Ladataan...
Sisunainen

Nyt se on virallista - blogini on muuttanut uuteen osoitteeseen

sisunainen.wordpress.com

Tuttuun tapaan voit edelleen seurata Sisunaista Facebookissa ja Bloglovinissa, joihin kumpaankin päivittyvät uusimmat postaukset reaaliajassa. Vanha sisältö pysyy toistaiseksi tallessa täällä, mutta siirrän sitä pikkuhiljaa uudelle alustalle.

Kuullaan pian uudessa osoitteessa!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Sisunainen

Pitkän harkinnan tukoksena olen päätynyt siihen, että blogini siirtyy itsenäiselle alustalle. Vaikka Lilyn yhteisö on ollut mahtava tuki ja inspiraation lähde, haluan pitää langat omissa käsissäni. Sanon suoraan, että jatkuvasti lisääntynyt mainonta Lilyssä oli yksi ratkaiseva syy päätökselle.

Blogi muuttaa heti kun olen saanut uuden alustan viimeiset säädöt valmiiksi. Linkitän uuden osoitteen tänne julkaisun jälkeen. Sitä ennen voit varmistaa, että pysyt mukana muutossa seuraamalla Sisunaista Facebookissa tai Bloglovinissa! Pienenä makupalana tulevasta alla on Sisunaisen uusi banneri. Nähdään pian uudessa osoitteessa!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Sisunainen

Kirjoituksia juoksutapahtumista ja niihin harjoittelusta on netti pullollaan, mutta yllättävän harvoin näkee ihmisten kirjoittavan siitä, mitä tapahtuu maratonin jälkeen. Siksi ajattelin vähän avata, miltä tuntuivat kaksi viikkoa Nuuksio Classicin jälkeen.

Kisapäivän ilta

Juostessa jalkoihin oli alkanut sattua todella paljon, mutta heti maaliintulon jälkeen olo alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Kävin pikaisesti saunassa, jotta ehdin syömään ennen juoksijoille ilmaisen ruokailun sulkeutumista. Koko kroppa tuntui jäykältä ja aralta, muttei kovin pahasti.

Olin pelännyt toisen jalan varpaankynsien puolesta, mutta ne olivat edelleen tiukasti kiinni. Varpaat tosin olivat kosketusarat, minkä vuoksi kenkien pitäminen oli hieman hankalaa. Onneksi olin älynnyt pakata mukaan kärjistä väljät vaihtokengät.

Kisapaikalta majoitukseen päästyä alkoi olla vähän epämääräisrn huono olo, ja tajusin juoneeni liiam paljon vettä syömättä vastaavasti suolaa. Tilanne korjaantui sipseillä ja toisella illallisella; sen kanssa nautitulla skumpallakin saattoi olla vaikutusta tunnelman kohoamiseen.

Päivä juoksun jälkeen

Sunnuntaina olo oli kaikin puolin yllättävän normaali. Edelleen jalat olivat jäykät ja etenkin istumasta liikkeelle lähteminen vaati ylimääräistä keskittymistä, mutta lihakset eivät olleet ollenkaan niin kipeät kuin olisin juoksun aikaisten tuntemusten perusteella odottanut. Olin myös kuvitellut olevani todella nälkäinen, mutta pärjäsin ihan tavanomaisilla ruuilla. Vietin leppoisan kaupunkipäivän Helsingissä kavereita tavaten ja shoppaillen.

Ensimmäinen viikko maratonin jälkeen

Olin jo etukäteen päättänyt ottaa maratonia seuranneen viikon liikunnan suhteen hyvin kevyesti. Hyvä niin, koska olin koko viikon selvästi tavallista väsyneempi. Kropassa tuntui pieniä jäykkyyksiä ja kolotuksia, muttei edelleen mainittavaa lihaskipua.

