Silikonirintaviha

Onnenpäivä

Kuuntelin tässä hotellielämän viihdykkeeksi netistä viime perjantaisen Maria Jungnerin keskusteltuohjelman, joka tällä kertaa käsitteli kauneusleikkauksia ja erityisesti sitä, ovatko puhtaasti esteettisistä syistä tehtävät leikkaukset yleensäkään hyväksyttäviä ja ovatko itseään korjauttaneet naiset luoneet kauneusihanteen, jollaista ei ole saavutettavissa luonnollisin menetelmin. Aihehan on lähellä myös omaa sydäntäni, ihan muutaman senttimetrin etäisyydellä jos tarkkoja ollaan, sillä minä olen yksi niistä esteettisistä syistä kirurgin veitsen alla rintojani korjauttaneista naisista, joiden henkilökohtaista ratkaisua Maria melko ikävinkin sanankääntein ohjelmassaan käsitteli.

Hei älä solvaa, ota tästä donitsi.
 

Tarinan rintojeni takana olen kertonut blogissani avoimesti jo aikaisemminkin, koska halusin lopettaa aiheen ympärillä tuolloin velloneen spekuloinnin ja arvailun. Ja tuo kirjoitukseni toimi, sillä aiheesta ei blogissa ole sen koomin tarvinnut keskustella ja saatiinpa siinä sivussa muutamien lukijoiden osalta oiottua aiheeseen liittyviä väärinkäsityksiä ja ennakkoluulojakin. Mutta koska blogi-maailman ulkopuolella, ja erityisesti Suomessa, silikonirintaviha elää edelleen vahvana, nostan rinnukset pöydälle uudelleen.

Ohjelmassaan Maria tiedusteli vierailtaan miksi kauneusleikkaukset, ja erityisesti rintojensuurennusleikkaukset, aiheuttavat suomalaisissa niin voimakkaita reaktioita. Samaa pohdin itsekin, kun viime kesänä raitiovaunussa istuessani kaksi nuorempaa naista osoitteli minua ja ystävääni sormella ja solvasi rintavarustuksiamme koko kymmenminuuttisen matkan ajan ja kun seuraavana päivänä kadulla keski-ikäisistä miehistä ja naisista koostuva seurue taivasteli kovaan ääneen ”järkyttävän näköisiä muovejani”.  Ymmärrätte varmaan, että Marian ilmaisu ”voimakas reaktio” kuulostaa korvissani hieman laimeahkolta. Sanoisin, että kyse on ennemminkin silkasta vihamielisyydestä, jollaiseen en ole törmännyt missään muualla maailmassa, ikinä.

Tähän kysymykseen Maria tarjoili kai huomaamattaan vastauksen ihan itse toteamalla, että hän yhdistää rintaleikkaukset Big Brother -maailmaan, jossa kuljeskellaan naurettavan isojen tekorintojen kanssa. Maria onkin malliesimerkki ihmisestä, jonka tietämys aiheesta perustuu roskalehtien ja tosi-tv-sarjojen tarjoamaan rinnakkaistodellisuuteen. Näiden ihmisten pienessä maailmassa sekä rinta- että muita kauneusleikkauksia tehdään vain ja ainoastaan julkisuudennälkäisille henkilöille, olipa kyseessä sitten vaikka tavallinen kotiäiti. Ja koska silikonirinnat ovat yhtä kuin julkkis, on ihan hyväksyttävää kommentoida kovaan ääneen jokaista keskiverto suomalaisrintaa suurempaa rintavarustusta mukanaan kantavaa naista. Hieman maalaisjärkeä käyttämällä voisi kuitenkin helposti laskeskella, ettei pienen maamme kauneuskirurgiaan erikoistuneet klinikat pysyisi millään pystyssä pelkkien julkisuustyrkkyjen voimin. Suurin osa operaation läpikäyneistä on siis meitä tavallisia ihmisiä, tavallisista perheistä ja tavallisista työpaikoista. Ihmisiä, joista et koskaan kuule lehdissä tai televisiossa.

Ja nyt, olkaapa tarkkana. Minäpä kerron sen oleellisimman eron tavallisen kuolevaisen ja julkisuudenhakuisen henkilön kauneusleikkauksen välillä. Me tavikset emme korjauta tai ehosta itseämme teitä muita varten. Me emme suurenna, kohota tai pienennä rintojamme ympäristön paineiden vuoksi emmekä siksi, että joku muu sanelisi miltä meidän tulisi näyttää. Me teemme sen itsemme vuoksi, jotta miellyttäisimme ennen kaikkea itseämme. Olemme siis kadulla kulkiessamme yhtä kiinnostuneita kuulemaan vieraiden ihmisten mielipiteen rinnoistamme, kuin arvostelija kuulemaan kommentteja luomurinnoistaan tai pidentämättömästä peniksestään. Tämän vuoksi en ollut uskoa korviani, kun Maria ohjelmassaan kertoi silikonirintojen näyttävän ihan hirveiltä. Kiitos tästä kohteliaisuudesta, Maria, valuit juuri samaan kastiin niiden perääni huudelleiden ihmisten kanssa. Laitakaupungin sijaan sinä vain tulit huudelleeksi radiossa.

Edellisen kommentin huomioon ottaen tuntui absurdilta, että Maria vielä ohjelman lopussa ihmetteli, miksi ihmiset suhtautuvat kauneusleikkauksiinsa häpeillen ja peitellen. Kun vajaat neljä vuotta sitten hankin rintani, pukeuduin ensimmäiset vuodet aina Suomessa käydessäni peittäviin ja löysiin vaatteisiin. Syy piilotteluun olivat juuri nämä Suomessa pesivät Mariat, joiden tuomitsevilta katseilta halusin välttyä. Aikani asiaa kypsyteltyä päätin kuitenkin tulla rintoineni ulos kaapista ja antaa kasvot kaikille niille ihan tavallisille ihmisille, jotka ovat päätyneet syystä tai toisesta kanssani samaan henkilökohtaiseen ratkaisuun. Jos joku huutelee perääni kadulla, minä en varmaankaan ole se, joka on itselleen häpeäksi.

