Bad Day
Paitsi että ei ollut. Ihan realismin vuoksi siis, joskus minullakin positiivisuus hetkellisesti loppuu.
Sain vihdoin, koko tammikuun vastausta odotettuani, SPR:ltä ilmoituksen, että en valitettavasti päässyt tämän kevään IMPACT-kurssille.
Tehy-lehden uusitun verkkosivun valmistuminen viivästyy ja viivästyy, ja niin siis myös paljon odottamani blogimuuton toteutuminen.
Olen nukkunut huonosti ja levottomasti jo ihan liian monta yötä, osittain nimenomaan odottaessani vihdoin vastausta tuosta kurssista.
Ensi viikolle on vasta yksi työvuoro sovittuna. Yksi.
Ja kun nyt alkuun päästiin niin sanottakoon vielä, että vaikka suurimmaksi osaksi elämäni on superonnellista nykyään, on pari asiaa, joista en pääse yli. Ykkösenä se, miten kova ikävä minulla on Ropinaa. Miten joka kerta sydän tuntuu käpertyvän kivusta, kun näen muita koiria. Toisena on ikävä rakkaita ihmisiä, ajoittain erityisesti sitä yhtä. Miten on hetkiä, jolloin missään ei tunnu olevan mitään järkeä, rakkaudessa ja ihmissuhteissa kaikkein vähiten.
SPR:n viestin tänään luettuani oli yksi niitä hetkiä, kun en osaa käyttää mitään muuta kieltä kuin suomea. Kiukutti (tai olisin ehkä nimenomaan käyttänyt jotain muuta sanaa).
Kuuntelin Spotifyn voimasoittolistaa, join kahvia, söin suklaata ja avasin viimeisen jemmassa olleen salmiakkipussin, poljin jalkaa hetken aikaa. Puin päälle tsemppi-t-paidan. Lähdin töihin, kävellessäni muistin että tässähän on loppuelämä aikaa. Ja että tässä odotellessahan minulla on kylläkin kaikki hyvin, melkein nauratti. Everything happens for a reason ja niin edelleen.
Pettymys on pettymys, mutta ehkä tuollakin käänteellä on tarkoituksensa. Tai ainakin sen voi itse kääntää hyväksi! Tehdä töitä, kehittyä, keskittyä elämästä nauttimiseen, hakea uudelleen, ja uudelleen ja uudelleen jos tarvitaan. Tai harkita muita vaihtoehtoja, kunhan unelmasta ei luovu, päinvastoin. Löytää entistä suuremman varmuuden siitä, mitä oikeasti haluaa.
Ja silti saa harmittaa, kunhan ei anna harmituksen lannistaa, päinvastoin, antaa intoa ja voimaa tehdä seuraavalla kerralla asiat entistäkin paremmin. Saa harmittaa, ja silti ihastella höpsöjä pikkujuttuja, kuten lattialle kaatuneen omenamehun jättämiä kauniita pisarajälkiä lattiassa.
Tästä uuteen nousuun, ihanaa viikonloppua!
♥ Bad Day -R.E.M.