Ladataan...
Pyjamapäiviä

Eilen nousi keskusteluun mainos, joka on minusta niin ärsyttävä, että lopetin ko. brändin ostamisen.

Mieleen tuli mainos, josta tykkäsin ihan älyttömästi kymmenen vuotta sitten. Näin sen vähintään viikottain Lontoossa elokuvateattereissa aina ennen elokuvan alkua. No, hyvä ja hyvä. Muistin kyllä mitä brändiä se mainostaa, mutta en koskaan siirtynyt ko. yrityksen asiakaaksi. :)

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pyjamapäiviä

Tänään lauantaina on Siivouspäivä, jolloin kuka tahansa voi pistää kirpparin pystyyn ja myydä omat vanhat, tarpeettomat tavaransa. Ja aika moni pistää pystyyn. Ja vielä suurempi joukko keskittyy enemmän siihen ostopuoleen. Siivouspäivän sivuilta löytyy kartta, mistä löytää kirppiksiä.

En ole itse enää mikään ahkera kirppisten kiertelijä. Aikaisemmin tykkäsin kierrellä paljonkin, nuorena aikuisena kävin monta kertaa viikossa kirppiksillä, mutta nykyään ei ole aikaa ja kiinnostusta ostelemiseen. Tuntuu, että ostamiseen käytetty aika on sekin tuhlaamista. Se on kyllä harmi, sillä hyvillä kirppareilla voi tehdä hyviä löytöjä. Lisäksi käytetyissä vaatteissa on se hyvä puoli, että niissä näkee, miten ne kestävät pesua. Jos paita on säilyttänyt muotonsa eikä ole nyppyyntynyt, niin ei se tee sitä jatkossakaan.

Pikku kundin vaatekaappia täytyy tietenkin päivittää tämän tästä. Ostamme aika paljon uutena. Kundi on aika tarkka siitä, minkälaisia vaatteita haluaa, joten kirppareilla pitäisi käydä jatkuvasti etsimässä sopivia vermeitä. Seliseli. Yhdestä tutusta perheestä saamme jonkin verran pieneksi jääneitä vaatteita, ja toisaalta kaikki äitini tekemät ihanat  villavaatteet menevät eräälle suloiselle pojalle eteenpäin. Kerran vuodessa olen ottanut kirpparilta pöydän ja vienyt sinne myytäväksi kelpaavat.

Mutta tänään aiomme suunnata kotimme lähellä olevaan kirppiskeskittymään katsomaan, mitä löytyisi. Otan tietenkin vanhat vinkit käyttöön.

1. Ota mukaan pari kangaskassia ja joku pieni pussukka.

Myyjällä saattaa olla tarjolla jokunen muovipussi, mutta tuskin kovin montaa. Joku pieni pussukka tai kassissa oleva tasku on hyvä, jos satut löytämään jotain ihan pientä, kuten korvikset tai lapselle Tärkeän figuurin.

2. Varaa mukaan käteistä rahaa ja lataa puhelimeen maksusovellus

Euron ja kahden euron kolikot ovat hyviä, samoin viiden euron setelit. Etenkin heti aamulla maksettaessa olisi kiva, jos olisi suunnilleen tasaraha. Iltapäivällä voi maksaa jo isommalla rahalla, mutta sitten pitää varautua siihen, että saa vaihtorahana pelkkiä kolikoita. Nykyään on monenlaisia maksusovelluksia. Siivouspäivien sivuilla mainostetaan Pivoa, itse olen käyttänyt MobilePayta. Muutamat pankit ovat jo mukana Siirto-palvelussa, jolloin rahat siirtyvät eri pankkien välissä saman tien eikä parin päivän viiveellä.

3. Mieti, mitä olet etsimässä

Voit listata muutaman asian, joita etsit (vanha kattila kesäkukille, kukkamekko, Koiramäki-kirjat ja lapselle farkut), mutta kovin montaa et pysty päässäsi yhtä aikaa pitämään. Terästä silmäsi juuri näitä asioita varten, mutta älä pety, jos et löydä. Oikeasti voi käydä niin, että menee hallin kokoiseen itsepalvelukirpparille eikä löydä koon 29 siistejä kuomakenkiä, vaikka tuntuu, että sellaisia myydään joka toisessa pöydässä.

