Maaliskuun suosikit

 

 

Vietin koko maaliskuun kissanhoitajana tuttavani luona, jonka koti on parisataaneliöinen lukaali, jossa on jättimäinen tv ja kaikki mahdolliset Amerikkalaiset suoratoistopalvelut. En ole ikinä katsonut niin paljon sarjoja ja leffoja, mikä oli tietysti ihanaa koska maaliskuu oli edelleen tiukkaa lockdownia, mutta onneksi kuun puolivälissä sallittiin sentään kampaamoiden avata ja pääsin ekaa kertaa sitten syyskuun tekemään tukalleni jotain. Maaliskuu tuntui joltain kolmen kuukauden mittaiselta, kuten kaikki nämä lockdown-kuukaudet, joita on nyt takana 3 kuukauden verran…

Mutta siis, tässä kuukauden suosikit:

Ruutuaika
Oiskohan ollut helmikuu vai maaliskuu kun poistin instagramin notificationit puhelimesta, mutta se on ollut yksi parhaista päätöksistä ikinä. Olen myös alkanut tehdä niin etten pidä puhelinta jatkuvasti näkyvillä. Yhä useammin piilotan puhelimen sohvatyynyjen alle ja sitten tajuan että olenkin pystynyt keskittymään asioihin, koska heti kun en jatkuvasti näe puhelinta, en muista sitä selatakaan. Nykyisin mua oikeastaan vähän ahdistaa se, jos puhelin on vieressäni. Roikun edelleen toki instagramissa joinain päivinä tuntikausia, mutta ruutuaikani on silti tippunut esimerkiksi viimekeväisistä 8 tuntia päivässä -lukemista aika paljon. 

After work bath
Koska en itse maksanut vesilaskuani tässä kuussa, kävin joka toinen ilta kylvyssä 😀 (Portugalissa kaikki vuokran päälle tulevat kulut, kuten vesi ja sähkö ovat ihan järjettömän kalliita, joten on koko ajan laskeskeltava onko järkevää käyttää hirveitä määriä kuumaa vettä tai sähköä). Aloin tehdä after work kylpyjä niin että kun olin tehnyt työt ja ei huvittanut lähteä joka päivä kävelylle sen jälkeen, joskus vain valutin kylvyn, laitoin kasvonaamion ja kuuntelin jotain äänikirjaa kylpyammeessa maatessa. Toimii joka kerta!
Mun uudet suosikki sheetmaskit* on You&Oil:n valikoimasta ja niiden pakkaukset on vaan niin hienoja että näitä tekis mieli ostella lahjaksi. Itse naamio koskteuttaa ihoa tosi tehokkaasti ja tuoksuu myös ihanalta. (Koko kuukauden ajan hajuaisti tuntui paranevan päivä päivältä, makuaistissa taas ei edelleenkään suuria muutoksia 🙁 )

Lotta-Sofia Saahko: Kahvilla papan kanssa
On jotenkin kummallista etten ole elämässäni kovinkaan paljon uhrannut ajatuksia sille, että isäni puolen suku on kotoisin Karjalasta. Kun näin vielä mummoani useammin, hän toki puhui aina toisinaan noista ajoista, mutta havahduin jossain vaiheessa siihen, että en oikeastaan ole koskaan kysynyt mummolta tarkemmin miltä kaikki tuo tuntui. Se tuntuu jotenkin surulliselta: en tiedä oman sukuni taustoja.
Samaa ajatteli kirjailija ja somepersoona Lotta-Sofia Saahko, joka alkoi kirjata ylös pappansa tarinaa.
Luin Papan kanssa kahvilla -kirjan parissa päivässä ja koko ajan mietin omia isovanhempiani, jotka ovat kokeneet samoja asioita. Vaikkei olisikaan juuria Karjalassa, kirjasta saa silti paljon irti.

Saara Turunen: Järjettömiä asioita
Aina kun Saara Turunen kirjoittaa Etelä-Euroopasta ja sen asukeista, nyökyttelen niin että päähän alkaa koskea. Turusen aiemmat kirjat, varsinkin Rakkaudenhirviö on ollut itselleni yksi tärkeimmistä kirjoista koskaan. Ulkomaille muuttaessaan kun alkaa ihan eri tavalla miettimään omaa persoonaansa ja suomalaisuuttaan: varsinkin sitä, mitkä asiat minussa ovat juurikin niitä suomalaisuuden aiheuttamia.
Turusen uusi kirja Järjettömiä asioita oli itselleni yksi kevään kohokohta. Samalla viikolla kun kirja ilmestyi, sallittiin täällä vihdoin penkeillä istuminen ja take away -kahvien myynti ja monena ankeana aamuna nousin ylös vain siksi, että halusin lähteä samantien ulos aurinkoon lukemaan tätä kirjaa.
Kaimani kirjoittaa niin koruttoman upeasti kaikesta, että olisin voinut lukea tätä loputtomiin. Rakastan myös sitä että rakkaudesta ja ihmissuhteista kirjoitetaan erilaisia tarinoita: myös niitä pieniä ja arkisempia, ei vain sitä aivan mieletöntä tai hirveän raastavaa todellisuutta. Koska rakkaus on just yksi niistä järjettömimmistä asioista maailmassa.

