Miksen osaa vaan hidastaa vähän…

Miksi mulla on niin kauhee kiire? Hirvee kiire tulla valmiiksi asiaan, johon ei vaan voi olla valmis.

Mulla on koko elämä aikaa – kestää se sitten minuutin, tunnin, vuoden, kymmenen vuotta tai kymmeniä vuosia. Kyllä mä kerkeen vielä olla äiti – tai jos en äiti, niin kerkeän saada elämääni kuitenkin rakkaita muita lapsia. Ja voi olla, että tulee vuosia, jolloin kaipaan näitä aikoja ja mietin, että miksen silloin pystynyt nauttimaan. Tähän hetkeen ei voi enää palata. Ja tietysti hyvä niin.

Miksen voisi vaan nyt nautttia tästä? Ottaa ilon irti treeneistä ilman hoitajan tai miehen kanssa aikataulujen puljaamista. Valvoa myöhään omasta tahdosta ja nukkua pitkään. Syödä rauhassa pureskellen. Nauttia laittautumisesta, matkailusta, illoista viinilasin kanssa. Nauttia kehostani ennen raskautta.

Yritän muistuttaa itseäni säännöllisesti tällä kuvalla:

Kuva täältä

Yritän pitää mielessäni, että elämä kyllä kantaa. Tunnen sen: kyllä se vielä on tulossa. Milloin ja miten – sitä en vielä tiedä. Eiköhän ne elämän siisteimmät jutut ole aina vähän yllätyksiä.