Ladataan...
Sisunainen

Eräässä Facebook-ryhmässä muuan äiti kertoi lapsestaan, jolle jatkuvien vatsaoireiden vuoksi ravitsemusterapeutti oli laatinut erikoisruokavalion. Ruokavaliota oli testattu kotona kesäloman aikana hyvin tukoksin, ja nyt sitä olisi pitänyt jatkaa myös koulun ruokalassa. Koulu kutienkaan ei suostunut erikoisruokavalion valmistamiseen ilman lääkärin todistusta allergioista. Koska ruokavalio oli rakennettu kotona välttäen ja testaten eri ruoka-aineita, tällaista todistusta ei tietenkään ollut. Nyt lapsella oli vaihtoehtoina olla koulupäivät ilman lounasta tai syödä hänet kipeäksi tekevää ruokaa erikoislääkärin aikaa jonottaessa.

Kun aloitin nykyisessä työssäni, työkaverini neuvoi ilmoittamaan keittiölle ruokarajoitteet saatesanoin: "Kyllä sinne voi sanoa myös, jos ei vaan tykkää jostakin." Paria kuukautta myöhemmin, kuinka ollakaan, ruokala alkoi vaatia todistuksen erikoisruokavaliosta. Jännitin, saanko mistään keittiölle kelpaavaa todistusta, koska minunkin ruokavalioni perustuu omiin kokemuksiin ja ravitsemusterapeutin ohjeisiin ennemmin kuin allergiatesteihin. Työterveyshoitajan oirekuvaukseni perusteella laatima lappu onneksi meni läpi ja sain jatkaa ruokalassa syömistä.

Ymmärrän hyvin keskuskeittiöitä, jotka pienellä budjetilla eivät halua valmistaa erikoisruokia nirsouden tai muotidieettien takia. On selvää, että tuhansille koululaisille tai koko kunnan ruokaloihin lounaan tekevä keittiö ei pysty huomioimaan sitä, että Ville inhoaa rouskuvia vihanneksia ja Maija haluaa karpata. Mikäli Maija ja Ville ovat aikuisia ihmisiä, heillä on sitä paitsi halutessaan mahdollisuus ottaa eväät tai syödä muualla niinä päivinä, kun ruokalan ruoka ei miellytä. 

Kuitekin perinteinen allergiatesti ei voi olla terveyden kannalta välttämättömän ruokavalion ainoa peruste. Useampi allergialääkäri on sanonut minulle, että kannattaa ennemmin uskoa omia oireita kuin testitulosta. Kaikki yliherkkydet eivät näy labrakokeissa, mutta se ei tee niistä yhtään vähemmän todellisia. Siksi vähintään niissä tapauksissa, joissa ollaan on täysin koulu- tai vastaavan ruuan varassa, ammattikeittiön pitäisi uskoa asiakkaan omaa ilmoitusta siitä, ettei tämä ole työkykyinen syötyään tiettyjä ruoka-aineita. Vastaavasti asiakkaat voisivat tulla sen verran vastaan, että eivät pommittaisi keittiöitä erikoisruokavaatimuksilla ilman todellista syytä.

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kävin eilen lauantaina juoksemassa vielä yhden harjoituskisan ennen Nuuksio Classicia. Ukkohalla Trail Runin 16 kilometrin matka tarjoili kauniin, monipuolisen ja sopivasti haastavan reitin kainuulaisissa metsä- ja suomaisemissa.

1-5 km

Lähdemme heti starttiviivalta reitin isoimpaan nousuun laskettelurinnettä ylös. Sää on tihkusateinen, mutta jo alkuverryttelyssä tuli sen verran lämmin, että päätin jättää takin reppuun varalle. Alunperinkin pieni osallistujajoukko hajoaa nopeasti ylämäessä. Yritän itse säästellä voimia ja vaihdan kävelyyn heti kun kehtaan. Silti mäen päällä juoksuun lähteminen tuntuu todella nihkeältä, kuin jaloista olisi veto täysin pois. Tästä tulee pitkä kisa, ajattelen.

