Ladataan...
visual diary

 

 

 

Vielä viikko sitten oli Lissabonissa ihan hellepäivä, sitten iski syksy. Ja mielialanvaihdos. 

Vaikka asuukin maassa, jossa kesä kestää kuukausia, ei se ole silti ikinä tarpeeksi. Tänä kesänä kävin rannalla enemmän kuin koskaan aiemmin ja huomasin miten vain meren kohinan kuunteleminenkin rauhoittaa mielen (oli nimittäin liian paljon asioita päässä tosi monena päivänä. Viikkona. Kuukautena). Ja sitten se olo kun hikoilee ensin, sitten pulahtaa kylmään mereen ja nousee sieltä ylös. Ah, ei ole montaa parempaa fiilistä. 

 

 

Näissä upeissa maalauksissa ei olla rannalla, mutta voihan sitä uima-altaallakin saman fiiliksen saada. rakastan näiden värejä ja muotoja ja tätä kuvitustyyliä. Näiden ihanien töiden takana on taiteilija nimeltä Joanne Ho. 

Hänellä on myös kauppa Etsyssä, josta voi tilata tällaisen ihan omalle seinälleenkin. 

 

 

Lissaboniin on lupailtu vielä ensi viikoksi paria sellaista päivää, jolloin voisi ehkäpä mennä heittämään hyvästit rannalle taas pitkäksi aikaan. Kaiholla muistelen viime syksyä, jolloin olin rannalla hellepäivänä vielä lokakuun vikalla viikolla. Ah. 

Syksy ja talvi, en ole koskaan tarpeeksi valmis teihin. Kesän lapsi mä oooooon. 

 

 

 

----

 

 

 

Loving these paintings by Joanne Ho. You can buy these from her Etsy shop. 

 

 

 

 

 

 

 

----

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

Päivällä paistaa vielä aurinko ja aika kuumasti paistaakin. Suoritan perinteisiä lauantairituaaleja, nukun myöhään, haen kahvikioskista kahvia ja kävelen sen kanssa puistoon, jossa levitän viltin ja asettaudun lukemaan kirjaa kukkivan puun alle. No itseasiassa joudun vaihtamaan paikkaa toiselle puolelle puistoa, koska viereen tulee viisilapsinen perhe, joka on niin äänekäs että korviin sattuu vielä kahden tunnin päästäkin. Miksi kukaan hankkii VIISI lasta, mumisen itsekseni ja vaihdan paikkaa sille puolelle missä joku komea mies pitää juuri puistojoogaa. 

Samaisessa puistossa tapaamme usein ystäväni kanssa, joka toinen kerta juoksemme ja haaveilemme personal trainerista, sitten joka toinen kerta juomme viiniä ja haaveilemme kotimatkalla haetusta take away -pizzasta. 

Illan tullen puhelin alkaa piippailla: sinne on kuulemma tulossa kamala myrsky, hurrikaani, ystävä viestittää Suomesta. Sitten toinen: olet niin pieni, älä lennä tuulen mukana. Uutiset kertovat siitä että pian iskee pahin myrsky sataanseitsemäänkymmeneen vuoteen ja olikos meillä jossain kynttilöitä jos sähköt menevät pois päältä. Päätän varustautua myrskyyn lataamalla kaikki laitteet tappiin asti ja sulkemalla ikkunat. Teen ison kulhollisen tulista tomaattipastaa josta söisi ainakin kaksi päivää, sitten asettaudun sängylleni katsomaan elokuvaa keski-ikäisen pariskunnan lapsettomuushoidoista. 

Kun olen vahingossa syönyt kaiken pastan, puhelin piippaa vielä. Meillä on hurrikaanidinner, tehdään juuri pastaa ja on viiniä, tuu, viestittää lähellä asuva ystävä. Ulkona on alkanut sataa ja tuulla, otan viinipullon, yöpaidan ja Uberin, suuntana ystävien koti.

