Try, try, try

Vapaapäivän iloksi hiukan taas blogijuttujakin, sain vihdoin jopa hiukan asiaankuuluvamman bannerinkin aikaiseksi.

Olen nyt siis tiistaita ja tätä päivää lukuunottamatta koko viikon töissä. Maanantaina oli vielä viimeinen perehdytyspäivä, pari päivää olen siis ollut jo ”oikeissa” hommissa, eilen ensimmäistä kertaa lääkevastaavana sairaanhoitajana. Ja on pakko todeta, että kyllä työnteko vain tekee hyvää, ainakin minulle. Saada tehdä jotain mielekästä, olla hyödyllinen, käyttää kykyjään, koulutustaan ja taitojaan, sitä osaa taas reilumman pituisen vapaan kauden jälkeen todellakin arvostaa. Erityisesti tietysti täällä, kun ei vielä niin kovasti ole muodostunut sosiaalisia ympyröitä, tekee hyvää myös olla päivät muiden ihmisten seurassa. Toki päivien jälkeen on sen verran väsynyt, että iltaisin ei minusta juuri muuhun ole ollut kuin katsomaan Netflixiä ja käymään lenkeillä koiran kanssa.

Törmättiin yllättävään tyyppiin aamukävelyllä!

Aikamoinen hyppy on kylläkin tullut tehtyä vanhasta työstä nykyiseen. Ensinnäkin kotihoidosta osastotyöhön, ja vieläpä sellaiselle sairaanhoidon alueelle, josta minulla on kokemusta vain opiskeluaikojen harjoittelusta, ehkä viitisen vuotta sitten (apua, mihin nämä vuodet oikein hujahtavat, ei siitä voi olla niin pitkä aika?!). Onneksi kuitenkin kyseisellä osastolla on yököt kokonaan erikseen, eli itse teen pelkkää kaksivuorotyötä. Oikeastaan minulla ei olisi mitään yötyötäkään vastaan, vaikka toki se unirytmiä herkästi sekottaakin, mutta koiran ”yksinhuoltajana” yövuorot olisivat sen kannalta turhan rankkoja. Sen kannalta tuntuu kaikin puolin parhaalta, että arjessa on mahdollisimman selkät rutiinit ja rytmit, silloin se vaikuttaa pärjäävän yksinolotkin parhaiten, kun se on tottunut rutiineihin ja tietää varmaksi emännän tulevan tiettyyn aikaan kotiin. Itse onneksi rakastan kaikkein eniten nimenomaan kaksivuorotyötä, sitä että välillä saa nukkua pitkään, käydä rauhassa aamulenkillä, puuhastella kotona (olen kaikkein tehokkaimillani aamuisin/aamupäivisin, joten minulle se on ehdottomasti kaikkein paras aika esim. siivoamiselle).

Uudessa työssä tuntuu muuten yllättävän hämmeltävältä myös täysin uusi rooli pitkästä aikaa uutena ihmisenä ja tuuraajana. Kotihoidossa tein työtä tiimisairaanhoitajana, eli aika pitkälti ohjasin muita asiakkaiden sairaanhoidollisissa asioissa – olin se, jonka odotettiin tietävän kaiken tai vähintäänkin sitten ottavan selvää. Se, joka selvitti asiat lääkäriltä, informoi asioita ympäriinsä, varmisti ja ohjasi lähihoitajien ja muiden työntekijöiden lääkehoidollista osaamista, veti tiimipalavereita, teki monimutkaisemmat hoitajille kuuluvat lähetteet, muutenkin piti arjen asiat rullaamassa.

Yhtäkkiä olenkin se, jonka ei tarvitse tietää oikein vielä mitään. Erityisesti kun olen tuolla vain ekstravaktina, eli nimenomaan tuuraajana, ei minun oikeastaan kuulukaan ottaa asioihin niin paljoa kantaa, päinvastoin. Perehdytyksessä siitä vielä erikseen huomautettiinkin: varsinainen hoidollinen puoli kuuluu vakihenkilökunnalle, lääkäreille ja omille hoitajille. On nimenomaan parempi, ettei potilas kiinny ja pura asioitaan ekstravaktille, joka on osastolla ehkä vain yhden tai pari vuoroa ja sitten voi olla taas pidempään poissa.

