan ehdottoman hieno asia. Ja arvaatteko mikä on vieläkin hienompaa? No tietysti juhlagaala, jossa jaetaan palkinto vuoden parhaalle pornapätkälle.

Kuten olen aiemminkin sanonut, en ole koskaan innostunut monellakin tapaa harmillisesta peruspokesta. Eroottisissa videoissa noin konseptina ei kuitenkaan ole mitään vikaa, ja naisille suunnatut leffat (joista postasin pari esimerkkiä viime vuonna) ovatkin onneksi jotain ihan muuta kuin ne epäinspiroivat ja epäkiihottava pumppauspornot. Ja tätä pornan ilosanomaa levittääkseen Dusk! järjesti viime vuonna katsojilleen nettipaneelin, jossa naiset saivat äänestää lemppariaan useista eroottisista kohtauksista. Äänestyksen tulokset paljastettiin syyskuussa Amsterdamissa järjestetyssä ihkaensimmäisessä Porna Award-gaalassa, jossa allekirjoittanutkin sai kunnian olla mukana tunnelmaa aistimassa.

Ennen palkinnon jakamista tilaisuudessa kuultiin hollantilaisen seksilelubloggaaja Lunan vinkkejä hyvien välineiden ostoon (nettisivusta tosin lienee hyötyä vain hollantia taitaville) sekä käytiin keskustelua erotiikasta ja pornosta naisnäkökulmasta. Palkintoehdokkaat Jennifer Lyon Bell, Rozemarije de Ronde, Candida Royalle ja Anna Span puhuivat paljon kaikenlaista viisasta siitä mitä eroottinen kuvasto naisille tarkoittaa ja miksi se on tärkeää. Sen kummempia referoimatta suosittelen ehdottomasti katsomaan videon itse keskustelusta:

Nämä pornantekijät olivat kaikki todella inspiroivia naisia, jotka suhtautuivat intohimoisesti päämäärään tehdä sellaista eroottista viihdettä josta naiset todella nauttisivat. Etenkin alan veteraanin ja todellisen legendan Candida Royallen tapaaminen oli todellinen kunnia. Pornaohjaajien ja muiden juhliin osallistuneiden naisten kanssa käymäni keskustelut myös vahvistivat mielipidettäni siitä, että seksistä puhuminen on ehdottoman tärkeää - ja siis nimenomaan seksistä puhuminen maanläheisemmällä, peruspornoa ja cosmomaailmaa todellisemmalla tavalla.

Ai niin, ja pitäähän palkintoseremoniassa kerrottaessa varmaan mainita myös se palkinto. Ensimmäisen Porna Award-voiton vei kotiin saksalainen Petra Joy pätkällä nimeltä A Taste of Joy. Ja koska nyt kuitenkin mietitte, että millaista on palkintoja voittava porna, pistetään kohtauksen traileri tähän näytille ja nautittavaksi:

Hurraahuuto siis pornapalkinnoille! Tämä tyttö jää kieli pitkällä odottamaan seuraavaa Porna Award-gaalaa. Enkä suinkaan vähiten juhlien viimeisen ohjelmanumerona toimineen miespuolisen tankotanssijan shown vuoksi. Päättyisivätpä kaikki iltani tällaiseen näkyyn!

 

Edit: Juttu julkaistu alunperin tammikuussa 2014 - avainsanoja lisätessä se vain päätti ottaa ja hypätä nykypäivään. Hups...

Share
Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Tämän päivän piristyksessä on raivarit ja riemastus yhdessä ja samassa pinkissä paketissa. Oletteko jo kuulleet uudesta Barbie-kirjasta nimeltä I Can Be A Computer Engineer? Jos ette, niin kirjan tarina on lyhykäisyydessään tämä: Barbie ei itse asiassa tiedä tietokoneista mitään ja tarvitsee poikien apua ihan kaikkeen. Kirjan alkukohtauksessa Barbie sanoo suunnittelevansa tietokonepeliä, mutta kun Skipper pyytää lupaa kokeilla peliä, ei se käy päinsä. "I'm only creating the design ideas", Barbie says, laughing. "I'll need Steven's and Brian's help to turn it into a real game."

Loksahtiko leukasi juuri auki? Et ole ainoa. Käsikirjoittaja Pamela Ribon törmäsi kirjaan ja veti siitä kunnon raivarit, ja jos haluat kiskoa iltapäiväkahvit väärään kurkkuun, suosittelen katsomaan lisää kirjan kuvia Ribonin tekstistä.

