Marraskuun treenisuunnitelma ja toteutus: viikko 2

Onnenpäivä

Niin ehti tämä viikko käännähtämään jo loppua kohden, ennen kuin ehdin kasata marraskuun toisen treeniviikon urheilut yhden otsikon alle. Nyt, pidemmittä puheitta, palatkaamme hetkeksi viime viikkoon ja siihen toiseen, pieniä jalkavaivoja lukuunottamatta mukavasti sujuneeseen, marraskuista treenisuunnitelmaa noudattelevaan treeniviikkoon.

Viikko alkoi hölkkälenkillä syysmaisemiin.

 

Maanantai:
Uusi treeniviikko alkoi edellisen viikon tapaan aamuseitsemän hölkkälenkillä. Suuntasin askeleeni tälläkin kertaa hienostolähiötä kiertävälle maastoreitille ja toivoin, että viikonlopun mittainen jalkojen lepotauko olisi riittänyt kinttujen palautumiseen. Mutta voi taivaanvallat kuinka ensimmäisen puolituntisen ja sen pakollisen asfalttipätkän ajan jalat tuntuivat siltä, kuin olisin painanut suoraan pohjetreenistä lenkkipolulle. Niin kuitenkin kävi tälläkin kertaa, että alkukankeudesta selvittyäni alkoi askel taas kantamaan maisemia ihaillessa ja lenkki sujui lopulta niin mukavasti, että juoksin kotiin pienen lisämutkan kautta. Lenkille tuli pituutta vajaat 12 km.

Ja sitten salille! Edellisen viikon väsähtäneestä salimeiningistä ei ollut enää tietoakaan, vaan olin täynnä energiaa. Edessä oli salin osalta kohtuullisen raaka viikko, se viimeinen puristus ennen palautusviikkoa. Mitään maksimipainoja ei tällä viikolla tehty, vaan 12-15 toiston sarjoja pudotussarjoilla höystettynä. Maanantain rintapäivän ja penkkausten osalta tämä tarkoitti myös pakkotoistoja sekä negatiivisia toistoja, jossa osakseni jää tangon hidas laskeminen rinnalle, kun taas mies nostaa tangon puolestani ylös. Vajaa puolitoista tuntia myöhemmin rintalihakset oli treenattu jota kuinkin kaikista mahdollisista ja mahdottomista kulmista ja olin valmis kotiin.
 

Tiistai:
Viikon virallinen saliaamucardio-päivä. Mitä siitä nyt sanoisi, neljä laitetta, 15 minuuttia kutakin, hiki ja aamu-uutiset telkkarista. Sitten aamupalaa, kiitos.

Illan tullen oli aika siirtyä viikon selkätreenin pariin. Viime viikosta viisastuneena yritin ottaa alaselän ja maastavetojen kanssa hyvin rauhallisesti, jottei seuraavan päivän maantiepyörälenkki olisi silkkaa painajaista selkäjumin takia. Yläselkä sitten taas ei päässytkään ihan yhtä helpolla, kun syystä tai toisesta energiaa tuntui olevan kuin pienessä kylässä. Mutta voi räkä, että oli leuanveto raskasta tällä massalla.

Aika hypätä munamankelin selkään!

 

Keskiviikko:
Päätin startata pyörälenkille heti aamusta, sillä tulossa oli kuuma päivä. En ehtinyt pitkällekään, kun lämpötila oli kohonnut jo kolmeenkymmeneen. Matka vuorien ylitse oli lämpötilasta huolimatta melkoisen vaivaton. Räpsittyäni muutaman kuvan todistusaineistoksi normaalilla kääntöpaikallani, päätin jatkaa eteenpäin ja ajella kotiin vuoristomaisemien sijaan hieman pidempää reittiä sivistyksen läpi. Lenkin pituus, noin 55 kilometriä, oli oikein sopiva, mutta olin menettää hermoni kymmeniin liikennevaloihin pysähdellessäni. Jos on liikennevaloissa seisominen syvältä autolla matkatessa, niin polkupyörällä se vasta synkkää onkin. Sitä vihoviimeistä ylämäkeä kotikukkulalle kiivetessäni alkoi vihdoin tuntumaan siltä, että reisistä loppuu potku.

