Brother

Ensimmäisenä kiitokset edellisen postauksen lämpimästä vastaanotosta! Tuntuipa hyvältä, että niin moni arvostaa myös tuonlaisia ”purkauksia”. Kyseinen postaus kun ehti jo jonkin aikaa pyöriä luonnoksissa ja ehdin jo miettiä, julkaisenko ollenkaan, mutta ilmeisesti hyvä että lopulta rohkaistuin.

Jotenkin kummallisesti tästäkin tuli kuin tulikin kiireinen viikko, niin töiden kuin muunkin elämän puolesta. Torstaina oli töissä taas astetta jännemmät paikat ansvarsvaktina, sillä meitä sairaanhoitajia oli vuorossa vain kaksi ja myös toinen sh oli melko kokematon ansvarissa, eli hänkään ei kauheasti olisi minua pystynyt auttamaan, mutta hyvinhän siitä selvittiin kuin selvittiinkin! Ei ehkä täydellisesti, mutta jälleen koko ajan oppien ja kokemusta kartuttaen.

Tämän viikon kohokohdat olivat kuitenkin varsin suomalaisia. Tiistaina nimittäin tapasin kahvien merkeissä erään suomalaisen sairaanhoitajaopiskelijan, joka oli syksyllä bongannut blogini ja otti yhteyttä. Välillä blogia kirjoittaessa iskee hiukan yksinäinen olo, lukeeko tätä edes kukaan? Senpä vuoksi on ollut aina erityisen ihanaa, kun joku on joko kommentoinut tai lähettänyt sähköpostia.

Ja olipa vielä ihanan oloinen tyttö minua vastassa Oslo S:n tiikerillä! Kiitos siis kahveista ja tsemppiä harjoitteluun, jos satut tätä lukemaan! 😉

Torstaina puolestaan oli vuorossa jälleen Oslon suomalaisten kanssa After work, jossa olen ennenkin ollut mukana. Tällä kertaa oli syystä tai toisesta tavallista enemmän meitä hiukan nuorempaa väkeä paikalla ja oli kyllä jälleen huippukivaa, paljon uusia kasvoja ja kivan oloisia uusia tuttavuuksia.

Mutta ehkä sokerina pohjalla paikalla oli myös ahvenanmaalaismies, joka helmi-maaliskuun tienoilla alkaa viimein tuoda tänne Norjaan kunnon suomalaista ruisleipää, ja hän oli tuonut muutamia maistiaispusseja meille mukanaan.

Pian on siis ainakin Olson seudulla asuvien suomalaisten ruisleivän saanti taas turvattu!

Ja melko suomalaisissa merkeissä viikkoa vielä jatketaankin, tänään illalla on nimittäin vuorossa hiukan myöhästynyttä runebergintorttuleivontaa. Ehdin viime yönä nähdä niistä jo untakin, unessa löysin Oslon ainoan paikan, josta runebergintorttuja saa, näin vitriinissä kaksi viimeistä ja juoksin tiskille, loikkasin tiskin yli (syytä tähän en ihan tajunnut) ja myyjän tullessa paikalle kysyin ”mutta onko näissä eroa, onko toinen hillolla ja toinen mantelimassalla?”

Oikeassa elämässä ajattelin pitää tortut torttuina ja laskiaispullat laskiaispullina (ja mantelimassalla, tietenkin). Ihanaa lauantaita ja nauttikaa kummistakin, jos tarjolle osuu!

P.s. Enää alle viikko Suomeen!

♥ Matt Corby – Brother