Ja mikäkö tässä sitten oli piristävää? Niin, itse kirjassa ei yhtikäs mikään. Mutta sen herättämät reaktiot ovatkin sitten olleet sitäkin hedelmällisempiä. Ribonin viihdyttävän kilahduksen seurauksena lukuisat naiset ovat ottaneet asiakseen parannella kirjaa sen seksismistä muun muassa Feminist Hacker Barbie-saitilla. Fiksattuja sivuja voi tsiigata mm. täältä. Kummasti on tarinan viesti muuttunut!

Tämän lisäksi nettiraivo on saanut Mattelin pahoittelemaan kirjaa ja lisäksi ilmeisesti vetämään sen pois myynnistä. Aikamoinen voitto siis! Kirjan parantelua voi silti onneksi jatkaa, joten kaikki te jotka haluatte jeesata Barbieta muuttumaan aina vain paremmaksi tietokoneinsinööriksi - hopi hopi Feminist Hacker Barbie-saitille!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Aamun riemastuttavin havainto: Suosikkivloggarini, seksiä ja suhteita käsittelevistä Sex+videoista tuttu Laci Green on ryhtynyt yhteistyöhön MTV:n kanssa pistäen pystyyn MTV Braless-nimisen YouTube-kanavan! Green tekee kanavalle viikottaisia videoita, joissa käsitellään sellaisia aiheita kuin "feminism, politics, paparazzi, pop stars, sex toys, sexting, getting pissed, The Fappening, The Snappening, not taking shit, the internet protest, Gamer Gate, rising up, getting down, and bras, lots of bras - burning bras."

Kuulostaa aika tykiltä, eikö vain?

Green on todella vaikuttava tapaus ja tekee älyttömän hyvää työtä - englanninkielisen maailman teinit ovat todella onnekkaita kun heidän saatavillaan on näin hyvää ja samalla hauskaa infoa seksiin ja suhteisiin liittyen. Green on myös aina mukavasti ajan hermolla mitä feminismiin ja populaarikulttuuriin tulee ja Braless-videoissa onkin käsitelty jo muun muassa Taylor Swiftin feminismiä sekä meitä kaikkia vaivaavaa ikuisuuskysymystä: onko twerkkaus seksististä? Kyllä tällaista on pakko arvostaa! En jaksa edes tuskastua Greenin näin suomalaisesta näkövinkkelistä vähän ylipirtsakkaan puhetyyliin, niin kertakaikkinen fanityttö kun muuten olen.

Kunpa Suomeenkin saataisiin jonakin kauniina päivänä meidän oma lacigreenimme, jonka puoleen nuoret ja vähän vanhemmatkin voisivat kääntyä! (Dear Eki, en mä pahalla - tykkään susta kyllä, mutta oishan se kiva jos meillä ois vaikka joku vähän... samaistuttavampi.) YouTube-julkkisten määrä taitaa lisääntyä jatkuvasti myös meidän pienessä maassamme, joten toivotaan että heidän joukostaan vielä joskus löytyy joku tätä lacinkokoista tyhjiötä täyttämään. Meikästä ainakin saisi seuraajan, sellainen vloggaaja, ihan välittömästi.

Share
Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

"The cosmetics industry is valued at $19 trillion. Yet, without exception, everyone looks their best ten minutes after a shag, sitting on the sideboard in the kitchen, wearing an old baggy shirt and eating cereal. Next time someone tries to sell you Botox, designer gear or lipstick, just say, "No need, babe. I've got cornflackes and cock", and stroll on."

- Caitlin Moran

 

Juuri näin! Ja jälleen kerran, vain parilla lauseella, Caitlin Moran muistutti minua siitä miksi a) en käytä meikkiä, ja b) rakastan Caitlin Morania.

 

Kuva: Jodie C / Twitter

Share
Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Olin ennen romanttisten komedioiden suuri fani (ainakin/erityisesti silloin kun pätkästä löytyi Hugh Grant), mutta viime vuosina moisten katselu on jäänyt vähemmälle. Jostain syystä näkemistäni leffoista yksikään ei ole erityisesti koskettanut tai noin muuten napannut. Pitkään jätin jokaisen kotona katselemani romcomin kesken ja vähitellen lakkasin edes antamasta mahdollisuuksia genren uusimmille tulokkaille. Mutta kuinkas sitten kävikään, viime viikolla: johtuisiko sadesäästä vai mistä, mutta pitkän kuivan kauden jälkeen kohdalle osui yhden viikon aikana jopa kaksi oikein katseltavaa leffaa.