Matka jatkuu kuitekin pitkään loivaan alamäkeen ja jalatkin alkavat pikkuhiljaa päästä jutun juonesta kiinni. Polku muuttuu asteittain kapeammaksi ja teknisemmäksi. Juurakkoisella polulla askelten paikkojen hakeminen vie kaiken huomion, mutta silti meno tuntuu hetkittäin lähes lennokkaalta. Kaikkein kivikkoisimmassa paikassa hidastan hetkeksi kävelyyn ja räpsin muutamia valokuvia.

5-10 km

Pitkän alamäen jälkeen vuorossa on yhtä piktä osuus tasaista, osin soita ylittäviä pitkospuita pitkin. Pitkokset ovat sateen jäljiltä märkiä ja liukkaita, joten kävelen ne suosiolla. En halua varsinkaan harjoituskisassa ottaa mitään riskejä loukkaantumisten kanssa muutamaa minuuttia paremman ajan toivossa. 

Polun vieressä olisi lähes kypsiä mustikoita ja lakkoja. Tulen ajatelleeksi Sofian pohdintoja siitä, onko lappu rinnassa juostessa oltava aina tosissaan, vaan voiko vaikkapa pysähtyä poimimaan metsämansikoita. Ainakin tästä reitistä haluan ehtiä myös nauttimaan.

10-16 km

Reitin loppupää on jälleen vuorotellen pientä nousua ja laskua, välillä helposti juostavaa neulasbaanaa ja välillä teknisempää polkua, jossa todella saa katsoa jalkoihinsa. Vähän viimeisen huoltopisteen jälkeen, kolmisen kilometriä ennen maalia, repussa oleva vesi loppuu kesken. Olisin halunnut syödä vielä yhden geelin, mutta ilman vettä ei kannata. En anna asian liiemmälti häiritä, eihän tässä ole enää pitkä matka maaliin.

Viimeisillä kilometreillä matka ja kenties lievä energiavajekin alkaa hieman painaa, mutta missään vaiheessa ei tule totaalista hyytymistä. Vauhtini ei ole päätä huimannut, mutta meno tuntuu edelleen kevyemmältä kuin esimerkiksi Sipoonkorpi Traililla saati Karhunkierroksella samoilla kilometreillä. Kun sykemittarin GPS näyttää enää puoli kilometriä jäljellä, aloitan loppukirin, joka kantaa maaliin asti.

Jälkipeli

Reitti oli teknisempi ja siten loppuaikani (2:49) hitaampi kuin olin etukäteen kuvitellut. Vauhdinjako oli kuitekin tällä kertaa ilmeisen onnistunut, koska en missään kohti hyytynyt vaan sain pidettyä jokseenkin tasaisen tahdin lähdöstä maaliin. Hankalat paikat otin varman päälle ja helposti juostavilla osuuksilla pidin mukavan reipasta vauhtia.

Tapahtuman ennakkotiedotus olisi voinut olla parempikin, mutta keskeisimmät asiat - reitti ja juomahuolto - toimivat moitteetta. Osallistumismaksuun kuului sauna Ukkohallassa ja maalissa kaikille jaettiin mitalit sekä muita palkintoja sijoituksesta riippuen. Näin kauniille ja hyvin laaditulle reitille soisi useammankin polkujuoksijan löytävän. Haastetta oli juuri sopivasti, eikä tylsiä hiekkatieosuuksia ollut käytännössä lainkaan. Kisakeskuksen viereisestä ravintolasta sai myös saunan jälkeen gluteenittoman hampurilaisaterian, joka siinä vaiheessa maistui taivaalliselta.

 

Share

Ladataan...
Sisunainen

Tasan kuukauden päästä tähän aikaan olen toivottavasti jossakin päin Helsinkiä tai Espoota kippistelemässä ensimmäiselle maratonilleni. Syyskuun toisen ja Nuuksio Classicin hiipiessä salakavalasti mutta vääjäämättömästi lähemmäs mielessäni on pyörinyt lähinnä kaksi ajatusta: Mitähän hittoa oikein olen tekemässä? ja Miksi, oi miksi, en ole treenannut enemmän?

