Kiireisiä päiviä ja jännittäviä aikoja

Huomenta!

Ohhoh, onpa ollut kiireiset viimeiset pari päivää! Eilen oli viimein se suuri, odotettu ja pelätty päivä eli työhaastattelu ja suullinen kielikoe. Eli heti aamulla suuntasin kulkuni keskustan bussiterminaalille ja sieltä seutubussilla kohti Ahusin sairaalaa. Oikean bussin löytäminen oli onneksi superhelppoa, valitettavasti bussi kulki kuitenkin ilmoitettua aikataulua hitaammin joten olin turhan täpärästi lopulta paikalla sairaalalla. Lisäksi oikean oven löytäminen oli pienen taistelun takana, joten suureksi ärsytyksekseni olin lopulta pikkuisen myöhässä haastattelusta, mikä ei siis todellakaan ole tapaistani. Onneksi se ei tuntunut haastattelijaa haittaavan.

Itse haastattelu tuntui menevän hyvin. Ehkä ovenetsintäsähellyksestä oli kuitenkin oma hyötynsäkin itse asiassa, koska itse haastattelutilanteessa olin hämmentävän rento, mikä ei myöskään todellakaan ole tapaistani, päinvastoin. Vielä bussissa olin melkein tärisevän hermostunut, mutta jännitys tuntui sulavan pois juostessani ympäri sairaala-aluetta kaatosateessa ja tuulessa etsimässä oikeaa ovea.

Nyt kuitenkin odottelen vastausta haastattelusta, sieltä luvattiin tämän päivän aikana ilmoittaa, saanko paikan! Peukut pystyssä siis odotellaan..

Iltapäivällä pyörin hetken keskustassa ja suuntasin sitten (tällä kertaa tapojeni mukaisesti tuntia liian aikaisin) jälleen Helsfyr Voksenopplaeringsenterille suulliseen kielikokeeseen. Valitettavasti olin todella todella väsynyt jo päivästä tuossa vaiheessa, olin koko päivän kuitenkin stressaantuneena kulkenut ympäri kaatosateessa, joten tuntui todella vaikealta saada enää sanoja ulos norjaksi kunnolla. Ei se kuitenkaan aivan penkin allekaan mennyt, joten toivotaan parasta! Tulokset siitä tulevat tosiaan vasta 5-6 viikon päästä kylläkin, eli aika pitkään saa noita vielä jännittää..

Muuten päivät ovat lähinnä täyttyneet hyvistä, kivoista kiireistä. Maanantaina menimme quebecläisen kanssa Holmenkollenille ja kiersimme siellä pienen vaellusreitin, oli muuten kyllä todella huima paikka! Illalla oli puistogrillauksen aika, skottipojan norjalainen isäntä kylläkin vähän naureskeli meille, että ei heillä kyllä yleensä ole tapana grillailla puistoissa kymmenen aikaan illalla kymmenessä lämpöasteessa, edes norjalaiset eivät ole niin hulluja. Kylmähän siinä kyllä tulikin, mutta hauskaa oli silti, en oikein meinaa edes uskoa onneani että olen saanut tutustua näin huippuihin tyyppeihin täällä. Ei ole todellakaan tarvinnut kärsiä yksinäisestä olosta, päinvastoin, välillä tuntuu olevan vaikeaa löytää hetken rauhaa itselleen. 🙂

Eilen illallakin lähdin kuitenkin rankasta päivästä ja väsymyksestäni huolimatta viettämään skottipojan synttäreitä, ja onneksi lähdin sillä oli jälleen aivan mahtava ilta. Luulen että osansa siihen, että en ole niin paljon jännittänyt haastattelua ja koetta, on nimenomaan sillä, etten ole ehtinyt juurikaan ajatella niitä, mutta hyvä niin.

Oivoi, nyt minua jälleen odotellaan, mutta oli pakko päästä edes lyhyesti jakamaan kuulumisia vähän tännekin. Kivaa keskiviikkopäivää!