Iltalehden kyselyyn vastanneista huimat 79 % kertoo, ettei ymmärrä naisia, jotka ottavat silikonirinnat. Enkä minä ymmärryksen tai yleisen hyväksynnän perään huudakaan. Sen sijaan toivoisin hienotunteisuutta ja maalaisjärkeä, sitä ettei ihmistä tuomittaisi yhden henkilökohtaisen valinnan vuoksi ja että nainen saisi kulkea rauhassa se sama kesätoppi päällä kuin luomusisarensakin ilman, että tämän perään huudellaan solvauksia tai nimitellään huoraksi ja bimboksi internetissä.

Maria esitti ohjelmassaan vielä huolensa siitä, kuinka opettaisi kaksi tytärtään hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat. Suurin ongelma tässä maailmassa ei varmastikaan ole se, etteikö jokainen osaisi tuijottaa ja arvostaa sitä omaa napaansa. Sen sijaan suurempi ongelma on se, ettei omaa napaa pidemmälle suostuta näkemään. Sitä naapurin napaakin kun pitäisi arvostaa, oli se sitten leikelty tai ei.

Share

Kommentit

Pompulapallot (Ei varmistettu)

Hyvin sanottu! Kukin hankkikoon ja tehköön omalle varustukselleen mitä lystää, mistä ITSE sattuu pitämään. Nää ratikka-jauhajat voisivat hankkia omaan elämäänsä sitä mielestään heille sopivaa sisältöä, että olisi jotain mistä jutella :) :)

phocahispida

Olen törmännyt samaa ilmiöön, vaikka minulla ei (vielä?) silikoneja olekaan. Hieman hirvittää jo etukäteen, millaista kuraa saa niskaansa, jos rintojen kohotuksen lisäksi hankkii tueksi myös täytettä. Noh, kyllä tässä maassa osataan haukkua muutenkin.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Tilanne on varmasti tuttu tosiaan myös luonnostaan isorintaisille. Miten usein muuten ihmiset epäilevät muotojesi olevan jälkikäteen hankittua?

Mutta kyllä jos naisellisiin muotoihin lisätään vielä naisellinen pukeutuminen, niin sitä katsellaan Suomessa vähän kieroon. Toppahousukansan pitäisi pukeutua toppahousuihin, ei kesämekkoihin.

phocahispida

Minun tapauksessani kropan mallin vuoksi kukaan ei ole tainnut luulla rintojani uusiotuotannoksi.

Kerran reissasin bussissa mekossa ja jakussa. Vieressäni seisova vanhempi nainen mutisi niin kovaan ääneen seuralaiselleen että varmasti kuulin, minua samalla mulkoillen: "Jos tulee raiskatuksi niin itsepä kerjäsi." (Siis mitä helvettiä oikeasti.)

phocahispida

Täsmennän alkuperäistä kommenttiani : Eli silikoneilla varustetut kaverit ja tutut ovat saaneet osakseen ikäviä kommentteja, törmännneet absurdeihin ennakkoluuloihin ja eräs koki myös syrjintää. Hän pääsi viimeiselle haastattelukierrokselle haluttuun työpaikkaan ja oli sekä pätevämpi että kokeneempi kuin toinen viimeisen kierroksen hakija. Hänellä on edelleen tallessa sähköposti, jossa rekrytointia hoitanut (nais)esimies ilmoittaa, että he eivät palkkaa ihmisiä, joilla on silikonit. Kyseessä oli virkamiespaikka eli turvallisuuskysymykset tms. kaukaa haetutkaan perustelut eivät liittyneet asiaan.

Teillä päin oltaisiin ehkä tavattu oikeudessa seuraavan kerran ja syystäkin.

SuviW (Ei varmistettu) http://keikarinna.blogspot.fi/

WTF! Mistä se haastattelija tiesi kenellä hakijoista on silarit ja kenellä ei? Ei kai tuollaisista siellä haastattelussa puhuta? :o On kyllä aika erikoinen syy jättää palkkaamatta...

phocahispida

Asiasta ei oltu keskusteltu, mutta haastattelija oli ilmeisesti vetänyt omat johtopäätäöksensä eikä niitä voinut kiistäkään, koska hakijalla oli silikonit. Luonnollisestihan hakijan silikoneilla tai silikonittomuudella ei pitäisi olla mitään tekemistä rekrytoinnin kanssa.

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Ei herranjestas!!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

:O Olisin ehkä saattanut sanoa mummolle, että jos mummo tulee ryöstetyksi, niin itsehän kerjäsi kun kuljeskelee noin vanhana julkisella paikalla...

Vieraileva Hessu (Ei varmistettu)

Ostin muutama vuosi sitten juhlamekon, jonka selän nauhojen kiinnittämisessä myyjä auttoi. Siinä sivussa hän kysäisi, sattuiko leikkaus? Jaa mikä leikkaus? No tissien suurennus. Öööh... Ei niitä ole suurennettu.
Ja kyllähän se tissivaolle puhuminen ärsyttää, myös työhaastattelussa, jossa päällä oli ihan siveellisesti vaon peittävä kauluspaita.

