Ladataan...
rakastan rakastan

 

Sain mieheltä lahjaksi Diorin ihanan kevätkynsilakan Early (sävy 505) ja vedellessäni tätä melkein neonkeltaista kestoväriä huomasin kaikki kauheat talvikovettumat jalkapohjissani. Näillä kantapäillä ei paljon viitsi Birkenstockeissa tallustaa vaikka kuinka tekisi mieli. Päätin ottaa oikotien onneen ja kävin hakemassa apteekista jo aikaisemmin hyväksitodetut Salvequickin kuorivat sukkapussit (exfoliating socks).

Pussit jalkaan vaan, villasukat päälle ettei jalkoja palele kun ne uivat kylmässä nesteessä muovisukissa ja tunniksi sohvalle kirjaa lukemaan. Sitten huuhtelu ja kuivaus, sen jälkeen odotellaan.

Eilen oli päivä nro 5 ja jalkapohjissa alkaa tapahtua. En ole rasvannut enkä viilannut ja lisäksi välttelen jalkadödön käyttöä (sori vaan kaikki kanssaihmiset). Eilen kotiintullessa laitoin kintut hetkeksi lämpimään veteen ja ooh! ihanasti alkaa vanha nahka irtoilla. Vielä kun malttaisi olla näpertelemättä ihonriekaleita irti, antaisi niiden tippua itsestään. Vaikka jos ihan vähän vaan...

Nämö sukat ovat kyllä ihan paras pedikyyri, hinta/laatusuhde on aivan huikea verrattuna kausneushoitoloiden taksoihin ja saahan tässä aika paljon hauskuuttakin irti kun jalkapohjat luovat nahkansa käärmeen tavoin.

Oletko kokeillut, mitä tykkäsit?

Share
Ladataan...

Ladataan...
rakastan rakastan

Välillä pieni asia tai huomautus, jokin sananvaihto saa vereni kiehahtamaan ja savun nousemaan korvista. Sanoja ei ehkä tarkoita yleensä mitään pahaa sanomisellaan mutta minulla vaan keittää, tööt-tööt ja sitten räjähdys. Välillä iso, välillä pieni. Jos hyvin käy, räjähtelen kumminkin ihan vain yssikseni enkä turhaan paikan päällä sille onnettomalle sanojalle.

Nythän on niin, että me uudistamme huussiamme. Tarkoituksena on asentaa ulkokäymälään mökille sen perinteisen ämpärin sijaan Biolanin supernäppärä kompostikäymälä. Sinne menevät keittiön kompostoitavat jätteet, ei haise ja on helppo käyttää. Saamme ihanasti apua tähän hommaan sekä osto- maksu että kuljetus- ja asennusosiossa. Jee! Mutta sitten se räjähdys. Avustava osapuoli kun onnettomasti vihjaisi, että mieheni voisi auttaa. Juu, voi auttaa mutta ei ole paikalla silloin. No, mies voi hoitaa asennuksen sitten myöhemmin. Tässä vaiheessa minä hermostuin. Mutta olenhan minä paikalla. Juu, miehesi hoitaa sitten myöhemmin. Hääh?! Minä olen paikalla, kyllä minäkin osaan. Minä hoidan! Vastapuoli alkoi jo rauhoitella, että joo joo...

Lopeteltiin siinä sitten ihan hyvässä hengessä. Puhelun jälkeen minä raivosin sitten ihan yksikseni. Tai joo, laitoin punaisenvihreänkiukkuisia tekstiviestejä syyttömälle miehelleni. Penikselläkö sinä siitä vasaranvarresta kiini pidät, häh?!

                                                                                          (kuvakaappaus Biolanin kotisivuilta)

Normaalisti meillä eletään melko tasa-arvoista kotielämää, se hoitaa joka ehtii ja jaksaa. Jotkut hommat kiinnostavat miestä enemmän (grillaaminen, halonhakkuu, pyykinpeseminen) kuin minua (tiskaaminen, kukkien hoitaminen, suurin osa muusta ruoanlaitosta). Jotkut hommat eivät kiinnosta kumpaakaan (imurointi, ruohonleikkuu) kun taas jotkut tehdään useimmiten yhdessä (koiran ulkoiluttaminen, viininjuominen). Minä pelkään nousta katolle enkä halua haudata kuolleita hiiriä (mies siis vaihtaa kattotiilet ja hautaa uhrit arvokkaasti), mies taas pitää kauniisti sisustetusta kodista mutta ei jaksa tehdä mitään asian eteen (joten minä sisustan ja järjestelen). Olen arkifeministi, niin kai miehenikin. Ristikkäin tehdään ja autetaan toista, yhteistyö sujuu hyvin.

Arvatkaapas nyt sitten, kuka asentelee sitä käymälää ensiviikolla juuri tasan niin kauan että se istuu paikallaan? Sama se vaikka olisi miten hankalaa, valmista on tultava ennenkuin mies on vapaalla. Pakko. Ja tämähän ei ole miehen vika lainkaan, vaan ihan jonkun muun.

Share

Ladataan...
rakastan rakastan

Hyvää Helatorstaita vaan kaikille! Meillä, vaikka Ruotsissa asummekin, vietetään näköjään tänä vuonna KiKy-hengessä eli töitä tehden. Mies on niissä oikeissa ansiotöissä ja minä kunnon pikkuvaimona teen kotitöitä yhdistettynä opiskeluun.

Ensin suoritin pois alta inhokkihommani eli miehen työpusakoiden silittämisen. Puuvillaiset ärsytykset, kosteina vaan kuuman raudan alle niin kyllä niistä jotenkuten sileitä tulee. Pakollistahan tämä ei ole, mies silittää yleensä itse paitansa tms. mutta muutamat plussapisteet "Hyvä Vaimo"-tilillä eivät ole koskaan pahasta.

Tiskaamisesta tykkään mutta miksi, oi miksi, suomalaiset eivät voi markkinoida tiskikaappia maailmalle? Onko mitään parempaa kuin tiskikaappi? Tiskit saa pois näkyvistä, ne kuivuvat itsestään, siihen ei kulu sähköä, vedet tippuvat suoraan tiskialtaaseen ja kenenkään ei tarvitse kuivailla niitä minkäänlaisella astiainkuivauspyyhkeellä. Pliis!

Jokaisen kotityönvälissä puurran vähintään puoli tuntia koulutehtäviä, deadlinea pukkaa ja kamalasti olisi vielä tekemistä jäljellä. Ensiviikolla alkavat kesätyöt ja iltaisin koulujuttujen tekeminen on todella tahmaista hommaa, sen tiedän entisestään...

Ja jes, pesin myös pyykkiä, toinen inhokkihommani. Eilen 5 koneellista, tänään 3 ja muutama olisi vielä jäljellä. Onneksi on edes melko lämmin, lakanat ja muut kuivavat nopsaan olohuoneessa pyykinkuivaustelineellä. Muutin tosiaan takaisin kotiin taas, ja suurin piirtein kaikki Visbystä tuomani vaatteet menivät suoraan pesuun, mukaan lukien muutama setti lakanoita. Huh.

Hauskemminkin voisi pyhäpäiväänsä viettää, mutta tuleepahan ainakin pakollisia kuvioita hoidettua jotta viikonlopulla voi olla sitten hyvällä tunnolla ihan laiskana mökillä (tai siis juu, ruoho odottelee leikkaamista, satatuhatta ja yksi pientä samettiruusun tainta istuttamista ja koko lato homesuojaamista, puhumattakaan ikkinanpesusta ja kesähuoneen raivaamisesta). Tupla-huh.

Share

Pages