Grünerløkka – kuvia ja tunnelmia

Huomenta!

Kummallisten illanviettojen sarja jatkui eilen melko yllättävässä seurassa. Olin suunnitellut jääväni tänä iltana vain hostellille katsomaan Game of thronesia ja meneväni ajoissa nukkumaan, mutta skottipojan myötä tutustuin myös meksikolaiseen tarjoilijapoikaan ja quebeciläiseen vaeltajaan. He olivat suuntaamassa Akerselvan jokivarteen sympaattiselle pikkuklubille, jonka ohi olimmekin juosseet juuri aikaisemmin illalla. Kokemuksenjano voitti tällä erää väsymyksen, en malttanut sittenkään olla lähtemättä mukaan. Eikä kyllä kaduta, oli huippu paikka ja huippu ilta! Edelleenkään en kyllä yhtään tiedä, mikä paikka oikeastaan oli kyseessä, mutta ilmeisesti se oli aika suosittu, sillä mekin jouduimme jonkin aikaa jonottamaan sisälle (sunnuntai-iltana siis!). Mutta en kyllä ihmettele lainkaan paikan suosiota, sen verran hieno ja tunnelmallinen se kyllä oli. On muuten ihan pakko vielä palata joku päivä tuonne jokirantaan kameran kanssa, se on nimittäin aivan uskomatonta seutua! Mutta nyt enemmän asiaa Grünerløkkasta!

Muistan kuulleeni kyllä monet kerrat alueesta, mutta en ollut aiemmin siihen sen enempää tutustunut. Hostellini kuitenkin sijaitsee sen laitamilla, ja alueeseen on tullut väkisinkin tutustuttua, ja hyvä niin – olen ehkä aika rakastunut! Kauniita taloja, sympaattisia pikkuputiikkeja, rennon mutta tunnelmallisen oloisia kahviloita ja baareja, kuinka tästä voisikaan olla pitämättä. Voisin muuten hyvin kuvitella alueen olevan aivan parhaimmillaan pitkinä hämärtyvinä lämpiminä kesäiltoina. Ehkä pääsen tänä kesänä vielä kokeilemaan!

Toivottavasti kuvat voivat välittää edes osan alueen tunnelmasta.

GrünerløkkaGrünerløkkaGrünerløkka

Viimeisessä kuvassa tulee hyvin esiin yksi niistä asioista, joita kaikkein eniten rakastan Oslossa – kontrastit ja tietty rentous. Kaupunki on pääosin siisti ja hyvin hoidettu, täynnä upeita vanhoja kauniita rakennuksia. Se ei kuitenkaan anna mitenkään pelkästään viimeisen päälle siloiteltua kuvaa, vaan esimerkiksi graffiteja löytyy yllättävän monesta paikkaa. Talot eivät ole myöskään mitenkään viimeisen päälle uudistettuja ja vastaremontoituja, vaan niissä näkyy vuodet ja elämisen jäljet. Kaiken kaikkiaan Oslo tuntuu ehkä juuri siksi niin kodikkaan rennolta, kauneudestaan huolimatta. Elämänmakuiselta, inhimilliseltä. Kyllä tänne kai vielä yksi pieni suomalainen sairaanhoitajatyttökin vielä mahtuu! :)