Pyörälenkkiä seurasi varsin omituinen olotila koko loppupäiväksi. Selvisin töistä jokseenkin kunnialla, mutta sen enempään ei korvien välissä suorituskyky riittänyt. Olin kuin koomassa illalla elokuvissa enkä ruokakaupassa tiennyt mitä olin ostamassa ja mistä hyllyvälistä. Onneksi mies oli kuskina, muuten olisin varmasti eksynyt matkalla lähiostarilta kotiovelle.

Huomatkaa paidassani oleva hieno pyöräilykorkokenkä.

 

Torstai:
Olin aluksi kaavaillut torstaille aamuista juoksulenkkiä, mutta kummasti ajatus ei edellispäivän pyörälenkin jälkeen tuntunutkaan kovin houkuttelevalta. Niinpä siirsin juoksemiset perjantaille ja suuntasin puolen tunnin palauttavalle kuntopyörärullailulle salille. Kuntopyörän päällä suoritetun televisionkatselun jälkeen oli vuorossa päivän ensimmäinen salitreeni, reilun puolen tunnin vatsalihasjumppa, jossa tein aina kahta liikettä superina neljän sarjan verran.

Illalla palasin taas salille ja olkapäätreenin pariin. Toisin kuin edellisellä viikolla, tällä viikolla olkatreeni sujui jo paljon paremmin. Sarjoja, toistoja ja liikkeitä suuntaan jos toiseenkin kertyi melkoinen määrä ja palasin kotiin olkapäät turvoksissa.

Hikeä pukkaa lenkkipolulla ja kohta taitaa sataa vettäkin.

 

Perjantai:
Ja vihdoin oli viikon toisen juoksulenkin aika! Lenkki sujui maanantaista kaavaa noudatellen, puoli tuntia alkukankeutta vastaan taistellen ja sen jälkeen perusmukavasti. Mietin siinä kotiin päin juostessani, että hieman yllättäen kuntoni kantaisi näitä lenkkejä paljon pidemmällekin, mutta jalkani eivät ainakaan toistaiseksi kovin kummoista revitystä juoksurintamalla kestä. Vaihdettuani juoksutekniikkani päkijäjuoksuun, katosi juoksemiseni kokonaan estänyt nilkkojen jäykistyminen, mutta tilalle astui uusia haasteita, kuten oikeassa jalkapohjassa tuntuva väsymys. Kotiin palattuani havaitsin myös, että jo useampi vuosi sitten selätetty penikkatauti oli nyt pyrkimässä takaisin. Rullailin foam rollerilla, venyttelin ja annoin pohkeille jäitä heti lenkin perään. Ensi viikolla korvaisin toisen juoksulenkin pyöräilyllä rasitusvammojen välttämiseksi.

Aaaahhh.... jäitä pohkeelle...! Ehkä sen viimeisen ylämäen olisi voinut kävellä...

 

Olin kaavaillut taas viikonlopun mittaista jalkalepoa ja ajatellut treenata jalkani jo perjantaina, mutta juoksulenkin jälkeen siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Niinpä perjantain saliohjelmassa olivat hauikset ja ojentajat. Salille meno vaan venyi kovasti myöhäiseksi ja koska sali suljetaan perjantaisin aivan liian aikaisin, jäi tehokasta treeniaikaa lopulta vain 40 minuuttia. Tuossa ajassa sain kuitenkin tumppuni täysin loppuun supersetein, huimin toistomäärin ja olemattomin palautusajoin.

Ei vielä ihan Kippari Kalle. Mutta ehkä Kippari Anne?

 

Lauantai:
Saatettuani aamupalan matkalle kohti vatsalaukkua, suuntasimme salille ja jalkatreenin pariin. Ohjelmassa oli mm. hirmuinen määrä kyykkyjä smithissä ja no, lopun näette seuraavasta videosta. Meininki oli hyvä, intoa ja virtaa piisasi ja näihin treeneihin saattoi hyvillä mielin päättää rankanpuoleisen treeniviikon. Palautteluviikko, olen enemmän kuin valmis!