NoSeriously (Ei varmistettu)

Kyllä, isot rinnat tuntuvat olevan jokaisen julkista omaisuutta. Oli ne sitten luomut tai ei. Olen hoikka ja pienikokoinen, mutta luomurinnat ovat kokoa 65DD.( Ei varmaan tarvi sanoa, että rintsikoita mulle ei myydä Lindexillä. Onneksi olen löytänyt hyvän ja kohtuuhintaisen nettikaupan, ja suositellut sitä samassa tilanteessa oleville kavereille.) Olen teini-iästä asti kulkenut selkä kumarassa peitelläkseni rintojani, ja ryhti on jokseenkin huono. Kauniiden mekkojen ja puseroiden ostamisessa painaa vain yksi asia: Näyttääkö tämä päälläni rivolta? Kavereiden ja tuttujen kommentit rintavarustuksesta tekevät kiusallisen olon, uimahallissa käynti on piinallista perheenisien tuijottaessa, jne, jne. MUTTA: Miksi rintojen pienennysleikkaukset eivät aiheuta intohimoja suuntaan tai toiseen? Kirurgista itsetunnon parantelua(joskus myös selkäkipujen) sekin on. Onko niin, että nainen on naiselle susi? Kun toisella on isommat tissit kuin sulla, hänet täytyy painaa alas, jotta omaa arvoaan saisi nostettua?

minä-tässä-hei
A modo mio

Hyvä kirjoitus (taas kerran)! Alkoi tehdä mieli silikoneja!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Vai donitseja? :D

minä-tässä-hei
A modo mio

Kuvitus on ilmeisen hyvin mietitty! (Kuka nyt yhdistäisi mitään negatiivista DONITSEIHIN?)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mun mielestä ihmisten pitäisi syödä enemmän donitseja niin niillä olisi vähemmän aikaa valittaa :D

minä-tässä-hei
A modo mio

Ihmiset (varsinkin suomalaiset) valittavat ihan kaikesta muustakin kuin kauneusleikkauksista. Mikään ei ole koskaan hyvin, vaikka kaikki oikeasti onkin (ainakin Suomessa) aika hyvin. Kaupassa on liikaa jonoa (kolme ihmistä), aamukahdeksalta on liikennettä (liikennevaloissa pitää pysähtyä), bussikuskit on tummaihoisia (ne on niitä kohteliaimpia) ja sitten on tietysti aina lama (kaupasta ei voi ostaa enää mitään muuta kuin niitä tuotteita, joista on eräpäivä umpeutumassa). 

Vierailija (Ei varmistettu)

Jep, ja sitten taas tuntuu olevan täysin hyväksyttävää, ellei jopa suotavaa tai toivottavaa, että rintansa syövälle menettänyt laitattaa implantit. En ymmärrä logiikkaa. Miten se muka eroaa varsinkaan siitä, jos käytännössä rinnattomana elänyt tai vaikka lastensaannin myötä tulleisiin muutoksiin kyllästynyt haluaa lisää täytettä ja ryhtiä? Lopputuloshan on kuitenkin sama. Samalla logiikalla vaikka jalkansa tapaturmaisesti menettäneellä olisi oikeus käyttää proteesia mutta syntymästään saakka jalattomalla ei.

Haukkuminen on kyllä törkeyden huippu. Tosin sehän ei kerro mitään sinusta, mutta sitäkin enemmän haukkujasta itsestään.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Maria antoi muuten ohjelmassaan ymmärtää, että epämuodostumien tai syövän takia tehtävät rintaleikkaukset on mielestään ihan ok. Mutta sitten totesi siellä ohjelman lopussa, että silikonirinnat näyttävät yleensä ihan hirveiltä. Että joo, pisteet totuudesta, ei sentään lähtenyt selittelemään, että vaan kyllä ne rintasyöpäpotilaan implantit on kuitenkin kauniimmat kuin sen, joka nyt muuten vaan halusi enemmän täytettä. Toki olisin toivonut, että ohjelman vetäjä olisi tajunnut jättää tuollaisen kommentin pois kokonaan. Ei nimittäin tuntunut ihan reilulta, olipa ne implantit otettu syystä taikka toisesta.

tiiti
ite puin

Hmm... Mä luulen, että kun puhutaan rintojen suurennoksista ja julkisuustyrkkyydestä, on kyse nimenomaan siitä, että otattaa itselleen oman kropan mittasuhteisiin nähden_huomattavan_ suuret rinnat, joilla siis jo ilmeisesti lähtökohtaisesti ulkonäöllisesti haluaakin erottua. Tämä nyt on ihan sama asia kuin missä tahansa muussa riittävästi keskiarvosta erottuvassa ulkonäkövalinnassa (vaikka pinkki irokeesi tai naamatatuointi), se kiinnittää huomion ja todennäköisesti joku tykkää ja joku ei. Ei se tietysti huutelemaan päin naamaa oikeuta.

Tämä samahan toistuu aina noissa kyselyissä ja muissa, oli aiheena sitten ripsen- tai hiustenpidennykset, meikkaaminen tai mikä vaan, ihmiset miettivät aina niitä räikeimpiä, erottuvampia tapauksia ja olettavat kaikkien näyttävän juuri siltä, eiväthän he välttämättäm edes huomaa niitä luonnollisen näköisiä "laajennoksia", vaan vastaavat vain niiden räikeimpien näkemiensä tapausten johdosta.

Tää on niin totta. Mulla on muutama ystävätär/tuttu, joista edes minä en pitkään aikaan tiennyt, että heillä on silikonit. Ja tietääkseni kukaan ei heidän valintojaan ole ikinä  arvostellut, eikä peräänkään ole huudeltu. Ehkä siksi, että mistä sen vaatteet päällä edes näkisi?

 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No, näemmä näkee ihan vaatteet päällä, en minä alastikaan ulkona liikkunut :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ehkä eniten maailmassa ärsyttää yleistäminen, jota tietty itsekin teen aina silloin tällöin. Tässä tapauksessa tarkoitan sitä, että yllättävän moni ihminen tosiaan näkee asian juurikin kuvailemallasi tavalla, nähdään vain se ääripää ja annetaan sen määrittää raamit koko ilmiölle. Ja vaikka miten yrittäisi puhua järkeä, niin se puhe ei vaan koskaan löydä perille sinne missä se kohtaisi ymmärryksen. Yllättävän montaa ihmistä vaivaa putkinäköisyys. Voisikohan sitä hoitaa silmälaseilla?

