2017

Sisunainen

Viime vuoden tykätyimmät Instagram-räpsyt.

Vuosi sitten kirjoitin: "Tiedän nyt jo, että vuodesta 2016 tulee yksi tähänastisen elämäni jännittävimpiä. Melkolailla varmaa on, että se tuo tullessaan uusia ihmisiä, opettaa uusia taitoja ja laittaa välillä tiukoille, mutta niin, että siitä kuitenkin selvitään." Olin vielä enemmän oikessa kuin osasin odottaa, sekä hyvässä että pahassa. Silti tuntuu, että viime vuosi oli vain harjoituskierros nyt alkavaa varten.

Vuonna 2017, tarkkaan ottaen jo parin kuukauden sisään, aion valmistua filosofian maisteriksi. Sen jälkeen suunnitelmat ovat vielä täysin auki, mutta muutamia koukkuja on vetämässä. Välillä harmittelen, miksen valinnut selkeään varmasti työllistävään ammattiin johtavaa koulutusta, mutta toisaalta nyt minulla on huomattavasti enemmän liikkumavaraa sen suhteen, mitä todella haluan tehdä työkseni.

Valmistuminen ja työpaikan löytäminen saattaa hyvinkin johtaa taas kerran muuttamiseen uudelle paikkakunnalle. Sen puolesta on hyvä, että pääsin jo viime vuonna kokeilemaan omillaan uudessa ympäristössä elämistä - ja toteamaan, että pärjään ihan hyvin. Vaikka olen täällä asuessani todella tykästynyt Joensuuhun, ajatus mahdollisesta maiseman vaihdoksesta ei tunnu sekään hullummalta.

Urheilurintamalla olen asettanut itselleni kovempia tavoitteita kuin ikinä ennen. Alkukauden päätavoite on NUTS Karhunkierroksen 31 kilometrin matka, jonne onneksi lähdemme jälleen hyvällä porukalla. Sitä ennen tarkoitus olisi juosta joku puolimaraton harjoituksen ja henkisen valmistautumisen vuoksi. Enpä ikinä olisi kuvitellut, että suunnittelen elämäni ensimmäistä puolimaratonia treenilenkiksi pidempää kisaa varten! Loppukesästä taas houkuttelisi ainakin uudestaan Pyhän Tunturimaratonin jollekin matkalle osallistuminen tai muu vastaava polkujuoksutapahtuma.

Muiden lajien suhteen minulla ei ole tarkempia tavoitteita. Lihaskunto- ja liikkuvuusharhoittelun aion pitää tavalla tai toisella vahvasti mukana juoksun rinnalla, ja toivonmukaan kehittyäkin niissä. Uintiryhmään ilmottauduin jo kevätkaudelle.

Vaikka elän yhtä elämäni suurimmista murroskohdista, suhtaudun tulevaisuuteen rauhallisemmin kuin viime vuodenvaihteessa. Ehkä harjoituskierros kannatti. En tiedä missä olen vuoden päästä, mutta haluan epävarmuuden sijaan nähdä monia innostavia vaihtoehtoja - ja luottaa, että asiat järjestyvät, koska niin niillä on tapana.

Onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!

Share

Kommentit

Juliaihminen
Juliaihminen

Tuo on muuten todella hyvin sanottu, että humanistilla on paljon valinnanvaraa. Se on tosi iso etu! 

Suvi K.
Sisunainen

Kiitos! :) Monet mun opiskelukavereista valmistuu näihin aikoihin äikänopettajiksi ja niillä on jo työpaikat tiedossa. Oon vähän kade välillä, mutta silti luulen, että mua ahdistaisi enemmäs se, jos tietäisin nyt jo mitä teen eläkeikään asti. 

Kommentoi