Begin Again on ihanan Once-leffan käsikirjoittaja-ohjaaja John Carneyn uusi teos, ja Oncen tapaan tässäkin leffassa musiikki on suuressa osassa. Suuressa osassa on myös Keira Knightley, josta en yleensä hirveästi perusta, mutta joka ei jostain syystä ärsyttänyt tässä pätkässä sitten ollenkaan. Knightley esittää Grettaa, brittimuusikkoa joka on juuri tullut staraksi nousseen kundikaverinsa dumppaamaksi ja jolle New York on yhtäkkiä muuttunut kylmäksi, yksinäiseksi paikaksi. Gretta löytää kuitenkin ystävyyden ja ammatillista apua yllättävältä taholta – nimittäin elämänsä kusseelta musiikkituottajalta, joka päättää nauhoittaa Grettan levyn nollabudjetilla, New York ja sen mukanaan tuomat yllätävät tilanteet levyn taustakankaana. Kahden hyvin erilaisen tyypin epätodennäköinen yhdistelmä toimii, sekä näyttelijätasolla että hahmoina, ja elokuva onnistuu ylittämään epäsymmetrisen alkuasetelman asettamat (aika alhaiset) odotukset hetkittäin peräti oikein näyttävästi. Leffa sisältää musiikkia, hitusen melankoliaa, vähän höhliä hahmoja, kevyttä tunnelmaa... Ja loppuu yllättävällä ja piristävällä tavalla, jota en spoilaa tässä enempää. Sanoisinkin tämän olevan täydellinen kesäflikka, paitsi että kesä on nyt ohi. Todistetusti leffa toimii kuitenkin myös syyssateiden keskellä, viltin alla ja glögimukin kanssa nautittuna, kuin pienenä ikkunana kesään.

What If-leffasta tuskin voi puhua ilman että mainitsee välittömästi sen toisessa pääosassa olevan Harry Potter Daniel Radcliffe (joka on, kuten kaikki varmaan jo tietävät, aika seksikäs räpätessään). Joten sanotaan heti alkuun: minua potterius ei haitannut pätkääkään, eivätkä mahdollisesti olemassaolevat potter-maneerit lainkaan tuupanneet katselukokemuksen tielle. Itse asiassa Radcliffe suoriutui mielestäni oikein kunnialla roolistaan Wallacena, joka ihastuu Chantry-nimiseen tyttöön... Jolla on tietysti jo poikaystävä. Wallace päättää panostaa ystävyyteen Chantryn kanssa ja kieltää siten tunteensa ja kuten arvata saattaa, siitä kehketyy toki ongelmia.

Leffa saa minulta valtavat plussat siitä että Radcliffe ei ole ihan perinteistä romanttista sankarimatskua eikä Chantryn näyttelijä Zoe Kazan ole marmorijumalattar tai seksikissa hänkään, vaan oikein tavallisen näköinen nainen. (Meillä vähemmän juliarobertseja ja hughgranteja muistuttavilla tyypeilläkin saattaa siis olla rakkauden suhteen toivoa!) Vähän vähemmän tavallista sen sijaan on leffan dialogi, joka on niin nokkelaa ettei siinä ole realistituuden häivääkään: meistä harva kun on jatkuvasti ja kaikissa heitoissaan terävä kuin se kuvaannollinen verbaalinen partaveitsi. Itse arvostan kuitenkin näppärää dialogia todella paljon (jostainhan minunkin pitää vitsini kopsata), joten annan moisen epärealistisuuden aina anteeksi. Totta puhuakseni leffa tuntui loppua kohden hieman leviävän käsiin, jonka lisäksi jäin harmittelemaan sitä etten vieläkään päässyt näkemään kivaa leffaa jossa nainen ja mies tosiaan voisivat olla vain hyviä ystäviä toisiinsa rakastumatta, mutta whatever - eihän tässä liikaa kehtaa valittaa, sillä muuten What If  tuntui monella tavalla piristävältä poikkeukselta valtavirtaromanssikomedioiden joukossa.

Summatakseni: Begin Again on lämmin ja lempeän kepeä, What If hetkittäin vähän tummempi ja pisteliäämpi. Mestariteokseksi en mene väittämään näistä kumpaakaan, mutta molemmat ovat oikein piristäviä pieniä leffaelämyksiä. Jos joku teistä siis kärsii romcom-vajareista ja kaikki klassikot on jo kymmeneen kertaan katsottu, kokeilkaa ensiapuna näitä kahta!

 

Klassikkokysymys: Mitkä ovat teidän romcom-lemppareitanne?

 

Kuva: IMDB

Share
Ladataan...

Pages