LungeLady (Ei varmistettu) http://lungelady.blogspot.fi

Mun täytyy myöntää et mä en oo koskaan miettiny, onko sun rintasi aidot vai ei - oon vaan ajatellut, että oletpa upea nainen! :) Hyvä ja ajatuksia herättävä teksti, jälleen! ;)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No, ne on mulle hyvinkin aidot :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Aivan, tottakai ne on aidot. Niiden, joiden rinnat tai ripset ei ole aidot, niin ne on sitte visiin mielikuvituksen tuotetta :D Siis tottahan ne on aidot kun ne on olemassa, eihän ne ole mitään fiktiota :D

Ja ihan itteä vartenhan ne on. Eikait kukaan pukeudu miellyttääkseen jotain Mariaa..
Ja hirveä mummu ollu phocahispidan kans bussissa...

EMerituuli
Loxodon

Ite harkitsen myös tissien operointia jossain vaiheessa, mutta myönnän kyllä heti alkuun että jos eläisin yksin autiolla saarella, ei tissie ulkonäkö olisi mielessä varmaankaan edes vuosittain. Eli kyllä yhteiskunta ja kauneusihanteet vaikuttaa mun päätökseen ja ei siinä mun mielestä oo mitään hävettävää. Onko se niin iso synti haluta näyttää nätiltä muiden silmissä? Onhan siitä etuakin esim työelämässä! En mä myöskään meikkaa itteäni varten vaan ihan tasan niitä kanssaihmisiä varten. Kotona en kulje korkokengissä, kiharat ojennuksessa, maskarat ripsissä tai push-up rintsikoissa! Sulloudun seksikkäisiin farkkuihin ja hoipun varpaat särkien korkeissa koroissa kaupungilla siksi koska tykkään huomiosta ja siitä, että ihmiset kohtelee paremmin ja arvostavammin sillon kun on huolitellun näkönen. Eli kyllä siinä on omakin etu kyseessä sillä minä itsehän siitä hyvästä ulkonäöstä hyödyn, mutta jos tässä yhteiskunnassa arvostettaisiin vaikka kaljua päätä ja arpia naamassa, niin olisin myös luultavasti ensimmäisten joukossa partakoneen kädessä ja silikonitissejä en edes harkitsisi enää. 

Hosuli
Hömppäblogi

Joo, mustakin tuo "tämä on vain minua itseäni varten" on vähän horjuva argumentti. Ainakin minä huolehdin ulkonäöstäni muidenkin kuin itseni takia. Haluan näyttää hyvältä muiden silmissä, en pelkästään peilissä. Se ei tietenkään tarkoita, että tekisin ihan mitä tahansa ulkonäön takia, mutta haluan pukeutua ja meikata tilanteeseen sopivasti ja tyylikkäästi ja antaa itsestäni hyvän kuvan. En ole hankkinut mitään ekstraa (ripsenpidennyksiä, tekokynsiä, leikattuja rintoja tms.), koska en ole niitä tarvinnut tai halunnut, mutta kyllä kai kaikki ulkonäköön panostaminen kuuluu tavallaan samaan kategoriaan. En esimerkiksi yleensä meikkaa, jos olen koko päivän yksin kotona.

Pisteet rohkeudesta ja kiitos ennakkoluulojen hälventämisestä! Näistä tissipostauksista on oikeasti saanut uutta ajateltavaa. :) Muutakin kuin donitseja, heh.

FFFifi
Fitness Führer

Mun mielestä ympäristön vaikutukset ja "itseäni varten" on eri asioita. Totta kai me pyritään siihen, mikä meidän ympäristössä on tavoiteltavana pidettyä, eli tässä tapauksessa länsimaiseen kauneusihanteeseen. On yksilökohtaisia eroja siinä, minkä verran ne vaikuttavat: osa meistä tuntee itsensä täysin kelvottomiksi, jos poikkeaa yleisestä (epärealistisesta) ihanteesta yhtään, ja osa sotii sitä vastaan. Suurin osa hyväksyy sen ainakin joiltain osin. Jokaiseen se vaikuttaa, tiedosti asiaa tai ei.

Mikäli hyvin pienet rinnat olisivat ihanne, nykyistä huomattavasti harvempi ottaisi silikoneja, ja suurempi osa leikkauttaisi rintansa pienemmiksi. Mikäli kaljuus naisilla olisi yleisesti viehättävänä pidettävää, hyvin harva ottaisi hiustenpidennyksiä, suurin osa ajaisi kaljuksi. Tämä ei silti mitenkään johda siihen, että nämä ratkaisut tehtäsiin muiden ihmisten takia.

Rintansa suurennuttanut on se, joka niiden rintojen kanssa elää. Suurin osa ihmisistä ei edes huomaa kyseistä ratkaisua ikinä (jos ei puhuta mistään jättisilareista), joten olisi aika pöljää tehdä se heidän takiaan. 

Mikäli ajatellaan, että meikattuna (tai leikattuna) saa parempaa kohtelua muilta, niin silloinkin homma tippuu itseni takia -kategoriaan: itsehän siinä hyötymäpuolella on! 

On toki mahdollista, että joku kokee halukseen tai velvollisuudekseen muiden ilahduttamisen ulkonäöllään, mutta tämä on itselleni niin vieras ajatus, että en oikein saa siitä kiinni. Yleinen siisteys ja huoliteltu olemus (mikä ei välttämättä tarkoita meikkaamista) liittyvät minusta ennemminkin käytöstapoihin kuin suoranaisesti tähän keskusteluun. 

