Growing pains
Moi!
Pahoittelen hassua kuvaa ja superpikapäivitystä. Teki kuitenkin mieli vielä pikkuisen päivitellä kuulumisia ennen kuin lähden tunnin päästä vihdoin lentokentälle suuntana Suomi!
Viimeiset pari päivää ovat olleet kiireisiä mutta hyviä, jännittäviä, rentouttavia, voimaannuttavia, itkettäviä, onnellisia.
Eilen (kunhan ensin sain silmät auki kellon soittaessa puoli seitsemältä aamulla ja tajuttuani, ettei herätyksen päälle laittaminen iltavuoropäivänä ollutkaan vahinko) aamu alkoi melkein parhaalla mahdollisella tavalla suunnattuani heti aamulla keskustaan aamukahveille ystävän kanssa. Aloittaa aamunsa ystävän seurassa, sitä tulee tehtyä ihan liian harvoin, mutta en ymmärrä miksi, mikä nimittäin voisi olla parempaa kuin päivänsä alkaminen rauhallisella kahvittelulla? Siitä riittää hyvää tuulta koko päiväksi.
Aamukahvien jälkeen oli vuorossa pikainen kierros jouluostoksilla (kuvasta voi päätellä, missä tuli käytyä..), nyt alkaa kaikki joululahjat oikeastaan olla ostettuna! Aika luksusta, saada loppujoulunalusaika olla murehtimatta lahjoja! Täytyy koettaa muistaa tuo tulevinakin vuosina, asettaa joululahjadeadline riittävän aikaisin ennen joulua..
Sitten olikin vuorossa pikainen siirtyminen keskustasta Satsille, jossa oli vuorossa toinen tapaamiseni personal trainerin kanssa. Oli jälleen huippukivaa, satuin saamaan tosi mukavan (ja, kröhöm, käsittämättömän komean) ruotsalaisen entisen palomiehen pt:kseni. Vaikka mietin kyllä että ehkä tuo on osa markkinointistrategiaa laittaa komeille nuorukaisille ne naispuoliset asiakkaat ja toisinpäin.. Mutta saattaa kyllä olla sattumaakin! Joka tapauksessa melkein harmittaa että pt-kerrat ovat nyt ohitse.
Satsilta paluun jälkeen olikin edessä päivän ensimmäinen yhtään ikävämpi yllätys. Minulle oli nimittäin suunniteltu illaksi ja seuraavaksi aamuksi jälleen ansvarsvaktit, ja ne eivät todellakaan erityisesti perjantaiaamuisin ole mistään kevyimmästä päästä. Hiukan siis kakistelin ensin, minulla kun ei varsinaisesti alunperin ollut edes tarkoitusta olla töissä perjantaina, vaan rauhassa nukkua pitkät yöunet, käydä aamupäivällä Bodypumpissa ja joogassa ja sen jälkeen kaikessa rauhassa pakata ja lähteä lentokentälle ilman kiireitä. Mieluiten tiskata ja siivota kotikin valmiiksi niin, että sinne on mukavampi palata reissun jälkeen.
Ja katin kontit. Eilinen iltavuoro sentään oli rauhallinen, mutta tämä päivä jotain ihan muuta. Mutta myönnettäköön, että silloinhan sitä oppii kaikkein eniten, kun tapahtuukin eniten! Silti työpäivän jälkeen oli kyllä kummallinen olotila. Samalla itketti ja nauratti. Toisaalta oli niin poikki että olisi tehnyt mieli vain käpertyä peiton alle ja unohtaa kaikki muu. Toisaalta kuitenkin tuntui hyvältä olla pitkästä aikaa kunnolla vastuussa, organisoimassa, ohjaamassa.
Mutta nyt, sitäkin ansaitummin hiukan suunniteltua kiireisempien pakkaamisten jälkeen on aika suunnata kohti lentokenttää! Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua!