Ladataan...
rakastan rakastan

Parasta Suomessa on tiskikaappi. Ja huonointa Ruotsissa on sen puute. Siksipä me tiskaamme ja lätkäisemme märät tiskit pyyheliinan päälle ja jos jaksamme, kuivaamme samantien... Ei tosin aina, kuten kuvasta näkyy.

Jep, aika kaivella kaikki anopinkielet pois ruukuistaaan ja istuttaa suurempiin. Ja totella  sisäistä unelmapuutarhuriaan ja alkaa istutella siemeniä kananmuna-askeihin ja toivoa, että kevät on kaunis ja lämmin ja kyllä niistä siemenistä jotain tulee...Ihan suosikkinäkyjäni meiltä kotoa. Kaunein kettiönpöytä koskaan, lovin´ A.Aalto. Ja poppana pöydällä, miehen paras (ja kulunein) villatakki Aalto-tuolin karmilla. Pöydän vieressä odottaa iso kasa vastapestyjä räsymattoja matkaa maalle.

Edelliseen kuvaan liittyen: syntymäpäivälahjani, unelmapoponi: Acnen Pistols. Oh yes, nyt mä olen oikea influencer.

Tai tää kuva: kotikuvat on niin parhautta. Tässä on miljoona mun suosikkiasiaa. Kuva alkaa keittiösaarekkeen alta ja yltää kotenkin aina parvekkeenikkunan alle. Kuvassa kaunein sanomalehtiteline by Harri Koskinen, käyttöään odottava mehulinko (vihreät mehut, here I come!), tulevan kesan kukat ja hyötykasvit punaisessa laatikossa sekä tietenkin isäpuolen äidin vintiltä löytyneet superherkukkaat Riihimäen lasin Ilves-lasipurkit.

Ja koska toivoa on paremmasta huomisesta ja lämpimästä keväästä, äidin lahjoittama yrttitelini odottaa ulospääsyäään.Ja pieni koira on vaan niin ihana kaunis ja hellyyttävä. Ei postausta ilman kuvaa karvakaunokaisesta.

Ladataan...
rakastan rakastan

Flunssailtuani viikon verran, toisen kerran kuukauden sisään, olen ehtinyt meditoida melko syväluotaavasti flunssan eri puolia ja päättänyt, että tämähän on ihan hyvä juttu. Tässä siis Top 3 - Flunssan suurimmat plussapuolet.

Ensikseenkin, flunssa tuo sairastajalleen a.k.a. sosiaalisen median ahkeralle käyttäjälle suunnattoman kiitollisuuden tunteen siitä, että hän sairastaa vain flunssaa, ei esim. keuhkoputkentulehdusta, keuhkokuumetta tai vaikkapa Hesarin haippaamaa A-streptokokkia, johon vaikuttaa liittyvän jonkinlainen lihasyöjäbakteerimahdollisuus.

Toisekseen, ja tämä on oma henkilökohtainen suosikki-ilonaiheeni, flunssaan liittyvä hillitön yskiminen suo kaltaiselleni keski-ikäistyvälle naishenkilölle kipeästi kaipaamani tilaisuuden jatkuvaan lantionpohjan lihasten treenaamiseen. Virtsankarkailuhan on ankea ongelma, viikon yskäflunssan jälkeen lantionpohjan lihakset huutavat halleluujaa 24/7 treenin ansiosta. (Tai sitten pyykkikori on tosi täynnä likaisia alushousuja, mutta tämä lista rakennetaan positiivisessa hengessä.)

Kolmas kohokohta liittyy omaan aikaan: ruuhkavuodet, tenttisuma, työkiireet, urapaineet, mitä näitä arkipäiviämme kuormittavia asioita nyt on. Keskellä yötä, yösydännä, näitä huolia ei ole. Flunssapotilas istuu (ei makaa koska silloin ei voi hengittää) sohvalla täristen (kuume sahaa, se auttaa pysymään hereillä) ja yrittää rauhoittua mindfulness-mantran avulla, syvähengitystä hakien (koska nenä tukossa, hirveä yskä) ja hokien "kyllä se tästä, aamulla on jo parempi". Tällaista laadukasta omaa aikaa keski-ikäisellä naisella on harvoin, hiljaista, rauhallista, tuntikaupalla, vain omaan itseen ja omaan hyvään oloon positiiviseen sävyyn keskittymistä. Jackpot!

Ja koskapa tällä hetkellä en näytä räkätautini runtelemana kovinkaan viehkeältä, ilahdutan teitä kuvalta ennen flunssaputkea, aurinkoiselta reissulta Barcelonaan :)

PS Bonus: keskellä yötä kukaan muu perheenjäsen ei halua katsoa jotain muuta tv-ohjelmaa isolta ruudulta, valinta on yksin flunssapotilaan!

Pages