Itse ehdottomasti teen kaikki ulkonäkööni liittyvät (muut kuin tuohon käytöspuolelle luettavat) asiat itseni takia. Meikkaan silloin tällöin, koska pidän meikkaamisesta. Jos ei huvita, en meikkaa. Käytän vaatteita joista _minä_ pidän. Sama koskee kaikkea muutakin: ostan hajuveden jos se tuoksuu minusta ihanalle ja ajattelen, että se ilahduttaisi päiviäni, en siksi että tuoksuisin jonkun ventovieraan mielestä hyvälle. Jos pyrin muokkaamaan kroppaani liikkumalla, teen sen niiden ihanteiden mukaan, joita minulla on, en sen mukaan mistä joku satunnainen tyyppi voisi pitää. 

 

Mitä tulee postauksen varsinaiseen aiheeseen, niin tästä nousee kyllä älyttömästi mielenkiintoisia kysymyksiä. Naisen ajatellaan pyrkivän aina miellyttämään miehiä ulkonäöllään, ja se on oikean ja hyvän naisen merkki. Mutta jos sitä ulkonäköään muokkaa jotain mystistä rajaa ylittävästi, nainen muuttuukin horoksi. Mitä hittoa?

Yksi näkökulma on myös se "feministinen" ajatus, että rintansa (suuremmiksi) leikkauttaneen naisen ajatellaan pettävän muut naiset, koska hän on alistunut näihin ulkoa saneltuihin epärealistisiin kauneusodotuksiin. Jonkinlainen järjenhäivä tässä on taustalla, mutta millaista feminismiä on määrätä siitä, miltä muut naiset saavat näyttää?

Jonkinlaista moraalista paniikkia leijuu ilmassa myös siksi, että kauneuskirurgian ajatellaan olevan jotenkin "epäreilua". Että pitäisi pelata niillä korteilla mitä on. 

Sekä tietysti se vanha kunnon turhamaisuuskortti. Kauneusleikkauksissa käyvät naiset ovat turhamaisia, tyhjäpäisiä, pelkkää ulkonäköään ajattelevia miesten miellyttäjiä jne.

(En lukenut kaikkia kommentteja että toivottavasti en toistele jo sanottua.)

EMerituuli
Loxodon

Kyllä minä mielelläni sanoisin myös tekeväni kaikki kauneuteen liittyvät toimenpiteet ihan vain ja ainoastaan itseni vuoksi ja koska nautin siitä. Valehtelisin silloin, sillä kyllä minä usein vedän vähän epämukavammat vaatteet päälle miellyttääkseni miestäni tai meikkaan vaikka ei ehkä huvittaisi, jotta miehellä olisi jotain silmäniloa. Saatan myös pukeutua vaatteisiin joista tiedän äitini pitävän kun tapaamme ollakseni hänelle mieliksi. Saatan olla meikkaamatta, vaikka mieli tekisi hieroa pakkelia naamaan kun tapaan ystävääni, joka vieroksuu meikkaamista suunnattomasti. En pukeudu nahkakenkiin ja otan kangaskassin tavatessani vegaaniystävääni, joka paheksuu nahkatuotteiden käyttöä. Hänelle tulee paha mieli. Tässä vain muutama esimerkki niistä "kauneusasioista" joita teen ihan vain muiden iloksi. 

 

FFFifi
Fitness Führer

Mä en mitenkään jaksaisi miettiä noin paljon sitä, mitä muut mun vaatteista ja meikeistä ajattelee. Eikä kukaan ole koskaan ainakaan kertonut pahoittaneensa mieltään mun meikeistä tai kengistä :D Huomaako ne sun kaverit oikeasti tuollaista? Tai ennen kaikkea, edellyttääkö ne sulta oikeasti tuollaista? Ymmärrän kyllä, että jos puoliso diggaa vaikka farkuista, niin niitä voi välillä käyttää vaikka olisi hametyttö, mutta tarviiko nyt kaveria suojella meikeltä tai nahkakengiltä?

EMerituuli
Loxodon

Joo mulla on kyllä aika tarkkoja kavereita! Etenki tää eläinsuojelia on aika fanaattinen mitä tulee nahkajuttuihin, niin en viitsi turhaan provosoida ja tää meikkaamisen vastustaja taas pauhaa sitte koko illan siitä miten naisia alistetaan ja meikit on myrkkyä ja maailma tuhoutuu, niin nään sitte sen verran vaivaa laittautuessa etten turhaa pahoita kenenkään mieltä :D Ehkä vähän extreme-esimerkki!

Mutta kyllä mä ukkoni vuoks vedän ne liiantiukatpikkufarkut välillä jalkaan ja ihan vaan siks että mies tykkää! :P

 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No kukapa nyt ei miehen takia joskus vetäisi ylleen jotain vähän epämukavaakin :D Niin kuin vaikka hääpuvun :P Kuka oikeasti väittää, että kaikki se kutittava pitsi ja tylli on pelkästään iiiiiii-haaaaaaa-naaaaaaa...!

FFFifi
Fitness Führer

Joo mut mulla oli kyllä niin tiukka linja, että hääpuvun alla oli verkkarit. Oikeasti. Hah hah haa :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Tää on aika hyvä esimerkki siitä, miten me ihmiset nähdään ja koetaan asiat eri tavoin. FFFifi tuossa asian jo aika hyvin tiivistikin. Minä teen varmaan samoja asioita kuin sinäkin (paitsi, että nykyään laittaudun aika paljon myös kotona, yksin :D), mutta koen kuitenkin tekeväni itseni laittamiset itselleni, koska itse haluan tehdä niin, koska itse saan siitä iloa ja koska itse koen saavani siitä eniten irti.

Mutta toki nuo tukan laittamiset, meikkaamiset ja pukeutumiset on aika tavalla eri juttu, kuin rintojen korjauttaminen. Ei niitä voi oikein verrata siihen, että on koko nuoruutensa ja aikuisikänsä kokenut, että on jotenkin "viallinen". Kun tuntee olevansa viallinen, se on hyvin, hyvin henkilökohtainen asia ja olotila.