Vaihteluna ja erityisesti vielä heikon kielitaidon vuoksi tuo on tietysti ihan hyvä rooli juuri nyt. Luulen, että pidemmän päälle kyllä kaipaan jatkossa enemmän vastuuta, mutta toisaalta sitäkin ehkä pääsee kyllä jonkun ajan kuluttua taas ihan riittävästi kantamaan, joten parasta juuri nyt vain keskittyä nauttimaan tästä tilanteesta ja katsoa minne tässä ajan mittaan päätyy.

Uskollinen lenkkikaveri (ja sivuosassa ehkä maailman parhaat lenkkitossut)<3

Työ ja osasto itsessään ovat tuntuneet tähän mennessä todella kivoilta. Tuolla on nyt ollut poikkeuksellisen rauhallista, mikä on tietysti tällaisen aloittelijan kannalta hyvä juttu, onneksi kuulemma ihan noin hiljaista ei yleensä ole, muuten tulisi kyllä tällaiselle kotihoidon vilskeeseen tottuneelle hoitajalle pidemmän päälle todella tylsää. Ihmiset ovat suurimmaksi osaksi olleet todella ystävällisiä ja avuliaita. Välillä tuntuu siltä, että joku hiukan vierastaa huonoa kielitaitoani, ehkä kokee sen turhauttavaksi. Toki itse olen varmasti todella herkkä tulkitsemaan tilanteet niin, kun itse koen niin suurta epävarmuuta asiasta. Toisaalta kuitenkin muistan hyvin, miten itseäkin joskus töissä hiukan turhautti, kun joku ei vain millään tuntunut ymmärtävän jotain asiaa, vaikka kuinka selkeästi ja yksinkertaisesti olisi yrittänyt selittää. Erityisesti kiireisissä tilanteissa se oli joskus todella turhauttavaa, joten toisaalta osaan kyllä samaistua myös siihen toiseen osapuoleen. Täytynee vaan toivoa kärsivällisyyttä, sekä itseltään että muilta.

Lounaaksi vaihteluksi jotain muuta kuin leipää – täytyypä ehkä joku päivä taas kirjoittaa hiukan huomioita norjalaisesta ruokakulttuurista..

Pakko myös todeta, että itseä on todella paljon helpottanut myös se, että osastolla työskentelee edes yksi toinen suomalainen. Vaikka osastolla onkin todella tarkat säännöt siitä, että siellä puhutaan pelkästään norjaa, mikä siis koskee ihan kaikkia maahanmuuttajatyöntekijöitä, eli mekin puhumme keskenämme pelkästään norjaa osaston seinien sisäpuolella, on helpottavaa tietää, että paikalla on joku joka ymmärtää lähtökohtiasi, joku jolta äärimmäisessä hätätilanteessa voisi saada omalla äidinkielelläänkin apua. Kyseinen kollega on muutenkin todella ystävällinen ja avulias ja asuu myös lähistöllä, joten vaikka en tähän mennessä juuri missään ole apua tarvinnut ja tuskin tulen tarvitsemaankaan, tuntuu todella hyvältä tietää, että jos jotain erityistä olisi, olisi lähellä joku jolta pyytää apua. Ja aika korvaamaton apu hänestä kyllä olikin kadonneiden papereiden yhteydessä! :)

Kaiken kaikkiaan siis alkuviikon pienten angstailujen jälkeen tuntuu elämä ja erityisesti työkuviot jälleen todella hyvältä. Uskon että tulen viihtymään tuolla osastolla todella hyvin ja kunhan vain kielen kanssa alkaa pärjäämään paremmin, helpottuu kaikki entisestään.

Minulla siis menee viikonloppu töiden merkeissä, mutta ihanaa ja toivottavasti myös aurinkoista viikonloppua kaikille vapaalaisille! :)