Jotkut osaavat silmämääräisesti katsoa, ovatko esimerkiksi farkut sopivat. Minä en. Mittaa kotona sopivat farkkusi laittamalla käsivarsi housun kauluksesta sisään. Toiseen reunaan kyynärpää ja toiseen reunaan käsi niin nyrkissä tai suorana kuin tarvitsee. Ta-daa, nyt sinulla on vyötärösi mitta selvillä.

4. Etsi kiinnostava pöytä

Jokainen liikkuu kirppiksillä omalla tyylillään. Toinen penkoo jokaikisen pöydän, toinen säntäilee sinne tänne. Itse kierrän aina jossain järjestyksessä ja melko nopeasti. Jos pöytä on sotkuinen tai ensimmäiset silmääni osuvat tavarat "vääränlaisia" (keräilykortteja, väärän kokoisia/tyylisiä vaatteita, rikkinäisiä, likaisia, ylihinnoiteltuja, niin kävelen ohi. Jos en jaksa kiertää kaikkia pöytiä, niin en harmittele. Paljon ihmisiä yhden pöydän ympärillä tarkoittaa tietenkin hyvää tavaraa (tai paljon myyjän ystäviä). Jos pöydän tarjonta osuu muuten yksiin mielenkiintojesi kanssa (eli siinä myydään lastenvaatteita ja olet niitä etsimässä), niin ehdottomasti mukaan penkomaan.

Kun ihmiset myyvät omia tavaroitaan, niin yhden pöydän sisältö on yleensä samankaltaista. Jos kolme ensimmäistä näkemääsi vaatetta ovat kokoa XS, niin pöydästä tuskin löytyy kokoa XXL. Bilemekkojen seasta ei välttämättä löydy puutarhahanskoja. Parhaat myyjät ovat laittaneet lapun, jossa lukee, mitä myyvät (etenkin lastenvaatteiden kohdalla). Suuntaan suoraa päätä sinne, missä on lapussa, että 110-116 cm!

5. Sopiva combo nopeutta ja harkintaa

Aa! Tämä on ihana! Pakko saada! Ja raha vaihtaa omistajaa. Harkitse hetki. Onhan se sopiva? Onhan se varmasti ehjä (vaattesta reiän tai ratkennen sauman löytäminen vasta kotona on ärsyttävää)? Osaatko/jaksatko huoltaa sitä (vain kuivapesu)? Tarvitseeko se pientä tuunausta (siinä tapauksessa unohda, vai aiot ihan oikeastioikeasti tuunata)? Mihin laitat sen kotonasi? Onko sille paikka? Sopiiko se muuhun tyyliisi? Milloin käytät sitä?

Voit hillota tavaraa tai vaatetta kädessäsi sen ajan, kun pengot kyseistä pöytää. Sitten olisi tehtävä päätös. Jos yhtään epäilet, niin jätä pöytään. Jos vielä kirpparikierroksen lopuksi olet sitä mieltä, että haluat sen, niin käy katsomassa, onko se vielä myymättä.

6. Ole reilu, kun tingit

Minusta pienistä ja muutenkin halvoista hinnoista tinkiminen on ärsyttävää. Jos myyjä pyytää paidasta 1,50 euroa, niin maksan sen enkä kysy että saisinko eurolla. Jos myyjä pyytää naurettavia (minusta sopiva arvo olisi 5 euroa ja hän pyytää 50), niin hymyilen vaan kauniisti ja jätän siihen. Isommista ostoksista voi toki tinkiä (50->40) ja tietenkin paljousalennusta, jos ostaa monta (kuusi kahden euron vaatetta voisi hyvinkin olla tasan kymppi).

7. Älä osta toiselle, ellet ole IHAN varma

Sirkku-Liisa tykkäisi tästä taulusta ihan varmasti! Ellet ole 100% varma, että tykkäisi, niin älä osta. Tai ainakin lahjaa antaessasi tee se niin, että vastaanottajalla on mahdollisuus olla sitä ottamatta.

