Ladataan...
Sisunainen

Vietin kuluneen viikonlopun Ilosaarirockissa, nykyisin kolmipäiväisillä festareilla. Ilosaarirock on ollut jokakesäinen perinne siitä asti, kun aikonaan muutin Joensuuhun. Yhtälailla festariperinteisiin kuuluu myöhään valvomista, viinin juomista keskellä päivää ja kojuruokaa. Valmentajalleni sanoin jo kauan sitten, että tälle viikonlopulle on turha yrittääkään suunnitella treenejä.

Koko festariviikonlopun ajan ajattelin, kuinka hyvä oli, että päätin aloittaa lyhyen kesälomani tällä tavalla. Tuntui uskomattoman rentouttavalta olla tekemättä kerta kaikkiaan mitään hyödyllistä. Vaikka kuinka haluaisi, festareilla ei voi tehdä töitä, siivota, treenata, karpata, kiinteytyä tai konmarittaa.

Kaikkia elämän osa-alueita suorittavalle nykyihmiselle festareilla - tai miksei yhtä hyvin huvipuistossa, rantalomalla tai risteilyllä - käyminen on todellinen terveysteko. Ei ehkä fyysisesti, vaikka Hs.fi ystävällisesti laskikin festarikävijän askeleet ja kalorinkulutuksen, mutta henkinen hyöty on moninkertainen. Itseään on hyvä välillä muistuttaa, että niin maailma kuin oma elämä pyörii omalla painollaan, vaikka yhden viikonlopun suurin saavutus olisi viereistä nopeamman bajamajonon valitseminen. 

Share

Ladataan...
Sisunainen

Esimmäiset 56 päivääni Ylä-Kainuun perukoilla ovat sisältäneet:

2 käyntiä Kajaanin Prismassa ja yhtä monta kertaa, kun en löytänyt kaikkea tarvitsemaani Kajaanin Prismasta. Miten ihminen voi olla niin kaupunkilainen, että hypermarketin valikoima ei riitä?

5 kertaa paikallisen suunnistusseuran kuntorasteilla, joista neljällä eksyin jossain vaiheessa. (Lisää juttua suunnistuksesta täällä.)

55 päivää elämää ilman kuntosalikorttia.

Ainakin 2 ihmistä, joita voin sanoa kavereiksi.

5 retkeä Hossan kansallispuistoon, joista yksi vapaa-ajalla ja muut työasioissa.

1hieroja ja 1 kampaaja, joille ehdottomasti menen toistekin. 

Muutama ilta omalla parvekkeella istuen, eli aina kun on ollut tarpeeksi lämmintä. Lisäksi 1 kerta joogaa parvekkeella. 

2 kertaa vastasatanutta lunta maassa. Ei onneksi enää reiluun kuukauteen.

Yhtä monta läheltä-piti-hermoromahdusta ja minulla-on-maailman-paras-työ-fiilistä.

Vähemmän itikanpuremia kuin osasin odottaa.

Aika paljon ihmettelyä siitä, mihin kaikkialle elämä viekään.

 

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kivesvaara Uphill Run oli todellakin nimensä mukainen tapahtuma: tiukkaa ylämäkeä ja juoksua siinä välissä. Sympaattinen pikkutapahtuma keräsi muutaman kymmentä osallistujaa tunkaamaan vaaranrinnettä aurinkoisena kesäiltana.

Ennen starttia

Kisapaikalle saapuessa vastassa on välittömästi lauma paarmoja, jotka yrittävät tunkea iholle ja autonovista sisään varusteita kerätessä. Ilma tuntuu odotettua lämpimämmältä. Haen kisanumeron, pukeudun shortseihin ja spreijaan puoli pulloa hyönteiskarkotetta päälleni. Jännittää. Odottelemme, että lasten sarjan palkintojen jako on saatu valmiiksi, ja sitten on aika lähteä... 

Matkaan!

Kisa alkaa Kivesvaaran huipulta alamäkeen. Taktiikkani vauhdinjaon suhteen on koko matka "rennon kovaa", joten hölkkään loivahkoa rinnettä alas niin reippaasti kuin uskallan. Reitti kääntyy hetken päästä lähes umpeen kasvaneelle metsäautotielle. Paarmoja ja hyttysiä pyörii ympärillä, mutta vauhdissa ne eivät juuri häiritse. Lehtipuut varjostavat mukavasti polkua tunnelimaisena katoksena.

