Ladataan...
Varpain jaloin

Yksi ehdottomista joululaulusuosikeistani on Heino Kasken (1885–1957) Eino Leinon (1878–1926) sanoihin säveltämä Joululaulu lapsille, joka tunnetaan paremmin nimellä Mökit nukkuu lumiset. Itse pidän enemmän nimestä Joululaulu lapsille, sillä siinä korostuu laulun sanojen tarinallisuus, jota myös laulun melodia tukee. Minusta on ihana ajatella laulua iltasatuna lapselle, joka kiihkeästi odottaa joulua. Sävellys on ilmeisesti 1940-luvulta, mutta runo on julkaistu ensikerran ilmeisesti jo vuosisadan vaihteessa.

Share

Ladataan...
Varpain jaloin

Lapsena olin musiikkiluokalla ja lauloin kuorossa myös koulun ulkopuolella. Jouluun ja joulukonsertteihin valmistaudutiin pitkin syksyä. Jotkut kappaleista säilyivät vuodesta toiseen ja joitakin esitettiin harvemmin. Yksi lapsuuden joululaulusuosikeistani oli Mele kalikimaka eli Hawaiian Christmas Song. Laulun melodia on tartuva ja mele kalikimaka tuntuu yksinkertaisesti hauskalta sanoa. Vieläkin laulun kuullessani alkaa päässäni pyörimään oma stemmani siitä sovituksesta, jolla tätä laulua lauloimme. Ja jos oikein pinnistelen, voin muistaa vielä toisenkin stemman.

Mele kalikimakan on säveltänyt vuonna 1949 amerikkalainen havaijilaissyntyinen säveltäjä R. Alex Anderson (1894–1995), joka on tunnettu myös muista Havaiji-teemaisista lauluistaan. Mele kalikimaka on havaijinkieltä ja tarkoittaa hyvää joulua. Fraasi on suora lainaus englanninkielisestä fraasista Merry Christmas, mutta havaijinkielellä lausuttuna se muuttuu muotoon mele kalikimaka.

Löysin kappaleesta hauskan play-along -version, joten ukulele kouraan ja soittamaan!

Share

Ladataan...
Varpain jaloin

Hyvää Lucian päivää!

Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin ja punaiseen vyöhön, kantaa päässään kynttilä kruunua ja kädessään kynttilää, tuo valoa talven pimeyteen. Lucia-neito linkittyy mielenkiintoisella tavalla myös Giacomo Puccinin La Bohèmeen, jossa Mimì tavatessaan ensikertaa Rodolfon etsii valoa sammuneeseen kynttiläänsä, ja aariassa "Sì, mi chiamano Mimì" hän kertoo että häntä kutsutaan Mimìksi, vaikka hänen nimensä on Lucia. Mutta niin paljon kuin rakastankin La Bohèmea, siirrytään takaisin joulukalenteriin.

Kerran juttelin erään vanhemman rouvan kanssa, joka muisteli kauhulla nuoruutensa Lucia-kulkueita. Hänellä oli nuorena ollut pitkät ja paksut vaaleat hiukset, ja vuosi toisensa jälkeen hänet valittiin koulussa Luciaksi kantamaan kynttiläkruunua. Kruunun kynttilät olivat valuttaneet steariinia hiuksiin ja päänahkaan, minkä seurauksena Lucian päivän muistoksi oli jäänyt ennen kaikkea se kipu, kun kuuma steariini valuin päähän ja se, kuinka äiti oli illalla kammannut kuivunutta steariinia irti hiuksista.

Omassa lapsuudessani Lucia-kulkue tarkoitti kuitenkin ennen kaikkea kivaa keskeytystä koulupäivään kun sai pukeutua valkoiseen pukuun, kantaa kynttilää ja kiertää laulamassa Santa Luciaa.

Share

Pages