Tämä aihe kiinnostaa ehkä eniten lähinnä niitä, jotka pohtivat Norjaan muuttoa itsekin: pieniä ja suuria käytännön juttuja ja vinkkejä oman matkani varrelta. Ehkä hiukan tylsän aiheen kuvituksena kuitenkin pieniä, arkipäiviäni ilahduttavia asioita.

Mm. tällaisissa maisemissa saan päivittäin käydä lenkillä koirani kanssa.

Byrokratiasta:

Kaiken a ja o on Skatteetaten (www.skatteetaten.no). Nettisivuilta löytyy onneksi tosi hyvin käytännön ohjeita niin norjaksi kuin englanniksikin, mutta silti nuo asiat tuntuivat aikamoiselta viidakolta, siispä lyhyesti omien kokemusteni perusteella:

– Tarvitset henkilötunnukseksi joko D-numeron (alle 6 kk oleskeluun tarkoitettu) tai ID-numeron (jos aiot viipyä Norjassa yli 6 kk). Tämän saadaksesi on täytettävä hakemus ja palautettava se henkilökohtaisesti verotoimistoon eli Skatteetatenille. Sinne mennessäsi tarvitset mukaasi passin henkilötodistukseksi, lisäksi tarvitset todistuksen maassaolosi syystä, itselläni oli työsopimus mukana, josta näkyy työsuhteen kestävän yli sen 6 kk, eli täytin hakemuksen ID-numerosta. Kaavakkeet voit joko tulostaa ja täyttää etukäteen Skatteetaattenin sivuilta tai sitten vasta verotoimistossa. Ainakin Oslossa voit olla melko varma jonon kestävän ainakin puoli tuntia, joten ehdit luultavasti täyttää lomakkeet odotellessasi (tai sitten olet todella harvinaisen onnekas! Sen varaan ei kuitenkaan kannata laskea, varaa siis riittävästi aikaa Skatteetattenilla vierailuun..) Kaavakkeen tietoihin tarvitset myös mm. uuden osoitteesi Norjassa, muista varmistaa etukäteen tarkka bolignummer (muotoa esim. H0104). Bolignummerista kerrotaan lisää tuolla nettisivuilla, mutta se ei siis tarkoita aivan samaa asiaa kuin asunnon numero (leilighet), eli ei ole suoraan pääteltävissä leilighetin numerosta, valitettavasti. Itse en tiennyt tuota etukäteen, mutta ystävällinen asiakaspalvelija kehotti lähettämään sen jälkikäteen sähköpostilla, ja laittoi vasta sitten hakemuksen eteenpäin. Itse en ollut myöskään pystynyt tulostamaan sähköpostitse saamaani työsopimusta mukaani, mutta sain senkin lähettää asiakaspalvelijalle puhelimestani, hänen täytyy saada se siis jossain muodossa käsiinsä, pelkästään puhelimen näytöltä näyttäminen ei olisi riittänyt. Helpointa on siis tulostaa se mukaansa.

Henkilötunnuksen saamisessa kestää n. viikko ja se lähetetään paperisena todistuksena kotiin. Kyseistä todistusta tulet tarvitsemaan henkilöllisyystodistuksesi (eli oletettavasti suomalaisen passin) lisäksi todisteena norjalaisesta henkilönumerostasi. Pidä se siis visusti tallessa ja mukanasi tarvittaessa. Muista myös huolehtia siitä, että postilaatikossasi lukee nimesi, oman asuntoni kohdalla ainakin minun piti itse merkitä postilaatikkoon nimeni, sitä ei kukaan huoltomies olisi käynyt tekemässä niin kuin Suomessa. Täällä on myös yleensä postilaatikot käytössä myös kerrostaloissa, eikä postiluukut kuten Suomessa. Omalla kohdallani on luultavasti käynyt niin, että kirje henkilöllisyystodistuksesta on kyllä lähetetty minulle, mutta posti ei ole pystynyt toimittamaan sitä perille postilaatikon merkitsemättömyyden vuoksi. Onneksi sain pelkällä sähköpostilla pyydettyä uuden todistuksen.

– Tarvitset myös verokortin, senkin saat Skatteetatenilta. Sitä et kuitenkaan saa postitse kotiisi tai muutenkaan fyysisesti käteesi, vaan työnantaja/palkanmaksaja saa sen haettua sähköisesti käyttöönsä. Tätä varten sinun täytyy kuitenkin täyttää ja jättää hakemus Skatteetatenilla, se käy näppärästi samalla kertaa ID-tunnuksen hakemisen kanssa. Hakemus täytetään suunnilleen samalla tavalla kuin Suomessakin, sinun täytyy siis hakemukseen arvioida suunnilleen kuinka paljon tulet tienaamaan loppuvuoden aikana jne.

