Miksi liikun?

Ladataan...
Sisunainen

Tänään luottohierojani murjoessa auki jumiutuneita pakaralihaksia (siitä lisää myöhemmin), muuan asia kirkastui minulle. Kävimme keskustelua, joka meni jotakuinkin näin:

"Ihmiset kyselee, mitkä on pesäpallon pelaajien voimatasot. Ei sillä ole mitään väliä, kyykkääkö pesäpalloilija 150 vai 250 kiloa, vaan sillä, kuinka kovaa se lyö palloa ja kuinka lujaa se juoksee ja että se ottaa vastustajan lyönnit kiinni."

"Nii-in."

Pesäpalloilijalle tärkeää on voittaa joukkueensa kanssa pesäpallomatsi. Maratoonarille on tärkeää juosta maraton mahdollisimman nopeasti. Ammattilaiscrossfittaajalle on tärkeää pärjätä Games'eissa. Mikä sitten on tärkeää meille kaikille muille, jotka kuntoilemme muuten vaan?

Minusta on kivaa nostaa isoja isompia rautoja kuin ennen. Minusta on kivaa oppia uimaan paremmin kuin aikaisemmin. Minusta on kivaa osata uusia asanoita joogatunnilla. Minusta on kivaa (yhden kokeilun perusteella) osallistua juoksutapahtumiin. Mutta mikään näistä ei ole se tärkein syy, miksi liikun, saati sen arvoista, että jättäisin jotain muuta minulle tärkeää - tai ihan vaan jotain, mitä tekee mieli - tekemättä.

Vaikka ilahdun treenin tuottamista mitattavista tuloksista, se ei ole olennaista. Minun liikkumiseni - tai yleensäkään elintapojeni - onnistumista ei mitata numeerisilla tuloksilla. Ainoa, millä loppujen lopuksi on väliä, on itselle saatu hyvä fiilis, ja se, että kroppani pysyy toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään ja erilaisista vastoinkäymisistä huolimatta. Minä en treenaa voittaakseni pesäpallomatsia vaan pysyäkseni terveenä.

Kuvituksena muuan viimeaikainen lenkkipolku sekä pullavohveli.

Share

Kommentit

Tapani (Ei varmistettu)

Hyvä ja osuva kirjoitus taas. Jokin siinä jäi kuitenkin ajatuttamaan, joten saanko raapustaa pari mietettä liikkumisen tai kilpailemisen tarkoituksesta. Minusta nimittäin molemmissa oleellista on hyvä fiilis; kilpailussa ei se kultamitali.
Liikunnan harrastaminen itsekseen antaa terveyttä ja hyvää fiilistä. Koska olemme kasvuhakuisen elämän ilmentymiä, ihmisyydelle ei ole vierasta että joskus tulee mitanneeksi tulostaan ja verranneeksi sitä omaan aiempaan. Silloin vertailukohtana oma eilinen minä ja kehittyminen saattaa olla osa saavutettua mielihyvää, samoin ennallaan pysyminen, so. että en ole ainakaan ravistunut.
Kilpailussa vertailukohtana on kilpailija. Silloin kumppaneiden mukanaolo toimii positiivisena kannustimena ja tarjoaa tilaisuuden oppia jotain uuttaa toisten tekemisistä, koski se tekniikkaa, varusteita tai vaikka henkistä valmistautumista.
Oppiminen yleensä tuottaa mielihyvää. Joissain urheilulajeissa, kuten omassani eli purjehduksessa, kehittymistä on jopa mahdoton mitata mitenkään muuten kuin kilpailemalla. Tällöin kilpailu on vain oppimisen työkalu. Sija tulosluettelossa on toissijainen asia, ja voi olla paljon nautittavampaa olla tiukan mittelön kakkonen kuin - pahinta kaikesta! - ylivoimainen ykkönen.
No miksi sitten ei tyydytä vaan menemään porukalla lenkille tai eskadeerina purjehtimaan? Se voi olla sosiaalisesti palkitsevaa mutta jättää kasvutarpeen tyydyttämättä. Siksi kilpaillaan.
Tämä voi kuulostaa paradoksaaliselta mutta luultavasti jokaisen kuitenkin täytyy haluta voittaa. Miksi ihmeessa kun voittajia on vain yksi? Vastaus: siten saadaan aikaan hyvä kilpailu.
Ns. huippu-urheilu, sellaisena kuin se mediassa esitetään, on tavallaan pilannut kilpailemisen imagon: terveytensä ja elämänsä tuhonneita kärsiviä ihmisiä joita vielä kemiallisesti jatkojalostetaan. Jotta lapsi ei menisi pesuveden mukana, on muistettava että tuo maailma on usein - ei aina - ihan eri universumista kuin riemulliset tunturikympit, kylän hymysuisten nuorten pesäpallo-ottelut ja se koko laaja kirjo eri lajien kilpailuja jotka yhä uudelleen kutsuvat ihmisiä kohtaamaan. Ilman ryppyjä otsassa!
Anteeksi pitkä "saarna". Nämä ovat minun totuuksiani, jokainen löytää omansa. :-)

Suvi K.
Sisunainen

Kiitos kommentista. :) Jep, on ihan totta, että tiettyjä lajeja ei voi harrastaa ilman kilpailuasetelmaa. Jos joku kuntoilee pelaamalla jalkapalloa, sitä varten on järjestettävä jalkapallopeli, oli se sitten kuinka leikkimielinen tahansa. Mutta kuten itsekin kirjoitit, kilpailusijoitus tai muu mitattava suoritus ei ole itsetarkoitus, vaan kiva lisä suuremman palkinnon (hyvinvoinnin lisääntyminen) ohessa, niinkuin sille alkuperäiselle pesäpallonpelaajalle kyykkytulos voi olla hauska detalji, mutta päälajin kannalta sivuseikka.

Tapani (Ei varmistettu)

Kiitos vastauksesta!

Kommentoi

Ladataan...