Run

Viime postauksessa mietin, miten mahtaisi yöunet maistua kuuden tunnin ”päiväunien” jälkeen. No, voin kertoa, että maistuivathan ne. Nukahdin tapojeni vastaisesti sohvalle kymmenen maissa, kun en vain jaksanut siirtyä sänkyyn. Kahdelta yöllä herättyäni umpiunesta sain itseni viimein kammettua metrin päähän sänkyyn nukkumaan loppuyöksi. Kellon soittaessa aamulla olisin todellakin voinut edelleen nukkua vielä muutaman tunnin.

Eipä siis ollut töissäkään ihan kaikkein virkein olo. Onneksi sain tämän päivän aamuvuoron vaihdettua illaksi, niin sain nukkua edes hiukan pidempään tänä aamuna. Ja jälleen kerran mietin sitä, miten paljon tykkäänkään tästä kaksivuorotyöstäni. On niin mahtavaa, kun keskellä viikkoa voi herätä rauhassa, syödä aamupalaa, ottaa sittenkin vielä pienet päikkärit sohvalla, ja käydä 15 kilsan juoksulenkillä. Käydä suihkussa, syödä lounasta, ja vasta jo pitkältä tuntuneen päivän jälkeen mennä töihin illaksi. Tiedän että moni sanoo, ettei saa aikaiseksi oikein mitään iltavuoropäivinä, että aika menee lähinnä vain töihin lähtemisen odotteluun, mutta itse puolestani olen yleensä iltavuoroaamuina nimenomaan tehokkaimmillani.

Valitettavasti jaloissa ehkä edelleen tuo reissun jälkeinen väsymys tuntui, sillä lenkki meni kyllä aika takkuillen läpi. Mutta siitäkin sentään selvittiin, eivät ne reilun viikon päästä koittavat loput 6 kilsaa enää siihen onneksi niin mahdottomia ole. Jos ei muuten niin kiukulla ja sisulla mennään, ja hyvällä tsemppimusiikilla. Ja mantraa ”joka tapauksessa tämä on hieno elämys, ei sillä ajalla niin väliä” hokien. Pikkuisen alkaa silti kyllä jännittää koko projekti.

Ymmärrettävää se kyllä on, ettei ehkä suju ihan niin hyvin kuin viime keväänä, silloin olin suorastaan melko pakkomielteinen treenaamisen suhteen. Ehkä ihan hyväkin siis mennä tällä kertaa hyvinvointi edellä pelkän suorittamisen sijaan. Viime aikoina olen kovastikin pohtinut tuota rajanvetoa sen suhteen, milloin on motivoitava itsensä liikkeelle sellaisesta laiskuusväsymyksestä huolimatta, milloin liikunta oikeastaan vain auttaa väsymykseen, ja toisaalta milloin ihan oikeasti on väsynyt ja kroppa tarvitseekin treenin sijasta lepoa. Itselläni kun on pitkään ollut tapana olla hyväksymättä sellaista vaihtoehtoa, että joskus voisi olla parasta myös treenaamisen tulosten suhteen ottaa vähän rennommin, levätä. Nyt olen ihan oikeasti yrittänyt sisäistää sen, että esimerkiksi yövuoron ja neljän tunnin unien jälkeen pitkän lenkin juoksemalla, vain siksi että se kuuluu ohjelmaan, ei juurikaan tee mitään hyvää itselleen, pikemminkin päinvastoin.

Mutta vaikka juoksu jännittääkin, olen samalla kuitenkin todella innoissani sekä siitä että koko reissusta muutenkin. Juuri mietin, että voisikohan sitä jo pikkuisen ruveta pakkaamaan.. Ainakin muistilista mukaan otettavista jutuista täytynee aloittaa mitä pikimmiten! Muuten reissuihin pakkaaminen alkaakin mennä jo aika lailla rutiinisti, mutta pikkuisen täytyy miettiä noita juoksuun liittyviä tarvikkeita ja esim. eväitä pikkuisen tarkemmin. Ongelmanahan on tosiaan se, että olen perillä Maltalla lauantai-iltana vasta yhdeksän jälkeen, ja puolimaratonille lähtö koittaa heti seuraavana aamuna yhdeksän maissa. On siis pakko miettiä tankkauksia ja aamupalakuvioita hiukan etukäteen, ja pakattava tarvittavat eväät matkaan mukaan.

Nojoo, ehkä ei sitä enää tänä iltana tarvitse aloittaa kuitenkaan. Näissä mietteissä hyvää yötä ja kivaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

♥ Run – Elsa & Emilie