Kiire on yksi pahimmin arkea rajoittavista, kuluttavista ja uuvuttavista asioista. Olen paininut kiireen kanssa monta vuotta. Aina kyse ei ole edes siitä kuinka paljon töitä on, vaan kiirettä saattaa pahimmillaan tuntua myös viikonloppuisin ja lomalla. Miten kiireestä sitten pääsee eroon?

Uupumuksen kautta oivalluksiin

Koin kolme vuotta sitten perustavanlaatuisen burn outin. Puhun sellaisesta uupumuksen tilasta, missä aikuinen nainen valahtaa maahan itkemään kykenemättä lopettamaan. Uupumuksesta, jonka keskellä edes oman lapsen hymy tai puolison hellä halaus ei jaksa lämmittää ja kaikki tunteet ovat latistuneet harmaaksi epätoivoiseksi massaksi. Toipuminen on ollut pitkä taival ja monta palasta omassa elämässä on ollut pakko asetella uudelleen. On aivan liian helppoa liukua takaisin kuluttavaan elämäntapaan ja ajaa itsensä uudelleen uupumuksen syövereihin, kun kuvittelee liian aikaisin olevansa toipunut.

Minä huomasin, että jatkuva kiire oli yksi suurimmista ongelmista niiden lukuisten muiden uupumukseen ja loppuunpalamiseen johtaneiden syiden keskellä. Olen useiden kokeilujen kautta tullut siihen tulokseen, että kiire on ennen kaikkea mielentila. Ainakaan minulle kiire ei tuo mitään hyvää elämään. En koe olevani kiireessä parhaimmillani eikä kiireisyys todellakaan tee minusta tärkeämpää ihmistä. Kun päätän olla olematta kiireinen, alan nähdä enemmän värejä elämässäni. Miten siis oppia olemaan kiireetön?

Eroon kiireestä asenteella

Ensimmäiset vinkkini liittyvät omaan asenteeseen ja mieleen. Kun keskittyy yhteen asiaan kerrallaan, saa asiat yleensä nopeammin valmiiksi. Monessa työssä ja ihan jo kotiarjesakin on vaikeaa ellei mahdotonta pyhittää tunteja tai edes minuutteja vain yhdelle asialle. Silloin on hyvä henkittää syvään ja muistaa entisen esimieheni ja mentorini toteamus siitä, että peräkkäin ne on ne sekunnin sadasosatkit. Kommentti oli tarkoitettu koskemaan erästä haastavaa työtehtävää, mutta olen huomannut sen pätevän jotakuinkin kaikkeen. Kun keskittyy yhteen asiaan kerrallaan saa paljon enemmän aikaan, vaikka tekeminen olisikin muuten aikataulullisesti yhtä silppua. Multitasking ei ole tavoiteltava tilanne, mutta silloin kun siihen on pakotettuna, on hyvä jakaa tehtävät edes mielessään erillisiksi asioiksi ja keskittyä vain siihen yhteen käsillä olevaan asiaan kerrallaan.

Toinen kiirettä helpottava asia on ollut tehtävien pilkkominen. Suuret tehtävät vativat paljon aikaa ja lukuisten muiden tehtävien keskellä aijan löytyminen voi tuntua mahdottomalta. Kun tehtävät pilkkoo pienemmiksi ja vieläkin pienemmiksi yksittäisiksi tehtäviksi, muuttuu tilanne huomattavasti helpommaksi. Jos ison monen kuukauden tehtään pilkkoo päivän mittaisiin jaksoihin on se toki pienempi, mutta entäpä jos sen pilkkoo vain muutamia minuutteja vaativiin tehtäviin? Silloin tehtävien ujuttaminen työntäyteisiin päiviin on jo paljon helpompaa!