Mutta loppujen lopuksi kirja oli itselleni kuitenkin pieni pettymys. En tiedä projisoinko omaa päättämättömyyttä ja epävarmuutta siitä haluaisinko asua Suomessa vaiko Etelä-Euroopassa, mutta päähenkilön hyväosaisuus alkoi jossain vaiheessa hieman ärsyttää ja jotenkin kulminoitui lopussa tapahtuvaan käänteeseen. Toisaalta kirja joka herättää vain ihastusta, ei ole usein niin mieleenpainuva kuin sellainen joka myös ärsyttää vähän. Tulen varmasti lukemaan tän joskus uudelleenkin, Turusen kirjojen seurassa kun viihtyy vaan niin hyvin.

 

 

Modern love (Amazon Prime)
Ehkä yksi parhaista rakkausaiheisista sarjoista koskaan! Modern love koostuu yksittäisistä jaksoista jossa jokaisessa kerrotaan  yksi tarina rakkaudesta. Tarinat ovat vähän outoja, mutta eivät liian övereitä, niissä käsitellään mielenterveyttä, yksinäisyyttä, menetettyä rakkautta ja sitä miten joskus rakkaus ei saa edes mahdollisuutta: eli siis ihan tavallista elämää. Sarja on käsikirjoitettu ja castattu jotenkin todella onnistuneesti ja tarinat jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Tälle iso suositus jos Amazon Primea pääsee katselemaan.

Pen15 (Hulu)
Kahdesta teinitytöstä kertova Pen15 oli viihdyttävä, mutta ei jotenkin niin mieletön kun olin ajatellut. Ystäväni hehkutti tätä mulle tosi paljon, mutta sarjan katsominen aiheutti myös jotenkin vaivaantumista ja melankoliaa. Tosin sitähän teiniyttä kuvaavat sarjat tekevät aina, koska on itsekin ollut teini ja tietää kyllä millaista se on. Sarja sijoittuu 2000-luvun alkuun ja kertoo kahdesta teinitytöstä, Mayasta ja Annasta jotka kokevat kaiken yhdessä. Päähenkilöihin on helppo rakastua ja samaistua, mutta kyllä jotenkin häiritsi se, että näyttelijät ovat oikeasti ihan aikuisia.

Shrill (Hulu)
Hulu:n omaa tuotantoa oleva Shrill on yksi suosikkisarjoistani ikinä. Sen ykköskausi oli upea, mutta kakkoskausi vieläkin parempi. On virkistävää että populaarikulttuurissa on koko ajan enemmän erilaisia päähenkilöitä kuin vain ne klassisen kauniit ja laihat. Luin Shrillistä jonkun muun kirjoittaman määritelmän, joka meni näin: Annie, described as an overweight young woman who wants to change her life — but not her body. Sarjassa ei mainita päähenkilön ylipainoa eikä se ole tarina siitä, minkä pitäisi olla ihan perusasia tv:ssä, mutta se tuntuu edelleen jotenkin freesiltä.
Shrill kertoo osaa olla samaan aikaan älyttömän hauska ja koskettava. Joitain Hulu:n sarjoja on ollut Yle Areenassa, toivotaan että tämäkin tulee joskus vielä sinne. Sarjan kolmas kausi ilmestyy tänä kevään. Can´t wait!

Kolmen asun kuukausi
Pakkasin itselleni kuuden viikon kissanhoitokeikalle kahdet housut, yhden hameen ja kaksi paitaa. Huomasin loppukuusta etten ole edes ajatellut että olisi pitänyt olla enemmän vaatteita, oli jotenkin niin luontevaa olla koko ajan vain samoissa vaatteissa. No tietty osa on sitä että kun kaikki on kiinni, ei ole mitään väliä miltä näyttää, mutta myös sitä että olen vihdoin tajunnut etten tarvitse uusia vaatteita. Mulla on kesäksi viisi mekkoa ja viisi hametta, talveksi kahdet farkut ja kolme suosikkineuletta. Kaikki muu tuntuu aivan turhalta.

 

 

 

 

*saatu blogin kautta, kiitos.

Kommentit (8)
  1. Onneksi löysin blogisi, aina kun luen postauksiasi, tuntuu kuin lähtisin pienelle lomalle:) Ehkä se on ihanat kuvat, joissa ollaan tavallaan jo tulevaisuudessa jossa aurinko paistaa ja kesä on jo melkein nurkan takana. Ehkä se on ne normaalin arjen kuvaukset: et kaunistele jos on kurjaa, mutta samalla muistutat aina pienistä hetkistä jotka tekee iloisiksi. Pääsispä täälläkin kohta aurinkoon terassikahville! Ilahduin aina kun näen uuden postauksen, kiitos:)

    1. Oi kiitos, tää oli tosi ihanasti sanottu <3

  2. Moi!

    Osaatko sanoa mistä voisin vielä saada kirjan Niina Hakalahti: Syön aamupalaksi Eiffel-torneja? Ajattelin, että sinulla voi olla tästä sisäpiirin tietoa 🙂 ehkäpä joku ylimääräinen kappale….olen sitä yrittänyt ostaa kaupasta jos toisesta, mutta näyttää olevan joka paikasta loppu, snif.

    terkuin Teija

    1. Voi ei, taitaa olla siitä painos sit loppunut. Mulla on sitä kyllä 1 kappale itselläni, voisin myydä sulle mutta tää postinkulku Suomen ja Portugalin välillä on niin käsittämättömän hidasta ja epävarmaa nykyisin et en tiedä kannattaako alkaa lähetellä 😀

      1. Olen kyllä kiinnostunut ostamaan sen, jos ihan normihintaa pyydät. Eikä haittaa vaikka posti toisi sen hitaamminkin perille, jos viitsit sen lähettää. -Teija

        1. Laitoin sulle meiliä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *