Ei oo oikein ajan tasalla tämä bloggaaminen, enkä tahdo millään löytää sopivaa hetkeä kirjoitteluun. Ei sillä että olisin hypersuperkiireinen, mutta enpä vaan ole jaksanut. Mutta jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin…

Viikon 16 koonti:

-Maanantaina 15,0 km
-Keskiviikkona 6,8 km
-Perjantaina 3 km
Yhteensä: 24,8 km

TOTAL: 262 km

Eli täällä sitä vaan porskutetaan! Tein maanantaina oman henkilökohtaisen hölkkäennätykseni, ja vedin 15 kilometriä yhtämittaista menoa. Sen jälkeen fiilis oli ihan loistava, ja olisin varmaan jaksanut sen puolimaratonkin samaan syssyyn! Testailin tuolloin ekaa kertaa  Hulluilta päiviltä ostamaani Gatoraden urheilujuomaa, ja kyllä voisin väittää että ainakin lumevaikutus oli ilmeinen 😉 Miksailin jauheesta pulloon puolen litran satsin ja hörppäilin sitä sitten lenkin aikana, ja kyllä sitä hyvin jaksoi. Makukin oli kiva sitruunainen, tulee ihan mieleen se Garage Hard Lemonade -juoma 😀 Ottaisko kesällä terdellekin vaan Gatoradee, maku on niin sama…

Muuten ihan perussettiä, aika lyhyttä ja ytimekästä. Kahden viikon (!!!) päästä juostaan Helsinki City Run, ja oon ihan kauhuissani mutta silti samalla niin innoissani! En varmana nuku edeltävänä yönä yhtään kun jännittää. Minkäs sille voi, olen jännitystyypiltäni aina kuin pikkulapsi jouluaattoiltana ennen pukin saapumista…

Mutta vielä ehtii ihan ikkupikkusen treenailla ennen h-hetkeä!! 🙂

Hahaa, täällä taas, ehompana kuin ikinä! Tai ainakin vähintään yhtä hyvässä kuosissa kuin ennen juoksutaukoa. Ja se tauko vasta harmiteltava olikin, nimittäin ei se päättynyt siihen nilkan nyrjäyttämiseen, vaan sen jälkeen sairastuin vielä perin inhottavaan flunssaan joka piti meitsiä viikon potilaanaan. Mutta nyt!

Viime viikolla pääsin jo ihan hyvään vauhtiin ja niin oli aikakin, koska eihän siihen THE juoksuun (puolimaratoniin, heh) ole enää edes kuukautta aikaa.

Viikon 15 koonti:

-Tiistaina 6,2 km
-Keskiviikkona 10,2 km
-Lauantaina 11,7 km
Yhteensä: 28,1 km

TOTAL: 237,2 km

Aloitin viime viikon hyvin rauhallisesti tiistaina sairastelusta selvittyäni, mutta huomasin iloiseksi yllätyksekseni ettei kuntoni ollutkaan huonontunut niin paljon kuin olisi voinut! Well done minä, tästä on huomattavasti helpompi taas jatkaa. Pieni pelko persiissä siinä saattoi jo olla kun pari viikkoa vaan makaa eikä nilkan kanssa päässyt edes ihan kunnolla kävelemään, mutta nyt on taas helpompi hengittää.

Jaa niin se nilkka! Se koki ihmeparantumisen 😀 Eli oikeastaan ihan yhtäkkiä vain huomasin kivun olevan tiessään ja että pystyin astumaan ja vääntelemään taas ihan normaalisti. Outoa joo, mutta silti erittäin tervetullutta.

Tänään olisi tarkoitus koittaa oikein pitkää lenkkiä, jotain omaa ennätystä ainakin. En oikein tiedä miten pitkiä kannattaisi juosta puolimaratonille treenatessa, että täytyisikö koittaa sitä kahtakymppiä, mutta jos nyt vedän kaiken perseelleen niin ensi vuonna olen jo viisastunut tästäkin vahingosta 😉