Fluid

Tiedän ehkä toistavani itseäni, mutta viime aikoina on kyllä ollut valloillaan varsin vaihtelevat ja hämmentävät tunnelmat.

Toisaalta on sydän täynnä onnea, onnea elämästä täällä, mahtavista uusista ja vanhoista ihmisistä ympärillä, huipusta ja varsin ennalta-arvaamattomasta työstä. Onnea treeneistä ja itsensä haastamisesta, ylittämisestäkin. Onnea jalkojen alla narisevasta lumesta, pakkasesta joka pistelee ja tunkeutuu takin alle, viimeistään herättää töihin kävelijän. Onnea pienistä höpsöistä asioista, ystävän yllättäen linkittämästä biisistä, joka osuu niin syvälle ettei malta kolmeen päivään kuunnella mitään muuta. Kylmän talviaamun rauhassa nautitusta kahvimukillisesta, toisaalta niistä kiireisen tehokkaistakin aamuista, jolloin kaikki kerrankin menee nappiin, kun tuntuu siltä että kaikella tekemällään on tarkoitus, suunta, määränpää.

Ja sitten, toisaalta

herää keskellä yötä kaipaukseen. Kun ikävä sattuu niin, ettei pysty enää nukahtamaan.

Makaa keskellä yötä yksin sängyssä lørenskogilaisessa yksiössään ja miettii miten monenlaisia tulevaisuuksia sitä olisikaan voinut itselleen valita, ja toisaalta miten moneen eri suuntaan nytkin voisi kääntyä. Eikä yhtään niistäkään suunnista voi kuitenkaan etukäteen ennustaa.

Eikä yksikään suunta tunnu täysin oikealta eikä väärältäkään. Silti on valittava suunta, paikalleenkaan ei voi jäädä.

♥ Fluid – Ames