Elämä yllättää
God morgen!
Noniin, juuri kun olin ollut huolissani viikonlopun vietosta yksin ja pelännyt tylsistyväni, elämä heittikin jotain aivan muuta eteeni. Hostellin aulassa sateen hellittämistä odotellessani tutustuin skotlantilaiseen nuoreen mieheen, joka oli tullut tänne veljensä myötä käymään, hänkin oli kuitenkin viettämässä päivää yksin ja ehdotti että kävelisimme ainakin keskustaan yhtä matkaa, sillä aikaa kun hän odotteli veljensä vapautumista harjoituksistaan.
Seuraa siis, ja samalla englannin kielen harjoittelemista, ei varsinaisesti kylläkään tämän päivän tarkoitus, mutta mitäs siitä! 🙂
Veljellä menikin lopulta aika paljon oletettua pidempään, joten kävelyreissummekin venähti kuuden tunnin mittaiseksi, ja sisälsi lopulta mm. käynnin Nationalgallerietissa (ja pääsin suureksi onnekseni jälleen katsomaan Munchin kuuluisimpia töitä! Pidän todella paljon Edvard Munchista, ja muutama vuosi sitten kävinkin Munch Museetissa täällä Oslossa, joten tällä kertaa luultavasti jätän sen väliin.)
Eväshetki keskellä Karl Johans gatea, jättimäisiä saippuakuplia väistellen. Olipa onnekasta saada seuraksi myös joku, joka matkustaa aika lailla yhtä pienellä budjetilla kuin itsekin, kävimme siis ruokakaupasta hakemassa voileipätarvikkeet ja asetuimme ulos niitä syömään. Onneksi ei enää satanut!
Herkkueväät: leipää, brunostia, kinkkua ja salaattia. Jälkiruoaksi rusinapullia ja banaania. Oli superhyvää, osansa asiaan ehkä kyllä antoi huutava nälkä ja Oslon raitis ulkoilma. :) Noissa olosuhteissa maistuisi varmaan mikä vaan taivaalliselta!
Sitten vielä pieni kierros kuninkaanlinnan ympäri. Suunnittelimme vielä menevämme juoksulenkille, mutta sitten tulikin veljeltä viesti, että he ovat lähdössä veljen tyttäystävän ystävän juhliin, jonne skottipoikakin oli menossa mukaan. Päivän kummallisin käänne oli, kun minutkin kutsuttiin juhliin mukaan ja lopulta löysin itseni viettämästä lauantai-iltaa oslolaisesta lähiöstä norjalaisista grillibileistä, ihan vaan harjoittelemassa norjaa! :D Mutta hauskaa oli, ehdottomasti, ja juuri sitä mitä tarvitsinkin, norjan puhumista ja kuuntelemista natiivinorjalaisten kanssa. Jälleen kerran osoitus siitä, miten asiat tuntuvat aina lopulta kuitenkin järjestyvän parhain päin, kunhan vain antaa mahdollisuuden. Oli myös kiva huomata, miten ystävällisiä, sydämellisiä ja vieraanvaraisia ainakin nämä norjalaiset olivat, en siis joutunut lainkaan kokevani olevani kuokkimassa, vaan kaikki tuntuivat olevan enemmän vain innoissaan suomalaistytöstä joka yrittää opetella norjaa.
Oi elämä, oi Norja. Everything’s gonna be just fine.