Voisikin oikeastaan luonnehtia niin, että silikonirintoihin päätyvä hankkii rinnat joko itseään ehostaakseen tai sitten koska tuntee olevansa viallinen. Tuo ehostaminen on ehkä enemmän sitä mitä sinä yllä kuvasit. Korjaaminen, eli vian hoitaminen pois päiväjärjestyksestä jotain, jonka tarve tulee syvältä itsestä.

Mutta loppupeleissä, molemmissa tapauksissa lopputulos on sama ja kenellä lopulta on oikeus sanoa onko toisen syy hyväksyttävämpi kuin toisen?

FFFifi
Fitness Führer

Mä olen samaa mieltä tästä, että onko kyse ehostamisesta vai korjaamisesta. Tavallaan mua ahdistaa ajatus siitä, että tässä yhteiskunnassa osa ihmisistä kokee olevansa viallisia siksi, että he eivät ehkä täytä jotakin yleistä kauneusihannetta. Toisaalta mihin se raja vedetään? Jos joltakulta puuttuu jalka, niin ketää ei ihmetytä jos se ahdistaa (muutenkin kuin pelkästään liikkumisen takia) ja asian haluaa korjata jos se on mahdollista. Tai pelkästään ulkonäköön liittyvissä asioissa: kukaan ei ihmettele jos hiuksensa syystä tai toisesta menettänyt hankkii peruukin, ja peruukkipäistä tuskin huoritellaan kadulla? Eikä varmaan sanota mitään sellaista, että onhan sulla noi pari haiventa, kyllä niillä pärjää, ketä miellyttääksesi haluat hommata tekohiukset, korjaa itsetuntosi ensin, olet hirveä tyrkky? Onhan leikkaus toki äärimmäisempi toimenpide, mutta jossa on riskejäkin, mutta ei tuossa huutelussa kyllä mikään huoli kuulu.

EMerituuli
Loxodon

Mutta jos eläisit yksin autiolla saarella, etkä olisi eläissäsi muita rintoja nähnyt, osaisitko edes ajatella että oma kroppasi ei ole täydellinen juuri sellaisenaan? Etkö silloin pitäisi omia rintojasi ihan tavallisina? 

Minä haluan pienentää/liftauttaa omani, jotta sopisin paremmin tämän yhteiskunnan kauneusihanteeseen ja onhan ne vähän tielläkin juostessa yms. Yksin autiolla saarella eläessäni en varmasti näkisi omissa rinnoissani mitään vikaa kun ei olisi mitään mihin vertailla. Tuskinpa rannalla istuessani ja napaani kaivellessa joku päivä keksisin, että hei... nää tissit on liian pienet/isot tähän kroppaan.

 

 

sanumaria

Jos on isot luomutissit, niin samalla tavalla huudellaan perään, huoritellaan ja sellaista. Että enemmän lienee kyse siitä että toiset ihmiset ovat idiootteja, kuin että maailma vihaa isoja rintoja (luomu- tai silikonisellaisia).

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Varmasti näin. Mutta mä luulen, että mun kohdalla tuo huutelu on kuitenkin vähän erilaista. Ei siis sillä, että se olisi jotenkin kamalampaa tai mitään, mutta erilaista. Esimerkiksi siellä raitiovaunussa se vierustovereiden puhe. Se lähti ensin rinnoista, sitä miten on niin luonnottoman ja kamalan näköiset ja siirtyi siitä kasvoihin, että mitähän kaikkea tuon naamalle on tehty ja on se varmaan käynyt rasvaimussakin. Se oli aika... yllättävää ja kyllä, ihan suoraan suomeksi sanottuna idioottimaista.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Vaikka Suomessa  lähes koko elämäni asuneena tiesin, että siihen ulkonäkökommentointiin saattaa törmätä, tuli sen raakuus silti pienenä yllätyksenä. Sitä on täällä rapakon takana tottunut siihen, että joo, joku saattaa kyllä katsoa vähän pidempään, mutta kukaan ei sano mitään, ellei sitten ole jotain positiivista sanottavaa.

Mä en vaan millään voi ymmärtää, että mikä ihmiseen menee, että pitää huudella perään tai arvostella kuuloetäisyydellä niin, että se arvosteltava henkilö kuulee varmasti kaikki rujoimmatkin yksityiskohdat keskustelusta.

EMerituuli
Loxodon

Mä olen itse asiassa vastikään asunut Afrikassa maaseudulla aika pitkän pätkän. En oo harrastanu kamalasti irtoripsiä tai tekotukkaa, mutta edelleen harkitsen tissien pienennystä/kohottamista. Ja samalla tavalla siel ihan köyhissäkin oloissa nuoret naiset käytti vapaa-aikaansa ihomaalausten ja kampausten tekemiseen. Huomattavan paljon vähemmän aikaa niil oli murehtia tissejään ku meillä Suomessa, mutta kyllä niitä silti murehdittiin sillon ku joku perheenjäsen ei ollu esimerkiksi tekemässä kuolemaa tai sato ei ollu käpristyny pellolle ja piti miettiä tähdellisimpiä asioita niiku esim millä sitä elää seuraavat puol vuotta. 

Eli on se vaan ihanaa ku me tääl voidaan vaikka päivittäin miettiä monta tuntia kuinka tissit ei sovi kroppaan tai peppu roikkuu <3

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ahdasta tulisi Afrikassa. Mutta eikös ne tuolla maailman kauimmaisissa kolkissakin työnnä nenärustoonsa ja korvareikiinsä sinne kuulumattomia esineitä, pidennä kaulaansa renkailla ja sen sellaista, mihin paikallinen tekniikan taso nyt sitten riittääkään.

