Lights

Viime päivät ovat kuluneet aikamoisen innostuksen vallassa, varasin nimittäin vajaan kahden viikon päähän lentoliput Suomeen! Pitkään olen pohtinut, milloin lähtisin käymään Suomessa hoitamassa muutamia käytännön juttuja ja tapaamassa ystäviä ja perhettä, ja kahden viikon päästä koittava viikonloppu sopi sen verran täydellisesti aikatauluihin ja koin olevani pienen Suomi-tauon tarpeessa muutenkin, että päädyin vihdoin varaamaan liput. Nyt on siis armoton minuuttiaikataulun suunnitteleminen käynnissä, sillä haluan nähdä niin monta ystävää kuin vain mahdollista käytännön asioiden hoitamisen lisäksi!

Luvassa on ainakin

– uuden passin hakeminen (ja sitä ennen valokuvalla käyminen..)

– vanhalla työpaikalla käyminen

– paljon kahvitteluja sun muuta ystävien kanssa! <3

– Suomi-juttujen kuten ruisleivän ja salmiakin hamstrausta

– kampaajalla käyminen (koska 1) se on Suomessa halvempaa ja 2) en halua ottaa riskiä että minulle tulee kampaajan kanssa norjaksi joku järkyttävään lopputuokseen johtava väärinkäsitys. :D )

– vanhalla asunnolla odottelevien loppujen tavaroiden pakkaamista

Mikä mahtava keksintö: ruukkuneilikka. Neilikat ovat lempikukkiani ja ostin tuon heti tänne muuttamisen jälkeen eli melkein kaksi kuukautta sitten, ja edelleen se vaan jaksaa kukkia!

Olen perillä Suomessa vain kolme päivää, joten hiukan tiukkaa tulee aikataulun puolesta tosiaan tekemään, mutta tässä välissä ei nyt ole varaa valitettavasti enempään. Ja toisaalta ehkä hyvä, ettei liikaa ehdi taas Suomeenkaan kotiutumaan. Tuntuu kuitenkin siltä, että kaiken Ropina-kaipauksen sun muun keskellä on hyvä päästä hetkeksi tärkeiden ihmisten lähelle.

Muilta osin elämä sujuu täällä tällä hetkellä melko hyvin ja onnellisesti. Töissä on ollut huippukivaa taas, työvuoroihin on osunut kivoimpia työkavereita ja työkin on sujunut hyvin. Lisäksi olen saanut vihdoin pitkästä aikaa kunnon treenirytmin käyntiin, mikä on myös tehnyt todella hyvää ja auttanut saamaan ajatuksia pois huonoista asioista. Vaikka nyt on tauon jälkeen tosiaan tuntunut yllättävän hankalalta saada urheiluintoa uudelleen käyntiin, huomaan kyllä heti että liikkuminen auttaa todella paljon siinä sellaisessa voimaantumisen tunteessa; liikunnan aikana tai sen jälkeen on yleensä aina sellainen olo, että kaikesta kyllä selviää, vaikka ennen lenkille lähtöä olisi ollut täysin päinvastaisissa tunnelmissa.

Viikonloppukin oli tavallista kivempi, olin nimittäin perjantai-iltana työporukan kesäjuhlissa. Jännitin sitä aika paljon etukäteen, vaikka toisaalta menin tosi innoissani mukaan, ajattelin että on kiva päästä tutustumaan työkavereihin lisää hiukan työpaikan ulkopuolellakin, rennoissa olosuhteissa, ja toisaalta hiukan tehdä myös itseään enemmän ”tunnetuksi”. Oikeastaan ainut mitä jännitin illassa oli small talk norjaksi, se että ihmisten puhuessa paljon ja nopeasti ja päällekkäin olisin koko illan aivan kujalla keskusteluista. Onneksi kuitenkin illan isäntä oli äidinkieleltään englanninkielinen, joten vaikka hän norjaa kohtuu hyvin osaakin, ihmisillä on hänen kanssaan tapana usein puhua englantia. Siispä vietin aika paljon illasta samassa porukassa hänen kanssaan, jolloin keskustelu aika pitkälti englanniksi, ihanaa päästä kerrankin oikeasti juttelemaan asioista ja tutustumaan ihmisiin, kun pystyy kunnolla osallistumaan keskusteluun. Vaikka eipä tietysti sillä tavalla ne norjan taidot kehity, mutta ehkä on sallittua välillä vaihtaa vähän vapaalle.

Muuten viikonloppu kuluikin lähinnä töissä ja sunnuntai-iltana pyöräilimme yhden ystävän kanssa Bygdøyn hiekkarannalle, teki jälleen hyvää saada hiukan latautua ystävän seurassa. Lisäksi en ole koskaan ennen tuolla käynytkään, oli kyllä uskomattoman idyllinen alue ja ranta, erityisesti noin lämpimänä loppukesän iltana kun ehti hiukan ihailemaan laskemaan alkavaa aurinkoakin, ennen kuin tuli liian kylmä ja oli lähdettävä kotia kohti.

Ekat norjalaisvillasukat valmiit! Supertyttömäisessä värissä tietysti (eivät sentään kimalla).

Yksi isompi kuuluminen viime viikon varrelta oli toki se, että sain kuulla jääneeni kakkoseksi siihen käännöstyöhön haussa. Lopputulos tuntuu kuitenkin yllättävän hyvältä, sillä viimeistään puhelimen soidessa tajusin ennemminkin toivovani, etten paikkaa saisi. Olisihan siinä ollut paljon hyviä puolia, mutta viihdyn kuitenkin sen verran hyvin tuossa nykyisessä työpaikassani, että olisi ollut sääli jäädä sieltä pois.

Olen muutenkin aika paljon koettanut piristää edelleen aika tyhjää asuntoa kasveilla. En oikein kauheasti haluaisi tänne kalusteita sun muita ostaa, kun en tiedä kuinka pitkään tässä asunnossa välttämättä tulen asumaan, mutta onneksi kasveilla saa jo tosi paljon kodikkuutta lisättyä!

Nyt on taas aika ennalta-arvaamaton viikko tiedossa, minulle on vasta yksi työvuoro sovittuna ja sekin lauantaille. Luultavasti ja toivottavasti kuitenkin puhelin soi jo ennen sitä ja pääsen taas töihin enemmänkin. Onneksi muutakin kivaa sentään on suunnitteilla, mm. frisbeegolfia ruotsalaisen kaverini kanssa!

Kivaa alkavaa viikkoa!