Kun kaksi edellistä vinkkiä yhdistää, päästään yhteen tärkeimmistä oivalluksistani: Keskity vain tämän hetkiseen tehtävään ja tee se valmiiksi ennen kuin ajattelen seuraavaa vaihetta. On aivan liian helppoa karata ajatuksissaan seuraavaan vaiheeseen ja sukeltaa pää edellä riittämättömyyden ja kiiren pyörteeseen, ja luovuttaa jo ennen kuin aloitaakaan. Jos tehtäväni on vaikka vain yhden minuutin pituinen, keskitys siihen ja vain siihen tuon yhden minuutin ajan. En mieti seuraavaa tehtävää tai vaihetta ennen kuin on sen aika. Seuraava vaihe tulee kyllä kun on sen aika, mutta jos en tee ensin tätä edeltävää tehtävää valmiiksi, en koskaan pääse seuraavan, vaikka kuinka ajattelisin sitä koko ajan.

Neljänneksi on hyvä oppia hyväksymään ne asiat joille ei voi mitään. Emme voi hallita kaikkea ympärillämme, mutta voimme päättää otammeko asiasta stressiä. Jos et voi vaikuttaa asiaan, suosittelen keskittymään silloin vain niihin asioihin joihin voit vaikuttaa. Kiirehtimällä liikenneruuhka ei ratkea yhtään nopeammin, mutta jos päätät olla antautumatta kiireelle, säästät omia hermojasi.

Eroon kiireestä tekemällä

Rakastan suunnittelua ja kannustan jokaista kiireistä tekemään itselleen aikataulun ja työsuunnitelman. Uskallan luvata että työsuunnitelma, jonka teet jokaisena aamuna tai vaikka jokaisen viikon aluksi, jos työtehtäviin ei ole odotettavissa yllättäviä muutoksia, maksaa ajankäytössä itsensä nopeasti takaisin tehokkuutena. Silloin kun itse onnistun toimimaan tehokkaimmin ja ilman kiireen tuntua, on minulla aina mielessäni tai konkreettisesti paperilla sekä pidemmän aikavälin suunnitelma että päivittäiset suunnitelmat. Kun tiedän tehtävieni edistyvän suunnittelemaani tahtiin, ei minun tarvitse huolehtia kiireestä.

Suunnittelua rakastavana, minulla on toistuvasti uhkana jäädä kellumaan suunnitteluun. Saatan helopsti suunnitella asioita liiankin pitkälle, ja jos en pidä itseäni silmällä voin helposti käyttää suunnitteluun aivan loputtomasti aikaa. Kiire ja loputon tehtävälista taittuvat kuitenkin vain tekemällä. Suunniteltu ei ole sama kuin tehty ja onkin syytä muistaa, että suunnittelu on vain apuvälinen ajanhallintaan, eikä suunnitelman tekemiseen kannata antaa liian paljoa aikaa. Myöskään kiireestä valittaminen ei vie asioita eteen päin, vaan pikemminkin lietsoo lannistunutta tunnelmaa. Siksi valittaminen kannattakin jättää suosiolla kokonaan pois. Ainoa tehokas keino lyhentää loputonta tehtävälistaa ja voittaa kilpailu kellon kanssa on tarttua toimeen. Tärkeintä on siis käyttää aikansa tekemällä oikeita asioita. Olen itse viivyttelyn mestari ja keksin helposti tuhat ja yksi tehtävää, jolla voin täyttää aikani, jotta välttäisin sen vaikealta tuntuvan tai kuumottavan asian tekemisen. Lopulta tehtävät taittuvat kuitenkin vain tekemällä.

