Täällä sitä ollaan takaisin Norjassa! Kolme päivää Suomessa hurahtivat ohi käsittämättömällä vauhdilla, ei tosin mikään ihme, sen verran täyteen ne olikin buukattu. Pari kertaa oli kyllä aikataulun tiukkuuden vuoksi pieniä katastrofin aineksia ilmassa, mm. kun olin lähdössä tyytyväisenä passikuvan kautta Raision poliisiasemalle passihakemukseen (Turun poliisiasemallehan ei tietystikään parin-kolmen viikon varoitusajalla enää saanut aikoja..) ja tajusin unohtaneeni vanhan passin kotiin lipaston päälle. Kai sen henkilöllisyyden olisi haastattelulla muutenkin saanut todennettua, mutta onneksi olin kuitenkin sen verran ajoissa liikkeellä että ehdin vielä sännätä kotiin bussilla hakemaan passia, ja lopulta olin kuin olinkin ajoissa vielä poliisiasemallakin. Mutta se siitä rauhallisesta aamusta kaupungilla tallustellen.

Tuo on kyllä itselleni niin uskomattoman tyypillinen tapaus, etten oikein osannut muuta kuin nauraa. Nimim. muun muassa 30 kilometrin päästä Ruisrockiin ilman lippua lähtenyt.. (Monta vuotta myöhemmin olin ystäväni kanssa jälleen tekemässä lähtöä Ruissiin ja hän vitsinä heitti ”kai sulla on lippu tällä kertaa mukana”, naurahdin takaisin ja sitten samantien tajusin että eihän se muuten taaskaan ole. 😀 Voisiko sitä alkaa pikkuhiljaa oppia virheistään!)

Ruisleipää! Sitä muuten tuli tosissaan hamstrattua Norjaankin asti..

Voi apua, koko viikonloppu oli kyllä niin ihana, etten oikein tiedä edes mistä aloittaa. Oli ihanaa käydä vanhalla työpaikalla moikkaamassa työkavereita, nähdä ystäviä ja perhettä, viettää vielä yksi ilta kotisohvalla kohta entisen kämppiksen kanssa. Kulkea pitkin rakkaan Turun katuja, Aurajoen vartta. Tulla ja lähteä yöllä kaupungin nukkuessa, kävellä unisen, hiljaisen kaupungin läpi. Niin rakkaan että sattuu, mutta josta unelmat kuitenkin nimenomaan vievät poispäin.

Varmaan moni ulkomailla asuja tunnistaa samoja tunteita, mutta oli myös niin kovin hämmentävää olla yhtäkkiä jälleen siellä, kotona joka ei kuitenkaan enää ole koti. Kun kaikki on aika lailla ennallaan ja toisaalta ei mikään.

Kyllä, tukkakin ehkä vuoden pohtimisen jälkeen lyheni reilusti!

Kovasti olin kuvittelut ottavani Turussa myös paljon kuvia, latasin kameran akunkin varmuuden vuoksi ennen lähtöä täyteen, mutta niinhän siinä kävi että kertaakaan en kameraa laukusta ulos ottanut. Mutta hyvä niin, koko reissun tärkeimpänä asiana oli kuitenkin nähdä ja olla rakkaiden ihmisten kanssa, eikä keskittyä vain räpsimiseen. Mutta siksi siis kuvituksena pelkästään Instagram- ja Snapchat-otoksia reissun varrelta.

Moni myös kysyi, olenko jo suunnitellut koska tulen jälleen käymään. Se on hyvä kysymys, jotenkin olin etukäteen ajatellut, että tuskin tulen enää ennen vuodenvaihdetta käymään Suomessa. Jotenkin tuntuu hiukan vaaralliselta tänne Norjaan kotiutumisen kannalta pitää liian tiukkaan kiinni vanhasta, tuntuu paremmalta keskittyä nyt tähän uuteen elämään, sen rakentamiseen. Toisaalta kuitenkin tuntui niin käsittämättömän hyvältä olla lähellä rakkaita ihmisiä, että väkisinkin sitä rupesi pohtimaan, että miksei jo aiemminkin voisi käydä.

Mutta toisaalta. Suomessa käyminen ja koko viikonloppu olivat juuri siksi niin mahtavia, että se oli niin erityistä, sitä ei ihan jatkuvasti tule tapahtumaan. Mitä useammin siellä käy, sitä arkisempaa se toisaalta on. Nyt se ehdottomasti tuli kuitenkin tarpeen, ihan jo käytännön asioiden hoitamisenkin kannalta.

Lauantaiaamun täydellinen brunssi. <3

Eli saapa nähdä! Nyt tuntuu kuitenkin myös uskomattoman hyvältä olla takaisin täällä Norjassa. Eilen oli samantien jo töitä, sitä ennen ehdin onneksi hiukan nukkua maanantaina univelkoja pois. Töissä oli ekstrapitkä vuoro, mutta silti jälleen kivaa, sopivan haastavaa, sellaista että muistaa jälleen kirkkaasti miksi tätä työtä oikein on valinnut tehdä. Aluksi tuntui norja taas hiukan tavallista enemmän takeltelevan, mutta kyllä sekin sieltä lähti jälleen sujumaan.

Nyt pari vapaapäivää ja sitten viikonloppu jälleen töitä (ja onneksi lisäksi jotain muutakin kivaa..) Täydellistä!

Kivaa viikon jatkoa!