Kävin tiistaina kansalaisopiston joogassa, torstaina kahvakuulajumpassa ja lauantaina kevyesti ulkoilemassa. Vaikka tein kahvakuulajumpassa vain kevyellä kuulalla ja muutenkin tarkoituksella vajaateholla, sain lihakset aika tehokkaasti kipeiksi. Saattoi johtua siitäkin, että en ole tehnyt vastaavaa jumppaa pitkään aikaan.

Toinen viikko maratonin jälkeen

Maanantaina olimme suunnitelleet kaverini kanssa menevämme kevyelle polkujuoksulenkille. Suunnitelmaan tuli kutienkin muutos, kun totesimme reitin olevan vaihdellen liukkaita pitkospuita ja mutalätäköitä. Muutamassa kuivassa kohdassa kokeilimme vähän hölkätä, mutta suurin osa matkaa taittui sovinnolla kävellen. Alkuun juoksu tuntui todella jäykältä, mutta vähitellen jonkinlainen rullaavuus askeleeseen aloi taas löytyä.

Tiistaina joogan jälkeen alaselkä ja pakaralihas vetivät yhtäkkiä kramppiin, joka helpotti vasta kipugeelin ja särkylääkkeen avulla. Keskiviikkona ja torstaina selkä kipuili edelleen, joten jätin kahvakuulan väliin ja tein vain kevyttä liikkuvuusharjoittelua kotona.

Viikonloppuna - siis tasan kaksi viikkoa maratonin jälkeen - olo alkoi tuntua taas kaikin puolin paremmalta. Kävin sunnuntaina juoksemassa noin tunnin lenkin metsäpoluilla. Jalat tai selkä eivät laittaneet hanttiin ollenkaan, joski syke oli ehkä vielä vähän tavallista korkeammalla.

Vaikka selkeitä lihaskipuja ei heti juoksun jälkeen ollut, palautuminen normaaliin treenikuntoon ottaa selvästi aikansa. Tästä eteenpäin aion edelleen liikkua tuntuman mukaan, hieman kevennellen vielä ainakin parin viikon ajan. 

 

Share

Ladataan...
Sisunainen

Kuva Nuuksio Classicin lähdöstä: Sointu Turunen.

Tiedättekö sen tunteen, kun palaa kotiin ihanalta lomamatkalta ja välittömästi on ikävä takaisin matkakohteeseen? Kun oma arki tuntuu tylsältä ja merkityksettömältä ja ainoa, mikä toisi helpotusta, tuntuu olevan uudestaan ulkomaille pääseminen? Minä koen tätä systemaattisesti juoksutapahtumien jälkeen.

Nyt tilanne on vielä sikäli poikkeava, että ensimmäistä kertaa sitten viime lokakuun minulla ei ole ilmoittautumista sisällä mihinkään tulevaan juoksutapahtumaan. Olen sunnuntaista asti pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoja ensi kesäksi ja alkanut jopa katua sitä, etten ilmoittautunut Vaarojen pikamatkalle tällekin vuodelle (jos jollain on peruutuspaikka myynnissä, laittakaa viestiä!).

Ensi vuonna houkuttaisi ainakin revanssi Karhunkierroksesta ja Vaarojen maraton. NUTS Pallaskin kutkuttelisi. Kuvittelisin hyvällä harjoittelulla selviytyväni hengissä maaliin hieman yli maratonin mittaisesta matkasta ensi kesänä, mutten tiedä haluanko. Tahdonko painaa suorituskykyni rajoilla ultrajuoksijan tittelin kiilto silmissä, kun kuitenkin hauskinta juoksutapahtumissa on ollut silloin, kun voimia on jäänyt myös oheisohjelmasta nauttimiseen?

Yksi asia on kuitenkin varmaa: kysymys ei ole: "Juoksenko ensi kesänä?" vaan: "Missä kaikissa hienoissa tapahtumissa haluan juosta?" Kun tälle lajille antaa pikkuvarpaan, se vie molemmat jalat. 

Share

Pages