Kielikokeesta
Tosiaan ajattelin vähän avata tuota kielikoeasiaa siitä kiinnostuneille. Työpaikkailmoituksia selaillessani nimittäin törmäsin kerta toisensa jälkeen vaatimukseen vähintään B1-tason kielitaidosta, usein kyseisen kokeen suorittaminen oli nimenomaan vaatimuksena, eli olisi ollut turha edes hakea paikkaa ilman sitä (yhdestä työpaikastahan tuli vastaukseksikin hakemukseeni, että muuten hakemus vaikuttaa hyvältä, mutta he eivät voi ottaa kokeen suorittamatonta ulkomaalaista virkaan. Kyseinen työpaikka oli itse asiassa laitettava uudelleen hakuunkin, koska siihen ei tullut yhtään kriteerit täyttävää hakijaa, arvatkaa vain harmittiko!)
Ryhdyin siis selvittämään asiaa, aiheesta löytyikin selkeät ja hyvät ohjeet vox.no-sivulta. Koe järjestetään siis vain kaksi kertaa vuodessa täällä Norjassa. Ja se järjestetään vain täällä Norjassa, eli tänne minunkin oli matkustettava koetta tekemään,koepaikkoja on kuitenkin ympäri maata ja Oslossakin useita. Ilmoittautumisaikaa kokeeseen oli annettu pari viikkoa muistaakseni, ensin ehdinkin säikähtää kaikkien Oslon paikkojen jo menneen ensimmäisten päivien jälkeen, mutta ilmeisesti niitä oli sittenkin avattu lisää, sillä sain lopulta ilmoittauduttua Helsfyr Voksenopplæringssenteriin kokeeseen. Maksoin kokeen ilmoittautumisen yhteydessä, yhteensä kirjallinen ja suullinen osuus maksoivat n. 180 euroa. Siinä vaiheessa kuitenkin tunsin olevani sen verran jumissa työnhaun suhteen, että tuntui fiksulta tehdä kaikki mahdollinen ja varmuuden vuoksi mennä tekemään koetta, vaikka toisaalta en kyllä ole kuullut kenenkään Norjaan töihin tulleen sairaanhoitajan tuota koetta vielä tarvinneen. Ajattelin sen kuitenkin olevan selkeä osoitus siitä, että ihan oikeasti osaan kieltä. Seuraavan kerran koe järjestetään vasta loppuvuodesta, joten sikälikin tuntui fiksulta tulla heti nyt tekemään koe, eikä jäädä ihmettelemään onko sille tarvetta vai ei.
Pari viikkoa ilmoittautumisajan päättymisen jälkeen eli toukokuun alussa sain sähköpostitse kirjeen kokeen yksityiskohdista, esimerkiksi suorituspäivämäärät ja kellonajat (tätä ennen siis tiesin vain parin viikon aikavälin, jolla koe järjestetään). Norjassa asuvat kokeeseen osallistujat olivat ilmeisesti saaneet saman kirjeen ihan perinteisenä kirjeenä, itse sain vain sähköpostin.
Näiden ajankohtien perusteella siis varasin vihdoin lennon ja ensimmäiseksi viikoksi majoituksen Osloon. Eilen lähdin sitten kävelemään hyvissä ajoin koepaikalle (olen aika lahjakas eksymään nimittäin). Löysin sinne onneksi kuitenkin helposti, vaikka hiukan pelottikin, sillä mikään kartoistani ei ylettänyt koepaikalle asti. Katsoin kuitenkin reittiohjeet valmiiksi Google Mapsista ja kirjoitin ohjeet ylös itselleni.