Reilun kilometrin kohdalla jalka tarttuu ruohikon alla olevaan kuoppaan, juureen tai en tiedä mihin, ja löydän itseni pitkin pituuttani maasta. Teen tilannearviota muutaman sekunnin, kunnes paarmat haistavat helpon saaliin, ja jatkan matkaa. Mikään paikka ei tunnu olevan oleellisesti rikki, ja myöhemmin totean selvinneeni parilla pienellä mustelmalla ja naarmulla.

Hetken päästä edessä on ensimmäinen nousu vaaralle. Rinne on todella jyrkkä ja näyttää alhaalta katsottuna toivottoman pitkältä. Muistutan itseäni Kolin ja Rukan loppunousuista - niihin verrattuna tämä on pikkujuttu. Huipulla on ensimmäinen juomapiste, josta matka jatkuu taas loivaan alamäkeen ensin pienen pätkän hiekkatietä ja sen jälkeen helppokulkuista metsäpolkua pitkin. Katson tässä kohti ensimmäisen kerran kelloa ja totean kulkeneeni hitaasta noususta huolimatta yllättävän hyvää vauhtia.

Polkuosuuden jälkeen matka jatkuu hiekkatietä pitkin. Katson reittikarttaa - tätä ilmeisesti on luvassa useampi kilometri. Kävelen pari pientä ylämäkeä tasatakseni hieman sykkeitä ja juodakseni vettä. En halua toistaa Karhunkierrosken nestehukkaepisodia, ja auringon paahtamalla tiellä on todella kuuma.

Seuraavan huoltopisteen jälkeen reitti kääntyy jälleen ylämäkeen, joskin tällä kertaa nousu on hyvin loiva ja osin täysin juostavissa. Jaloissa tuntuu riittävän vielä hyvin virtaa, vaikka etenen edelleen nopeammin kuin olin ennakkoon kuvitellut.

Juuri ennen kisakeskukselle tuloa reitti kaartaa jälleen saman jyrkän rinteen alas ja uudestaan ylös. Tikkaan alamäkeen varovasti etäisesti juoksua muistuttavalla askeleella - en halua enää uusia kuperkeikkoja tälle matkalle. Lyhellä tasaisella osuudella rinteen juurella otan pienen spurtin, koska ylämäessä loppukiristä on turha haaveilla.

Jälleen nousun alussa melkein ylhäällä taapertavat valkoiset numeroliivit näyttävät olevan mahdottoman kaukana. Lähes pystysuoralta tuntuvan rinteen tunkkaaminen nostaa sykkeet tappiin, ja pari kertaa käännyn hetkeksi ihailemaan alhaalle avautuvia maisemia ja tasaamaan hengitystä. Lopulta huippu tulee vastaan melkein yllättäen ja juoksen viimeiset 20 metriä maaliin niin lujaa kuin jaloista vielä irtoaa.

Jälkipeli

Oli hauska osallistua vaihteeksi juoksutapahtumaan, jossa matkasta pituuden puolesta selviäminen oli ilman muuta selvää, ja saatoin jopa uhrata muutaman ajatuksen nopeudelle. Vaikka otin kisan vain tavallista kovempana treeninä, oli hauska huomata, että pystyn pitämään yllä näinkin reipasta vauhtia osin varsin haastavasta reitistä huolimatta. Tein kuulemma loppuajallani 1:40 eräänlaisen reittiennätyksen olemalla nopein viimeisenä maaliin tulija.

Tapahtuma oli tunnelmaltaan todella mukava ja hyvin järjestetty. Itse olisin toivonut reitin kulkevan vielä enemmän rehellisillä metsäpoluilla puolivälin hiekkatieosuuden sijaan. Kuulemma 22 km:n reitti on maastoltaan vaihtelevampi, ja sen juosseet alkoivat jo houkutella minua ensi vuonna pidemmälle matkalle. 

Share

Ladataan...
Sisunainen

Ilmottauduin pari viikkoa sitten "paikalliseen" - siis alle sadan kilometrin päässä olevaan - juoksutapahtumaan Kivesvaara Uphill Runiin, joka juostaan huomenna lauantaina Paltamolla. Hupaisan virallisen nimensä lisäksi tapahtuma tunnetaan Jättiläisten juoksuna useiden reitille osuvien vaarojen eli "jättiläisten" vuoksi. 

Lähden kisaan täysin treenimielellä ilman aikatavotteita tai muita suorituspaineita. Valitsin maltillisesti lyhyemmän eli 11 kilometrin matkan, mutta reittikartan perusteella kunnon tunkkausta on tarjolla. Päivitän tuttuun tapaan huomenna tunnelmia paikan päältä Instagramiin (@suvi_ko), ja kisarapsaa on luvassa kunhan ehdin taas koneen äärelle.

Kuvat viime sunnuntain treenilenkiltä Hossan kansallispuistossa.

Share

Pages