Viikonlopun kuulumisia
Hei dere!
Tästäkin viikonlopusta on suuri osa kulunut työnhakuun. Kaiken kaikkiaan on pakko todeta, että on kyllä yllättävän työlästä ja raskastakin kirjoittaa hakemuksia vieraalla kielellä. Erityisesti, kun ruotsi tuntuu koko ajan takaraivossa sotkevan oikeinkirjoitusta, ja herkästi iskee pieni vainoharhaisuuskin, ”kai tämä nyt varmasti kirjoitettiin norjaksi näin”, ja tuntuu että jokainen sana on varmuuden vuoksi vielä tarkistettava sanakirjasta. Sen lisäksi tietysti erityisesti harmaita hiuksia aiheuttavat sellaiset sanat, joita ei tavallisesta sanakirjasta löydy, ja joiden vastineiden etsimiseen joutuu välillä tekemään aikamoista salapoliisin työtä, eilen esimerkiksi etsin pitkään käännöksia sanoille ”haavanhoito” ja ”lääkehoito”. Tässä sentään pääsee kääntäjän koulutuksessa hankitut tiedonhakutaidot viimein käyttöön! 🙂 (Olen siis aiemmalta koulutukseltani englannin kääntäjä, tai kandiksihan se tutkinto lopulta alanvaihdoksen myötä jäi..)
Saliselfie sen olla pitää! 🙂 Lauantaiaamun kunniaksi oli vuorossa kunnon intervallisettiä, sen jälkeen jaksoi taas kirjoittaa hakemuksia. Lähettämiini hakemuksiin en vielä muuten juurikaan ole saanut vastauksia, paitsi yhden lannistavan: eräästä paikasta ilmoitettiin, että olisivat kyllä mielellään harkinneet minua töihin, mutta heille vaaditaan ehdottomasti B1-tason virallisen kielikokeen suorittamista. Kyseinen koehan järjestetään seuraavan kerran vasta toukokuussa, eli mitään mahdollisuuksia minulla ei tähän hätään ole sitä saada suoritettua.. Erityisesti tämä harmittaa siksi, että kyseinen paikka oli laitettava uudelleen hakuun, sillä siihen ei hakeutunut riittävästi päteviä hakijoita. Mitään järkeä minun ei sitä kuitenkaan ole uudelleen hakea, sillä kielikokeesta valitseminen jäisi kuitenkin jälleen kiinni. Harmittaa!
Viikonlopun kunniaksi piti aamupalaksi tehdä myös sämpylöitä. Kyseessä on siis yön yli jääkaapissa nostatettava sämpylätaikina, maailman helpointa ja ihanaa saada heti aamulla paistettua uunituoreita sämpylöitä! Toki kun minä olen kyseessä, oli ohjetta tietysti varioitava lisäämällä siihenkin kaikenlaisia ”röhniä”, tällä kertaa lähinnä kauraleseita, neljän viljan hiutaleita ja Fibrex-hiutaleita. Muilta osin taikina on siis superyksinkertainen, vesi, hiiva, suola ja jauhot vain sekoitetaan yhteen, ei vaivata lainkaan, vaan laitetaan sellaisenaan jääkaappiin leivinliinan alle yöksi nousemaan. Aamulla vain lusikoidaan taikinasta sämpylät pellille ja paistetaan (tässäkään vaiheessa ei taikinasta vaivata ilmaa pois). Tuloksena on todella herkullisen rapeakuoriset sämpylät.
Jotka voi nauttia vaikka näin, teemukillisen ja hyvän (norjankielisen, kuinkas muutenkaan) kirjan kanssa!
Ihanaa alkavaa viikkoa!