8. Iloitse löydöistäsi

Saatat löytää jotain ihanaa tai tarpeellista, mitä et etsinytkään. Iloitse siitä! Käytä sitä. Säästit todennäköisesti rahaa ja ympäristöä. Jos se kuitenkin oli hutiostos, niin seuraava Siivoupäivä on elokuussa, mene silloin myymään tarpeettomia tavaroitasi.

***Seuraa Pyjampäiviä facebookissa, bloglovin'ssa tai blogit.fi:ssä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pyjamapäiviä

Minua on ärsyttänyt ennenkin Oatlyn mainokset, mutta nyt taisi tulla mitta täyteen. Sen mainoksethan perustuvat maidon dissaukseen. Viimeisin oli tämä kuva, joka kertoo minun laittavan teeheni lehmän p*skaa.

Ja kyllä, on totta, että maidon kasvihuonekaasupäästöt ovat kaurajuomaa suuremmat (noin viisinkertaiset). Mutta toisaalta kaurajuomassa ei ole hirvittävästi ravintoaineita, siinä ei ole proteiinia tai B-vitamiineja, kalsiumia ja jodia siinä on vain lisättynä, ja jälkimmäinen on lisätty jodioituna suolana. (Maito on yksi tärkeimmistä jodin lähteistä Suomessa.) Suolaa on 0,11 grammaa desissä eli jos pikku kundi joisi kaurajuomaa puoli litraa päivässä, niin päivittäisestä suolan tarpeesta alkaa olla jo viidennes täynnä. Suolan kanssa kun muutenkin saa olla kieli keskellä suuta.

Kun asiaa tutkiskelin, niin törmäsin ruotsalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan maito on juomista (mukana olivat kaura- ja soijajuoma, vesi, appelsiinimehu, olut ja viini) kasvihuonekaasupäästöiltään "parasta" ravinnepitoisuuteen suhteutettuna. Eli vaikka kasvihuonepäästöt ovat kasvijuomia korkeampia, niin myös ravintoaineita on moninkertainen määrä. Asioita voi tietysti tutkia ja esittää monella tavoin eikä tämäkään tutkimus mikään yksi totuus ole, että vain näin voisi sanoa.

Ymmärrän, että mainosten kieli on joskus roisia ja huomiota herätetään tavalla jos toisella, mutta en tiedä onko kovin hyvä idea väittää minua (joka sen kaurajuoman sinne ostoskoriin nostaa) idiootiksi ja lehmänulosteen syöjäksi. Veikkaan kuitenkin, että suurin osa kaurajuoman ostajista ei ole vegaaneita. Onneksi on muitakin kaurajuomavalmistajia. Voihan se olla, että havittelevatkin tämänkaltaista julkisuutta, että minä kiukkuisena lopetan heidän tuotteidensa ostamisen, mutta postaan siitä blogiini. Julkisuus on aina hyvästä?

Meillä siis pikku kundi juo kaurajuomaa, vanhemmat käyttävät maitoa (mutta harvemmin lasitolkulla sitä juovat), minä käytän satunnaisesti mantelimaitoa, mutta en sitäkään teehen. Käytämme sekä maito- että kasvipohjaisia kermoja ja jogurtteja. Juustot ovat melkein aina maitopohjaisia. Sekakäyttäjiä siis.

Kyllä, ruokahuolto olisi toisella tolalla, jos olisimme kaikki vegaaneja. Suurempi juttu siinä on kuitenkin se lihan syönnin lopettaminen, ei se että lorautan teeheni maidon sijaan kaurajuomaa. Enkä minä siitä luovu sillä, että joku väittää maitoni olevan p*skaa.

Että pitäkää tunkkinne.

 

PS. Selvennyksenä vielä, että emme lopeta kaurajuoman ostamista. Olemme tähänkin asti ostaneet sekaisin muitakin brändejä, nyt vain yksi tippuu joukosta.

Kuva on netistä otettu.

Share
Ladataan...

Pages