 

 

 

 

Tuulee kovasti, katuvalot menevät kerran pois päältä ja hetken päästä takaisin päälle ja sataa vähän vettä. Me istumme sisällä pastakulhojen ja viinilasien kanssa ja puhumme naiskirjailijoista, työasioista ja siitä, miltä tuntuu nähdä 9/11 isku livenä työmatkalla. Viimeiseen puheenaiheeseen en osaa tietysti sanoa mitään. Ystäväpariskunta on kutsunut myös paikalle ihmisen, jonka kanssa en ole tullut toimeen enää viimeisen vuoden aikana. Olipa kiva nähdä, poskipussaan lähtiessä ja tällä kertaa olen ihan rehellisesti sitä mieltä. On jotenkin rauhoittavaa selvittää selvittämättä jääneet asiat ihmisten kanssa ja joutua yhä vähenemissä määrin pakenemaan kadun toiselle puolelle tällaisia tyyppejä kohdatessaan. 

 

Puoli kahdelta yöllä sade on lakannut. Kotikulmille päästyäni huomaan elämän palanneet normaaliksi myrskyn jälkeen. Kaksi miestä istuu märällä puiston penkillä oluet käsissään ja alakerran baarin edessä on takseja ja ihmisiä. Menen nukkumaan ja herään seuraavana aamuna auringonpaisteeseen.

 

Täähän oli kun vaalit: isoja lupauksia ja sit ei tapahdu mitään, sanoo paikallinen kaverini. 

(Tietysti olimme oikeasti onnellisia siitä että hirmumyrskyä ei meidän kulmille tullut). 

 

 

 

 

 

 

 

 

----

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

Mulla on ollut jo vuosikausia sellainen kaulan iho, jota mieluusti hieman peittelisin. Vähän näppyinen ja epätasaisen sävyinen ja helposti kuivuva. Tai siis en kiinnitä siihen mitenkään jokapäiväisesti huomiota, mutta aina kun näen kuvan itsestäni, ajattelen että ääk, voisiko tuolla iholle tehdä jotain. Sitten se unohtuu. 

Kaulan alue kun on helposti sellainen, jota ei muista paljon hoitaa tai ajatella. Kun levitän vartalovoidetta, laitan sitä aina myös kaulalle, mutta täytyy myöntää että kropan rasvailu jää lämpimään vuodenaikaan aika vähille. Pitäisi ryhdistäytyä!

Viime aikoina olen kuitenkin alkanut levittää kuorintanaamion myös kaulalle ja yhtäkkiä iho onkin siinä niin pehmeä, että sitä tekee mieli hiplata koko ajan. (Rakastan tätä tunnetta, vaikka se näyttääkin varmaan todella typerältä. Aina kun olen laittanut jotain tehokosteuttavaa voidetta, silittelen omia poskiani tyytyväisenä koko päivän). 

 

 

Tässä tän hetkinen suosikkini: Lumenen kuorintanaamio, Nordic + C Glow reveal Peeling Mask*. Naamio kuorii hyvin hellävaraisesti ihoa hedelmähappoja ja marjauutteita hyödyntäen ja sisältää paljon c-vitamiinia, joka on iholle hyväksi. Sivelen tätä kerroksen myös kaulalle ja dekoltee-alueelle samalla kun hoitelen kasvojen ihon. Ekaa kertaa naamiota käyttäessäni ihan rehellisesti sanottuna olin todella yllättynyt sen ihoa kirkastavasta tehosta. Oli takana pari viikkoa ei-niin-kovin terveellisiä elämäntapoja, mutta tämä häivytti ihon sameuden hetkessä. Ihana tuote, jota Nude-blogin Erikakin on hehkuttanut paljon. 

 

Ja kun kaulasta puhutaan, tulee tietysti heti mieleen loistava Nora Ephronin En voi mitään kaulalleni -kirja. Ja kun päästään tuohon mahtavaan naiseen, suosittelen ehdottomasti myös Noran elämästä kertovaa dokkaria nimeltä Everything is Copy. Se löytyy HBO:lta. 

 

 

 

----

 

 

 

*sain tuotteen testiin blogin kautta. Kiitos!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pages