Paikalla olin sen verran aikaisin (vajaata tuntia ennen ilmoitettua aikaa), että en päässyt suoraan edes ilmoittautumaan kokeeseen, vaan minut ohjattiin hetkeksi odottelemaan kanttiiniin ennen ilmoittautumisen alkamista. En kuitenkaan todellakaan ollut ainut ajoissaolija, kanttiini oli täynnä muitakin kokeeseen odottelijoita. Lopulta pääsimme jonossa ilmoittautumaan läsnäoleviksi kokeeseen, käytännössä siis näytin passini ja allekirjoitin osallistujalistaan kuittauksen, sain leiman käteeni (taukojen vuoksi) ja pienelle lapulle tulostetun henkilökohtaisen käyttäjätunnuksen ja salasanan koejärjestelmään.
Sitten odoteltiin taas. Suurin osahan kokeeseen osallistujista oli kyseisen aikuiskoulutuskeskuksen opiskelijoita, jotka tunsivat toisensa ennestään, eräs kuitenkin tuli minun kanssani juttelemaan odotellessamme ja olikin todella kiva kuulla vähän kokemuksia kokeesta (hän oli ilmeisesti uusimassa kirjoituskoetta). Oli myös kiva päästä vähän pidemmin juttelemaan niitä näitä norjaksi, sellaisia tilanteita kun on vielä tullut kovin vähän vastaan. Hän oli hiukan puolestaan ihmeissään siitä, että joku tulee noin vain Suomesta tekemään koetta, ja kovasti tsemppasi myös minun puhuvan jo aika hvyin norjaa ottaen huomioon etten sitä ole oikein päässyt Suomessa harjoittelemaan. Ihan hyvä oli myös saada vähän ajanvietettä koetta odotellessa, olin nimittäin aika hermostuksissani kokeesta! Jostain olin keksinyt kokeen olevan hirvittävän vaikea enkä varmasti pääsisi siitä läpi, nolaisin vain itseni ja heittäisin rahat hukkaan.
Sitten päästiin viimein tekemään koetta. Aloitusajaksi oli saamassani viestissä ilmoitettu klo 13.30, mutta oikeasti koe alkoi vasta klo 14.00, ilmeisesti tuo ylimääräinen puoli tuntia oli varattu vain varmuuden vuoksi ilmoittautumishäslinkeihin ym. Koe tehtiin auditoriossa, jossa jokaisella oli siis tietokone käytössä. Itsekin olin varautunut kirjoitustarvikkeilla, mutta kynät ja kumit saivat sittenkin jäädä laukkuun. Koneelle kirjauduttiin ilmoittautumisen yhteydessä saaduilla tunnuksilla, lisäksi jokaisen koeosuuden alussa annettiin kokeeseen vaadittava dagens passord, jolla sai itse kokeen tekemisen aloitettua.
Koe oli siis kolmessa osuudessa, ensin vuorossa oli kirjoituskoe. Kokeessa oli kolme tehtävää, joista ensimmäisessä piti kertoa, mitä näkee kuvassa, toisessa kertoa millaisesta musiikista pitää ja miksi, kolmannessa kirjoittaa sähköposti omalle koululleen norjan iltakurssin järjestämisestä. Kuvat ja kysymykset vaihtelivat hiukan, kaikilla ei ollut täysin samoja kysymyksiä, joltain oli esimerkiksi kysytty keskimmäisessä kysymyksessä ystävyydestä jne. Jokaiseen tehtävään piti kirjoittaa vähintään 80 sanaa, maksimimäärä vaihteli 100-200 sanaan. Kokeen tekemiseen oli varattu aikaa 90 minuuttia.
Kuullunymmärtämistä olin itse pelännyt ehkä eniten, sillä kokemusten perusteella nimenomaan on ollut vaikea saada selvää norjalaisten puheesta, kun he puhuvat nopeasti ja puhekieltä. Noh, nauhalla ei todellakaan puhuttu nopeasti eikä vaikeasti, vaan tämä osuus tuntuikin lopulta ehkä helpoimmalta. Ehkä yhdessä tehtävässä tuli sellainen olo, että nyt en ole aivan varma vastauksesta, kaikki muut valinnat tuntuivat melko selkeiltä. Koe täytettiin siis oikeastaan erityyppisinä monivalintoina. Koe kesti n. 20-30 minuuttia, riippuen vähän omasta vastausnopeudesta, jokaisella oli omat kuulokkeet joiden kautta koe kulki eteenpäin.
