Ladataan...
Varpain jaloin

 

Olen ihaillut Aino Acktéta aivan pikkutytöstä asti. Ensin ihastuin Ateneumissa Kansallisgallerian kokoelmiin kuuluvaan Albert Edelfeltin maalaamaan Aino Acktén muotokuvaan. Kuva on suuri ja esittää pitkän ja hoikan Aino Acktén luonnollisessa koossa. Kuvassa Ackté seisoo elävän näköisenä mustassa leningissä ja hatussa suuri karva kaulus harteillaan. taustalla näkyy teatterin eturamppi ja kullankeltainen esirippu. Kuva lumosi minut täysin ja vanhempieni kertoman mukaan en sillä museokäynnillä suostunut enää liikahtamaan paikaltani katsomaan muita teoksia ollenkaan. Myöhemmin kiinnostuin myös Acktén urasta ja taiteesta sekä siitä miten hän on vaikuttanuut suomalaisen oopperakulttuurin syntyyn Kotimaisen Oopperan (nykyiseltä nimeltään Suomen Kansallisooppera) perustajajoukossa ja Savonlinnan Oopperajuhlien perustajana. Aino Acktén vuoksi lapsuuden toiveammattieni listaan keijukaisen, opettajan ja balettitanssijan rinnalle nousi oopperalaulaja jo päiväkoti-ikäisenä ennen kuin olin edes nähnyt oopperaa ensimmäistä kertaa (ensimäisen oopperakokemukseni sain 6-vuotiaana, vaikka olin toki kuullut oopperaa levyltä ja nähnyt pätkiä televisiosta jo ennen sitä).

Tartuin Raija Orasen viime syksynä ilmestyneeseen kirjaan Ackté, kun kävin kirjastossa noutamassa varaamiani teoksia. Luin kirjan nopeasti, alle viikossa. Orasen teksti on helppoa luettavaa ja sairaslomalla minulla oli hyvin aikaa. Ackté on faktaan pohjautuvaa fiktiota, kuten myös alkuvuodesta lukemani Fanny. Oranen on tavoittanut hyvin sen hengen, joka välittyy esimerkiksi Aino Acktén kirjeenvaihdosta hänen perheensä kanssa. Aino Acktésta paljon lukeneenakin pidin kirjaa oikein viihdyttävänä ja onnistuneena. Voin siis huoletta suositella kirjaa kevyeksi lukemiseksi kaikille, joiden sydän sykähtelee Pariisille ja vuosisadan vaihteen taidemaailmalle. Keskeisenä asiana kirjassa esiin nousee myös Suomen itsenäistymisen vaiheet ja erityisesti sitä edeltänyt kansallisromantiikka ja fennomania. Oopperakirjallisuutta tuntemattomalle lukukokemus voi syventyä myös tutustumalla kirjassa esiin nouseviin Aino Acktén uran keskeisiin oopperoihin esimerkiksi kuuluisien aarioiden kautta.

 

 

 

Tein vuoden vaihtuessa itselleni lupauksen palata rakkaan lukuharrastukseni pariin ruuhkavuosien kiireistä huolimatta. Totesin, että aiemmin hyvin hitaalta kuulostanut kirja kuukaudessa -tahti voisi olla sopiva hektisen arkeni keskellä. Löydät aiemmin tänä vuonna lukemani kirjat täältä:

Tammikuu: Kaikki se valo jota emme näe

Helmikuu: Isän nimeen

Maaliskuu: Tellervo Koivisto - elämäkerta

Huhtikuu: Fanny

Toukokuu: Swing Time

 

 

Kuvat: Kirjan kansi täältä ja Edelfeltin maalaama muotokuva täältä.

 

Share

Ladataan...
Varpain jaloin

Kuopus herätti kello 04:48. Otin tyynyni mukaan ja ahtauduin lapsen viereen nukkumaan hänen omaan sänkyynsä. Kello 5:55 vierestäni kajahti iloinen laulu: "Ryhmä Hau, Ryhmä Hau, kakkaa siellä täällä!" Esikoisen piti myös herätä poikkeuksellisen aikaisin. Nousin ylös lasten kanssa. Kello 7:15, kun olin saanut lapset peseytymään, pukeutumaan ja aamiaiselle ja sitten esikoisen ulos ovesta ja kuopuksen katsomaan aamun Pikku Kakkosta, kävelin sekasorron vallassa olevaan keittiöön ja päätin tehdä itselleni aamiaiseksi jotain ennen kuulumattoman hyvää. Näin syntyi väsyneen, mutta onnellisen naisen minttu-suklaa-smoothie. Parahiksi miehenikin heräsi ja sain aamiaiseni seuraksi hyvän huomenen suudelman.

ONNELLISEN NAISEN MINTTU-SUKLAA-SMOOTHIE

  • 1 banaani
  • pieni kourallinen cashewta
  • reilusti vahvan mintun lehtiä tuoreena
  • 1rkl raakakaakaojauhetta
  • 1rkl tocoa
  • 1-2tl agavesiirappia
  • pari tippaa piparminttuöljyä
  • noin 3-4dl mantelimaitoa (makeuttamaton)

Laita kaikki aineksen tehosekoittimeen. Sekoita tasaiseksi. Nauti.

Share

Ladataan...
Varpain jaloin

 

Sain Zadie Smithin vasta suomenetun kirjan Swing Time heti tuoreeltaan käteeni suoraan kustantajalta, kun satuin voittamaan Facebook-arvonnassa. Olen lukenut Smithin aiemmasta tuotannosta suomennettuina Kauneudesta ja Valkoiset hampaat. Arvonnassa valitsin voittoni pelkästään aiemmin lukemieni kirjojen perusteella enkä ollut ottanut sen enempää selvää mistä kirjassa on kysymys. En pettynyt, en lainkaan!

Swing Time kertoo nimettömäksi jäävän minä kertojan elämästä lapsuudesta aikuisuuteen. Keskeisiksi peilinä toimiviksi henkilöiksi nousevat kertojan politiikasta innostunut äiti ja lapsuuden ystävä köyhästä naapurustosta. Puitteet kertojan elämälle aikuisiässä luo työnantajana toimiva musiikkimaailman supertähti. Minä kertoja kasvaa ja aikuistuu peilaten itseään elämänsä tärkeisiin henkilöihin. Kertoja tuntuu ajautuvan paikasta toiseen juurikaan elämättä omaa elämäänsä ensin nuoruudessaan ja lopulta aikuisena työnantajansa varjona, samalla peilihenkilöt kehittyvät ja muuttuvat.

Kirja oli ihana. Viimeiset luvut ahmin kykenemättä lopettamaan, vaikka järki olisi käskenyt nukkumaan jo tunteja aiemmin. Smith käyttää kieltä tehokkaasti ja kirjan sivuille rakentuvat maailmat avautuvat elävinä lukijan silmien eteen. Kertojan lapsuuden kuvaus yksityiskohtineen avautuu 80-90-luvuill alapsuuttaan eläneelle todentuntuisena, vaikka oma elämä onkin eletty suojaisan rauhallisessa suomalaisessa maakunnassa eikä suinkaan Lontoon ränskällä kulmalla. Yhtä elävinä avautuvat kuitenkin kuvauksen myös New Yorkista ja afrikkalaisesta pikkukylästä. Suosittelen.

 

Kuva on lainattu täältä.

 

Share

Pages