EMerituuli
Loxodon

Ihan oikeessa olet! Kyllä kaikkialla maailmassa siihen omaan ulkonäköön kiinnitetään huomiota ja omaa kroppaa muunnellaan lävistyksin, amputaatioilla yms. sopiakseen sen kulttuurin kauneusihanteeseen. Mun kokemuksen mukaan näihin juttuihin ei kyllä käytetä ihan niin paljon aikaa ja vaivaa ku esimerkiksi meillä Suomessa. Ei siel pöpelikössä kellään oo aikaa tai jaksamista murehtia ulkonäköjuttuja päivittäin.

Janey (Ei varmistettu) http://mapetitevieblog.blogspot.com

Luin tämän kirjoituksen ja luin aiemman kirjoituksesi, joka jotenkin oli mennyt täysin ohi ja istun sohvalla kirjaimellisesti monttu auki. Tiesin kyllä, että Suomessa osataan olla suvaitsemattomia erilaisuutta kohtaan, mutta olisi kuvitellut edes joidenkin julkisuuden henkilöiden osaavan käsitellä asioita hieman avarakatseisemmin. Toki keskusteluohjelmien vetäjilläkin saa olla omat mielipiteensä, olivat ne miten vanhanaikaisia ja suppeita tahansa, mutta voisiko siinä työssään koittaa työntää ne taka-alalle?

Mulla ois tästä ihan kauheasti kysymyksiä, mutta tunnen niiden olevan niin henkilökohtaisia, etten taida niitä tässä esittää. Yhden kysyn kuitenkin, saat jättää vastaamatta, jos tunnet tämän epäsopivaksi tai epämiellyttäväksi. Mistä ihmeestä kaiken maailman ihmiset tietävät, että toisella on silikonirinnat? En tiedä onko kyse siitä, että en erityisemmin kiinnitä huomiota kanssaihmisiin vai mistä, mutta en osaisi ikipäivänä sanoa vastaantulijasta ovatko tämän rinnat luomut vai korjatut!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No, jos laitan päälle sen saman avarampi kaula-aukkoisen paidan kuin luomukaverini, niin kyllä sen meikäläisen kohdalla näkee. Minulla ei ole omaa rasvakudosta rintojen päällä juuri nimeksikään ja näiden rintalihasten vuoksi implantit on rintalihasten päällä, joten kyllä tuo rinta on sillä tavalla melko epäluonnollisen näköinen. Tarkoitan siis sitä, että jos nyt rintojen yläosa näkyy kaula-aukosta, on tuo rinnan kaari luonnottoman jyrkkä liivit päällä, vaikkei push-uppeja käyttäisikään.

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Kaksi yleisintä suhtautumistapaa silikonirintoihin tuntuvat olevan "en voi ymmärtää enkä hyväksyä/rumaa ja luonnotonta/huomion hakemista" tai sitten "mitä sitten/pikkujuttu/kaikillahan ne on". Ensimmäinen tapa on helposti hyvin tuomitseva, eikä silareita tai muitakaan kehonosia - kokonaan omia tai paranneltuja - saisi arvostella miten vaan. Mutta tuo toiseksi kuvailemani ajatusmaailma on se, johon toivoisin muutosta.

Tiedän parikin kaverin kaveria, jotka säästävät rahaa rintaleikkaukseen ihan vain sen takia kun muillakin on, ja tietyissä piireissä erottuu joukosta sillä huonolla tavalla, jos ei ole isoja, täydellisen pyöreitä rintoja laihan vartalon parina. Eli "pakko" hankkia silarit jotta kaverit pysyy? Saa miehiä? Itsetunnon kohottamiseksi? (Kuinka pitkälle itsetunnon kohottamisessa riittää ne pelkät rinnat?) Tässä en nyt puhu A. Sinivaaran kaveripiiristä! :D Vaan viittaan ennemminkin esim. Helsingin seudun yöelämään... Mieleeni jäi myös elävästi se, kun joku julkkis sanoi jossain (ehkä Martina Aitolehti bb-talossa, tai vastaavaa), että silarit saa niin helposti, eikä ne maksakaan ku jonku 3 tonnia, eli kuka tahansa voi otattaa ne ihan helposti. No esim. minulle 3000e ei todellakaan ole mikään pieni raha, vaan saisin säästää sitä varten ainakin kaksi vuotta!

Toinen tärkeä pointti kauneusleikkauksissa on terveys. Tämäkään ei ole kohdistettu tämän tekstin kirjoittajalle, vaan enemmänkin yleistä pohdintaa. Leikkauksen riskit, epäonnistuneet lopputulokset ja blaa blaa blaa. Kuinka moni on oikeasti valmis ottamaan riskin, ja kuinka moni ajattelee naiivisti "ei se koske mua"? Olen itse nähnyt kahdet epäonnistuneet rintaleikkaukset. Sitten silikonirinnat ja rintasyöpäriski. En usko että monikaan parikymppinen miettii, että hänellä 30-40 vuoden päästä 20% todennäköisyys sairastua rintasyöpään, ja silikonirinnat hankaloittavat syövän löytymistä. Puhutaanko siitä edes missään? kerrotaanko tätä leikattavalle ennen toimenpiteeseen päätymistä? En ole ainakaan kuullut koskaan. 

Mielestäni naisia, jotka ovat lisäfyllinkiin päätyneet, ei pitäisi arvostella jälkeenpäin. Syitäkin saattaa olla monia, ei aina pelkkä seksikkäämmän ulkomuodon hakeminen. Mutta silikonirintoja haluavien pitäisi miettiä asiaa piiitkään ja tarkkaan. Ja pitkän mietinnän jälkeenkin vielä harkita asiaa uudestaan. Uskon että sinä oletkin tehnyt niin. :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Se täytyy sanoa, että tuossa Marian ohjelmassa puhuttiin myös asiaa, eli nimenomaan siitä rintojen suurentamisesta liian nuorena. Itsehän haudoin päätöstä tuonne 27-vuotiaaksi saakka. Tosiasia on kuitenkin se, että naisen vartalo muuttuu aika paljon melkein kolmekymppiseksi saakka, niin luonnostaan lapsien myötä, lihomisesta, laihtumisesta tai vaikka silkasta urheiluinnostuksesta. Ne 18-vuotiaana otetut silikonit ei siis välttämättä ole ihan sitä mitä on ajatellut enää kolmekymppisenä.

