Niin kuin rakas pikkuveljeni usein kysyy, että ”haluutko jonkun mitalin vai” kun kerron tehneeni jotain mielestäni hienoa, niin nyt mä haluaisin sen mitalin, kiitos! Kultaisen, missä on oma kuvani rämpimässä juoksemassa tuolla loskassa ja jäätävässä tihkusateessa. Kirjaimellisen jäätävässä, sillä ne kovan vastatuulen mukana lentelevät pisarat tuntui lähes nauloilta poskia vasten. Kunnes sekin ilo muuttui raskaaksi, painavaksi, hyyyyvin kastelevaksi räntäsateeksi. Ja sitten tuli tyyntä, kaunista, sillai puoli kilometriä ennen kotiovea. Oh joy, mä välillä niin tykkään tästä harrastusvalinnastani!

Nyt on varattu paikka toukokuussa juostavalle Helsinki City Runille, jee/kääk! 🙂 Oon tästä samaan aikaan hirvittävän innoissani ja peloissani. Päivä on lauantai 10.5., joten tässä on vielä jonkin verran aikaa valmistautua. Mutta miten, siitä en ole niinkään varma. Tai ehkä reilu 20 kilometriä on kuitenkin siitä kiva matka, että riittää mukavat vaatteet ja tossut, ilman mitään sen kummempaa etukäteen valmistautumista? Pitänee kysellä kokeneemmilta tästä vähän lisää, esimerkiksi että miten kannattaa edeltävinä päivinä harrastaa liikuntaa yms. Vai mahtaako sillä olla mitään väliä? Riittääkö nämä talven aikana keräämäni juoksukilometrit valmistautumiseksi?

Sain onneksi tuonne puolimaratonille juoksukaverikseni ystäväiseni Nooran (joka on myös ensikertalainen), joten ihan yksin tämän kaamean jännityksen kanssa en joudu kestämään! Ei olla vielä tähän mennessä ehditty kertaakaan lenkille yhdessä maantieteellisten esteiden vuoksi, mutta eiköhän me pari kertaa päästä treenamaan ennen THE juoksua 🙂

Jännää, taas askel lähempänä tavoitetta!