Viimeisenä oli luetunymmärtämisen osuus, joka myös tehtiin erilaisina monivalintatehtävinä. Sekään ei tuntunut mitenkään mahdottoman vaikealta. Sen tekemiseen oli varattu 75 minuuttia, itse sain sen alle puolessa tunnissa kyllä tehtyä (olen yleensäkin todella nopea kokeentekijä). Koeosuuksien välissä oli aina vartin tauko, ihan jo senkin takia, että osa teki esimerkiksi vain kirjoituskokeen tai luetunymmärtämisen.
Kaiken kaikkiaan jäi päivästä todella hyvä mieli. Koepaikalle oli yllättävän helppo lopulta löytää, koe oli omasta mielestäni hyvin ja selkeästi järjestetty ja koe itsessään sujui hyvin.
Takaisin hostellille päästyäni kävin vielä uudelleen läpi kokeelle asetetut arviointikriteerit B1-tason täyttämisestä vox.no -sivustolta ja koen että kyllä minulla pitäisi olla ihan hyvät mahdollisuudet saada koe tuolla tasolla läpi. Vielä täytyy kuitenkin hiukan jännittää tuota suullista osuutta, joka on tiistaina! Siinäkään ei kuitenkaan pitäisi mahdottoman suuria vaikeuksia olla, kunhan maltan puhua riittävän rauhallisesti enkä hermostu liikaa. Kuulin senkin suorittamisesta onneksi muilta kokelailta kokemuksia. Se suoritetaan siis ilmeisesti parihaastatteluna, eli osittain kerrotaan ihan vain itse itsestä, mutta lisäksi parille annetaan tehtäväksi keskustella keskenään jostain annetusta teemasta. Ei kuulosta kauhean pahalta!
Koepaikalla muita kokeeseen osallistujia katsellessani ja kuunnellessani iski yllättäen myös aika etuoikeutettu olo. Itsekin olen vitsaillut olevani kohta maahanmuuttaja Norjassa, mutta tosiasia on, että on aivan eri asia muuttaa vieraaseen maahan, kun on valmiina tutkinto ja auktorisointi kyseisen työn tekemiseen uudessa maassa. On myös aivan eri asia opetella uutta kieltä, kun ensinnäkin on saanut rutiinia uusien kielten opiskeluun ala-asteelta saakka ja lisäksi on 12-vuotiaasta opiskellut kyseisen kielen läheistä sukulaiskieltä. Äännemaailmakaan ei omasta kielestä ole niin kauhean kaukana, vaikka paljon opettelua senkin suhteen vielä riittääkin. Mutta kaikesta opettelusta ja alkuhankaluuksista huolimatta saan muuttaa yhdestä turvallisesta hyvinvointivaltiosta toiseen ihan vain siksi että tekee mieli. Tekemään työtä, johon minulla on halu ja palo sekä tarpeellinen koulutus, joka vielä hyväksytään sellaisenaan uudessa maassa ilman lisäkoulutusvaatimuksia.
Toivottavasti tästä on edes vähän hyötyä muilla koetta miettiville! Luulen kyllä tosiaan, että kyllä niitä töitä ilman tuota koettakin lopulta saa, toivon ainakin kovasti niin, sillä tulokset kokeesta tulevat vasta noin kuukauden päästä, en ihan sinne saakka haluaisi töiden saamista odottaa. Toivotaan siis parasta, että töiden suhteenkin tärppää jo ennen sitä!
Ihanaa ja aurinkoista lauantaita sinne Suomeen! Tänne Osloon on tosiaan luvattu sadetta koko päiväksi, huomenna onneksi pitäisi olla kaunis päivä!