Itse odottelin tositoimiin ryhtymistä niin taloudellisista kuin epävarmuudesta johtuvista syistäkin.Olin epävarma muunmuassa siitä, olenko valmis kohtaamaan ympäristön reaktiot, epävarma siitä, olenko valmis ottamaan sen riskin, että joku saattaa leikkauksessa mennä vikaan ja epävarma siitä, onko lopputulos varmasti mielestäni lähtökohtaa parempi ja sitä paitsi, mitä jos kuitenkin päätän tehdä niitä lapsia? Kaiken kaikkiaan minä siis olen kokenut prosessin melkoisen pelottavana enkä todellakaan pikkujuttuna joka hoituu lounastunnilla. Joten aina kun kuulen, että joku puhuu liian kepeällä mielellä rintojen suurentamisesta, tulee mieleeni, ettei kyseinen ihminen ole ehkä käsitellyt asiaa loppuun saakka itsensä kanssa.

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Joo, kuten sanoin, en ajatellutkaan sinun päätöstä hetken mielijohteeksi. Ja oletkin kirjoittanut aiheesta tosi hyvin ja kattavasti.

Kauneusleikkaukset ja erilaiset toimenpiteet näyttävät helposti vetävän mukanaan ja menevän yli. Tai oikeastaan niistä puhuvat julkisuudessa eniten ne tyrkyt, jotka toimenpiteitä ihannoivat (vähän liikaakin). Myös botox-villitystä katselen sivusta monttu auki. Huh huh. Mutta miten puhua esim. rintojen suurennusleikkauksista niin, ettei houkutella (nuoria) naisia turvautumaan niihin liian kepein perustein, muttei myöskään syyllistettäisi toimenpiteisiin ryhtyneitä? Hmm.

Itsehän olen korjauttanut hampaitani ihan pelkästään kosmeettisista syistä, ja olen niin onnellinen uusista hampaistani! Ero edelliseen ei ole suuri, mutta itse koen valtavan muutoksen. Kuulostaa tyhmältä, mutta ihailen hampaitani monta kertaa päivässä, ja koen itseni paljon itsevarmemmaksi ja onnellisemmaksi! Ymmärrän siis päätöstäsi, vaikka oma "toimenpiteeni" olikin pienempi ja parikyt senttiä ylempänä :)

TiMa (Ei varmistettu)

Onpas mielenkiintoinen keskustelu. Olen itse haaveillut silareista seitsemän vuotta ja suurin syy niiden hankkimatta jättämiseen on ollut juuri tuo lähipiirin ihmisten silariviha. Se on hieman ristiriitaista, koska kuitenkin moni heistä ihailee julkkiksia ja katsoo esim. pornoa, jossa silaritissejä vilisee. Mutta sitten kun on kyse ihan "taviksista", on rintojen suurentaminen paheksuttavaa. Tietysti jos olisin rohkea, en välittäisi, mitä kaverit ja perhe ajattelevat. Mutta koska he ovat läheisiä ihmisiä, en halua tulla leimatuksi ulkonäkökeskeiseksi bimboksi. Toisaalta on todella tyhmää, että yksi teko (silareiden hankkiminen) voi johtaa heti leimaamiseen, vaikka kyseessä olisi muuten fiksu ja jalat maassa-ihminen.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Niin, ne silikonirinnat on ihan ok siellä julkkisten paidan alla tai pornoelokuvissa, mutta omaan lähipiiriinsä kukaan ei sellaisia halua. Onhan se ristiriitaista, varsinkin kun sen lähipiirissä operaation toteuttavan tarkoitusperät ovat todennäköisesti hyvin erit kuin niiden, joilla silikonirinnat on totuttu näkemään.

Ongelma onkin nimenomaan siinä, ettei suuri osa ihmisistä tiedä olevan olemassakaan mitään muuta syytä rintojen hankkimiselle, kuin julkisuushakuisuus tai huomion herättäminen. Kyllä minäkin olen tarkoitusperiäni joutunut lähipiirissä selventämään ja vastaamaan kysymykseen "miksi". Uskon kuitenkin, että jokainen on ainakin jollain tasolla ymmärtänyt ratkaisuni, kun olen asian heille perustellut. Mutta varmasti ainakin osalla heistä oli alunperin tiedossaan vain nuo aikaisemmin mainitsemani syyt rintojen leikkauttamiselle.

Jääkarhu (Ei varmistettu) http://ominjaloin.blogspot.com

Tämä on muuten melko jännä, tämä rinta-asia :) Itse kuulun sinne toiseen ääripäähän, eli jo nuorena sain ristikseni valtavat varustukset ja koko aikuisiän olen saanut niistä kuulla. Sen lisäksi niistä on oikeasti fyysistä haittaa: vetävät selkää köyryyn ja aiheuttavat päänsärkyä, pomppivat nenään juostessa, puristuvat ikävästi liiveihin, jotka ovat aiheuttaneet ihon kulumista ja hiertymistä rintojen alle. Siitä syystä miun on melko vaikea ymmärtää niitä, jotka vapaaehtoisesti ottavat isot rinnat vaivoikseen. Itse vaihtaisin pienempiin heti kuin olisi mahdollista... Mutta vakavasti sanottuna, kyllähän tämä pienentäminen taitaa olla ympäristön paremmin hyväksymää (ja Kelakin taitaa ottaa osaa kustannusten tasaukseen), vaikka paljon on tässäkin kyseessä kosmeettista operointia. Omana ykkösmotivaationanikin kunnoikeastaan olisi enemmänkin se, että pudän isoja rintojani rumana.

Pages

Kommentoi