Kiireestä vapautuminen vaatii myös aktiivisia päätöksiä ja priorisointia. Olen joutunut opettelemaan sanomaan ei silloin kun aikani ei yksinkertaisesti riitä. Kalenterimerkintöjä tehdessä on hyvä muistaa jättää sinne tilaa myös siirtymille. En voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan eikä ainakaan minun tietääkseni vielä ole keksitty teleporttia siirtymien helpottamiseksi. Olen pyrkinyt jättämään kalenteriini aina vähintään puolituntia siirtymisiä varten, jotta välttyisin turhalta kiireeltä paikasta toiseen siirtyessäni. Toisinaan puolikin tuntia on liian vähän ja siksi kannattakin tarvittaessa ottaa siirtymisiin myös hieman ilmaa. Siirtymisajan voi myös käyttää hyödyksi joko työskennellen tai päinvastoin nimenomaan työstä hetkeksi irroittautumiseen. Tämä pätee yhtä hyvin työkalenteriin kuin sosiaaliseen kalenteriinkin. Kiire ei aina synny vain työstä!

Eroon kiireestä lepäämällä

Kukaan ei jaksa ikuisesti. Minä ylpeästi luulin olevani poikkeus tuohon sääntöön, mutta burn out todisti harhaluuloni vääräksi. En voi kylliksi ylistää riittävän unen merkitystä jaksamiselle. Olen viime vuosina opetellut huolehtimaan omasta unestani samalla pieteetilä kuin lasteni unesta. Täytyy kyllä sanoa, että lapseni ovat huomattavasti kiltimpiä nukkumaan menijöitä kuin minä itse olen. On ollut valtava muutos riisua illoista työskentely ja sähköpostien tarkastaminen pois. Olen myös laittanut puhelimeeni muistutuksen iltatoimista jokaiselle arki-illalle ja herätyskelloni herättää minut samaan aikaan joka aamu. Olen siis pyrkinyt varmistamaan sen, että saan joka yö tarvitsemani 8 tuntia unta. Säännöllinen uniaikataulu on kantanut hedelmää jo siin määrin, että väsyn viikonloppuisinkin suurin piirtein samoihin aikoihin illalla ja herään luonnostani viimeistään kahdeksalta.

Olen myös oppinut että lepo ja palautuminen ei ole vain nukkumista tai makaamista. Intensiivisestä päivästä ei aina pysty palautumaan rauhoittumalla, vaan aivot tarvitsevat voimakkaamman harhautuksen päästääkseen vapaalle. Minulle liikunta on ollut yksi parhaista tavoista tuulettaa omaa päätäni. Liikkuessa ajatukseni alkaa liikkua vapaasti tai sitten keskityn niin vahvasti, ettei mieleeni mahdu mitään harjoituksen ulkopuolista. Käyn tanssitunnilla kolmesti viikossa ja lisäksi lenkkeilen meren rannassa ja joogailen kotona. Toisinaan lähdemme koko perheen voimin vaikka uimaan tai ulkoilemaan. Kehoni kaipaa liikuntaa ja lisäksi liikunta herkentää kykyäni kuunnella kehoni tarpeita. Toisinaan liikun hikoillakseni ja hengästyäkseni ja toisinaan kevyempi liikunta on oikea vaihtoehto. Joskus myös käsityöt tai palapelin kokoaminen voivat toimia tapana tyhjentää mieli, jos en pääse syystä tai toisesta liikkumaan.

Jätä itsellesi tilaa myös aikatauluttomaan haahuiluun. Minä uskon, että meistä jokainen kaipaa myös sellaista aikaa, joka ei ole sidottu aikatauluihin. Olkoon se sitten kokonainen päivä tai edes yksi tunti lapsen harrastuksen aikana, mutta on tärkeää jättää itselleen aikaa myös luovaan ajassa kellumiseen ja haahuiluun. Tärkeintä ei oikeastaan ole se mitä tuolla ajalla tekee, vaan se että tuolle ajalle ei ole odotuksia tai vaatimuksia. Joskus saatat haluta käveylle, joskus syvennyt kirjaan ja joku päivä hauat ehkä vain sulkea silmäsi ja antaa mielikuvituksen viedä. Kaikki käy!

Lue myös:

7+1 vinkkiä työhyvinvointiin ja tehokkuuteen

Tavoitteena säännöllinen unirytmi

#onkopakkojaksaa: Tarina loppuun palamisesta

Kuva: David Geib/Pexels