If You Can’t Love This All Goes Away
Ai mitä kuuluu alkuviikon kiukuttelun jälkeen?
Ensinnäkin olen saanut jälleen hämmästyä sitä, miten jännästi ja yllättävästi elämä kuljettaakaan vastaan ihmisiä, päälle päin ihan erilaisia, erilaisen polun kulkeneita, kuitenkin jotenkin niin samankaltaisia. Olen puolisattumalta ajautunut yllättävän syviin keskusteluihin yllättävissä tilanteissa. Olen saanut taas muistutuksen siitä, miten ihan jokaisella meistä on taustallaan tarina, paljon enemmän kuin pinnalle päin voi ikinä aavistaa.
Miten ihan jokaisella meistä on onnellisten tarinoiden ja Facebook-aikajanan lisäksi taustallaan paljon muutakin, kipeitä tarinoita, pettymyksiä, unelmia jotka eivät toteutuneetkaan. Niitäkin, jotka eivät voi enää toteutua, ei vaikka millä haluaisi. Niitä, joita tavoitellakseen joutuisi luopumaan ihan liian monesta muusta itselleen tärkeästä asiasta.
Ja miten niidenkin kanssa pitää oppia elämään.
Vastapainoksi sain keskiviikkoiltana pitkästä aikaa pynttäytyä, historiallisesti astua ensimmäistä kertaa Oslon Oopperatalon sisälle. Teki hyvää, keskittyä yksi ilta ensin täysin kaikkeen pinnalliseen ja höpsöön, hetki vain valita korvakoruja, kenkiä ja huulipunan väriä. Hetken päästä vajota Anna Kareninan dramaattiseen ja aina yhtä ajatuksiaherättävään tarinaan. Niin se valitettavasti elämässäkin tuntuu olevan, järki ja tunteet kaukana toisistaan. Se oikea valinta joskus kaukana siitä, mitä oikeasti haluaa. Eikä se mitä oikeasti haluaa aina olekaan lopulta sitä, mitä on kuvitellut sen olevan (mutta toisaalta, joskus paljon parempaa kuin koskaan kuvittelikaan).
Tapaan ottaa Anna Kareninan ehkä hiukan liian henkilökohtaisesti, sillä tuo Tolstoin järkäle on siitä saakka kun sen luin, lähes kymmenen vuotta sitten, kuulunut yksiin lempikirjoistani. Jokin sen sisältämässä moraalisessa pohdinnassa ja toisaalta aikakautensa kuvauksessa osui alusta asti kohdilleen. Vaikka Tolstoi käsittääkseni oli melko syvästi uskova kristitty, ja vaikka hän kirjassaan kokonaisuudessaan melko selkeän viestin moraalisten valintojen seurauksista välittääkin, en ole kuitenkaan varsinaista saarnaavutta siitä löytänyt. Enemmänkin nimenomaan inhimillistä pohdintaa elämän suurimmista valinnoista, oikeasta ja väärästä, toisaalta surullisen tarinan etuoikeutetun naisen toivottomasta elämästä, jossa oikeastaan mikään valinta ei tunnu oikealta. Tolstoin suhtautumisessa ja kuvauksessa päähenkilöstään löytänyt jotain lempeää ja armollistakin, vaikka hänen kohtalonsa lopulta onkin sellainen kuin on.
Tuosta hiukan liiankin pateettisesta ja henkilökohtaiseksi kääntyvästä suhtautumisestani johtuen olen joutunut muutaman kerran pettymään Anna Kareninasta tehtyihin tulkintoihin (mm. Turun kaupunginteatterin muutaman vuoden takainen Andriy Zholdakin ohjaama versio ei ihan ollut mieleeni, saati Keira Knightley rakastamanani Annana). Siksi tuo Oslon Den Norske Opera & Ballettin esittämä balettiversio todellakin oli mieleeni perinteisellä mutta ehkä aavistuksen tavallista pelkistetymmällä tulkinnallaan. Aivan täydellinen kokemus siis ensimmäiseksi oopperatalo-vierailuksi!
Lisäksi olen vielä pikkuisen kiukutellut lenkkipoluilla, ihan vähän töissäkin (itsekseni sentään vain). Jotenkin tuntuu siltä, että vaikka juuri lomailinkin muutaman päivän Suomessa, olen silti todellakin loman tarpeessa. Onneksi on edessä enää yksi työvuoro huomenna illalla, sitten valitettavan lyhyiksi jäävien yöunien jälkeen on lähdettävä kohti lentokenttää ja Gdanskin kautta Maltan Vallettaa. Pieniä kapuloita on ilmaantunut matkan rattaisiin (lähinnä sellaisia omasta ajattelemattomuudesta johtuvia kylläkin..), mutta haasteethan ne vain tekevät lopputuloksen entistäkin palkitsevammaksi.
♥ If You Can’t Love This All Goes Away – Flo Morrissey