***

Semmoinen oli marraskuinen 15 tunnin treeniviikko nro 2 (sen ensimmäisen viikon kuulumiset voi lukea täältä). Edellisen viikon pienoisesta salimotivaation puutteesta ei tällä viikolla ollut tietoakaan ja olo oli sen mukainen viikon edetessä. Jos muistatte, niin suunnitelman lisäksi minulla oli myös tavoite: olla tiukemmassa kunnossa joulukuun alussa, kun bikinikuntoa vaativan snorklausreissun aika koittaa. No, jos katsoisi vaakalukemia, niin hitusen väärään suuntaan ollaan nyt matkalla, nimittäin viikon loppuun mennessä paino oli noussut kilotolkulla edellisestä punnituksesta (joka oli tosin peräisin viikon pikadieetin jälkeiseltä ajalta...) eikä ihme. Kroppa tuntui olevan jokaista lihassyytä myöten täynnä nestettä ja olo oli jäykkä kuin Transformerilla. Tuollainen 2-3 kilon painonvaihtelu vain päivän parin sisällä on minulle melko normaalia ja voi johtua niin lihasjumin tilasta, hormoniteknisistä seikoista kuin kuun asennosta aurinkoon nähden, joten eipä sovi hätääntyä. Vapaamielisestä ruokavaliosta huolimatta olen tuskin ainakaan rasvamassaa kerryttänyt. Peilissä näkyikin lepopäivän koittaessa ihan sporttisen näköinen nainen, joka kylläkin joutui kiskomaan farkkuja jalkaan hieman tavallista kovakouraisemmin.

 

 

Share

Kommentit

poppis

Syötkö tai juotko jotain ennen aamutreenejä? Kadehdittavan tehokas treeniviikko (sanoo täältä yksi keuhkotautinen) :) Hyvä sinä! 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Siis aina juon kyllä aamulla ensimmäisenä ja pyörä- sekä juoksulenkeillä on aina juomat messissä. Tuo syöminen vähän riippuu siitä mitä menen tekemään. Mulla on yleensä aina herätessä kiljuva nälkä, vaikka syön aina ennen sänkyyn menoa :D Jos menen pyöräilemään, meen aina vasta aamupalan jälkeen. Jos menen juoksemaan, syön jotain pientä, näkkäriä tms. Jos taas menen salille hinkkaamaan aamucardion, en yleensä syö ennen sitä. Mutta jos aamucardioon yhdistetään punttia, niin sitten taas syön jotain pientä, eli esiaamupalan :D Eli joo ja en ja ehkä ;)

ElinaKoo (Ei varmistettu)

Olen huomannut, että jos syö ennen nukkumaan menoa niin aamulla juurikin on kiljuva nälkä. Jos taas menee hieman nälkäisenä nukkumaan niin aamulla ei tunnu missään, nälkä on hävinnyt yön aikana. Sama juttu jos menee syömättä nukkumaan, vaikka ei nälkä olisikaan. Outoa, mutta monesti olen itse todennut tämän. Johtuiskohan jotenkin siitä, että vatsa työstää koko yön sitä ennen nukkumista sinne ängettyä ruokaa, en tiedä.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Niin ja pikaisia paranemisia sinne :/ Ikävä kuulla, että oot kipeenä.

Anna-Maija (Ei varmistettu)

En tiiä, jos täällä paistais aurinko ympäri vuoden, saisikohan sitä itteään enemmän ulos? Näin talvisin tuntuu, että kantaa koko maailmaa harteilla (painaakohan pimeys enemmän kuin auringon valo?), eikä ulos huvita mennä, etenkään aamuisin. Mutta jatkan edelleen haaveilua, toimit inspiraationani aamulenkkien suhteen. Ehkä kesäkuussa sitten... :)

Kommentoi