Hankin heti Karhunkierroksen jälkeen treeniohjelman Runner's Highin nettivalmennuspalvelusta. Ohjelma on sinänsä hyvä - se, kuinka ahkerasti sitä olen toteuttanut, vähemmän kehumisen arvoista. Karhunkierroksen jälkeen olen lenkkeillyt noin 180 ja koko vuonna noin 530 kilometriä, tosin luvussa on myös suunnistukset mukana. En todellakaan tiedä, riittääkö tämä mihinkään - toiset sanovat, että treeneissä pitäisi pystyä juoksemaan viikossa kisamatka, ja minä olen parhaina viikkoina päässyt hädin tuskin puoleen siitä.

Viimeisen puolentoista viikon ajalta treenipäiväkirjani näyttää tältä:

MA: Lepo, hieronta.

TI: Flowjooga 40 min.

KE: Suunnistus 1 h 5 min - pääsin ensimmäistä kertaa B-radan läpi ja vieläpä omalla mittapuullani todella hyvällä ajalla!

TO: Kuntosali 1 h.

PE: Lepo.

LA: Pitkä lenkki Hossan metsäpoluista nautiskellen, 2 h 12 min / 13,5 km. Postauksen kuvat ovat tältä reissulta.

SU: Kevyt patikkaretki Hossassa noin 3 h.

MA: Flowjooga 1 h 10 min.

TI: Mäkivetoja pururadalla, alku ja loppuverryttelyt mukaan luettuna 56 min / 6 km.

KE: Flowjooga 1 h 10 min.

Oikeasti tässä olisi pitänyt olla ainakin kaksi vk-lenkkiä enemmän... Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että kropan pitäminen ehjänä monipuolisella harjoittelulla on tärkeämpää kuin kilometrien keräily.

Ensi viikonloppuna olen jälleen menossa harjoituskisaan Ukkohalla Trail Runille. Tällä kertaa juostavana on 16,5 kilometrin matka. Hassua ajatella, että vuosi sitten en ollut juossut ikinä niin pitkää matkaa, ja nyt se on minulle treenilenkki varsinaista koitosta varten. 

Oikeastaan jo pelkästään sillä, että olen ikinä uskaltanut ilmoittautua ja alkanut harjoitella (olkoonkin hieman puolivillaisesti) maratonille, olen tehnyt jotain, mitä sekä minä itse että moni minut tunteva ei olisi ikinä uskonut. Jo pelkästään matkalla tähän pisteeseen olen rikkonut niin monia rajoja, että itse maratonin lopputuloksella ei oikeastaan ole väliä. Mitä tulee etukäteen panikoimiseen, toistan saman, mitä olen ennenkin sanonut juoksutapahtumien alla: Eihän se olisi ollenkaan siistiä, jos se ei olisi jännää.

 

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kainuussa vähän pidempään ollessa ei voi olla törmäämättä lauseeseen: "Mitäpä se hyvejää." Karkeasti suomennettuna tämä tarkoittaa: "Ei kannata edes kokeilla [jotakin uutta, totutusta poikkeavaa tai ylimääräistä vaivannäköä vaativaa asiaa], koska siitä ei kenties olekaan mitään iloa tai hyötyä."

Uusien muotivillitysten perässä päättömästi ryntäilevässä maailmassa tällainen maalaisjärkisyys tuntuu hetkittäin varsin terveeltä asenteelta. Ei ehkä kannata vaihtaa joka kuussa elämäntyyliä fitneksestä ayurvedan kautta paleoon tai käyttää satoja euroja viimeisimpien trendien mukaisiin mehulinkoihin ja aktiivisuusmittareihin, joita käyttää korkeintaan pari viikkoa.

Kuitekin pidemmän päälle pelkkä "mitäpä se hyvejää" -ajattelu tappaa myös kaiken positiivisen kehityksen. Mahdollisesti hukkaan menevän työn ja rutiinien rikkomisen jatkuva välttely lamaannuttaa ihmisen paikalleen. Kärjistettynä: unelmiaan ei koskaan saavuta, koska niitä ei edes viitsi tai uskalla alkaa tavoitella.

Share

Pages