– Kuten Suomessakin, ainakin periaatteessa pitää tehdä muuttoilmoitus myös postille, jotta postit varmasti tulevat perille. Voit tehdä sen joko sähköisesti netissä Bank ID-tunnuksilla, mutta koska juuri maahan muuttavalla harvoin sellaista vielä on käytössä, voit käydä täyttämässä paperisen lapun postissa. Mm. siihen tarvitset henkilöllisyystodistuksen lisäksi todistuksen norjalaisesta henkilöllisyystunnuksesta.

Maassa maan tavalla? Piti heti ryhtyä kunnon kirjoneuleprojektiin, harva asia on niin koukuttavaa ja toisaalta ajatukset tyhjentävää kuin kirjoneuleen neulominen.. Joo musta tulee ehkä kyllä vielä kunnon mummo täällä, neulon sukkia iltaisin ja vapaapäivinäni käyn mustikassa! 😀

Muita tarpeellisia kuvioita

– Pankkitilin avaaminen. Elämä on aika paljon helpompaa paikallisella pankkitilillä. Ainakin oma suomalainen pankkini veloittaa yhteensä 32 euroa (!) ainakin suuremmista maksuista Norjaan (kun maksaa sekä oman pankin, että vastaanottavan pankin kulut). Itse en jaksanut juurikaan vertailua tehdä ja päädyin vain johonkin hyvältä vaikuttavaan paikalliseen nettipankkiin, jonka perustili ja sen käyttö on ainakin ilmaisia. Sen verran kuitenkin tilin avaamisesta, että se on juuri niitä juttuja, joihin tarvitset passin lisäksi sen henkilötunnuskirjeen, teit sen sitten henkilökohtaisesti pankissa tai sitten netissä kuten minä (silloin niitä kysytään postissa papereita haettaessa).

– Myös paikallinen puhelinliittymä on osoittautunut aika tarpeelliseksi monissa jutuissa. Kuitenkin liittymät, kuten kaikki muukin, on täällä kuitenkin aika kalliita, erityisesti mobiilidata, jota itse ainakin kuitenkin aika paljon käytän. Itse päädyin sellaiseen hiukan kummalliselta kuulostavaan ratkaisuun, että pidin vanhan Suomen Soneran liittymäni ennallaan, sillä sen kanssa saa lisämaksuitta käyttää dataa ja soittaa ja tekstailla kaikissa Pohjoismaissa samaan hintaan. Siihen lisäksi hankin norjalaisen perusliittymän, josta laskutetaan käytön mukaan ja laitoin sen vanhaan ei-älypuhelimeeni. Koska tarvitsen norjalaista liittymää ainakin tässä vaiheessa lähinnä siihen, että voin laittaa sen tarvittaessa lomakkeisiin sekä vastaanottaa viestejä ja puheluja, tuntui tuo fiksulta ratkaisulta. Kukin toki tarpeidensa mukaan. 🙂 Oma kommunikaationi ainakin kuitenkin tapahtuu nykyään lähinnä Whattsapissa tai Facebookin messengerissä, sekä tietysti soittamalla, mutta vielä ainakin lähinnä Suomeen, joten tuo vastasi ainakin omia tarpeitani tällä hetkellä parhaiten.

Vanhempien tuomista Suomen tuliaisista on sentään vielä jotain jäljellä! 😉 Lisäksi hyvän mielen tuo ystäviltä läksiäislahjaksi saatu kesäinen muumimuki. <3

Matkustaminen & koira

– Voi koira. Koiranhan saa Suomesta tosiaan tuoda Norjaan ilman mitään erityiskuvioita, sillä tarvitsee vain olla eläinpassi ja rokotukset kunnossa. MUTTA (aina on joku mutta matkassa!) jos tuot sen Ruotsin kautta, sen täytyy saada vähintään 24 tuntia ja korkeintaan 5 päivää ennen maahantuloa eläinlääkärin antamana ekinokokkoosilääkitys ja eläinlääkärin on se merkittävä lemmikkieläinpassiin. Toinen vaihtoehto on käyttää 28 päivän sääntöä, eli käydä 28 päivän välein hakemassa eläinlääkäriltä ko. lääke, jolloin tavallaan lääkitys on koko ajan voimassa. Varmasti hyvä vaihtoehto, jos usein kulkee rajan yli. Omalla kohdallani paluumatkan lopullisten suunnitelmien vetkuttaminen ja juhannus sotkivat kuvioita, mutta onneksi lopulta sain kuin sainkin lääkityksen koirani omalta eläinlääkäriltä päivää ennen paluumatkalle lähtöä. Turhauttavan tuosta kuviosta tekee lähinnä se, että kyseessä on tismalleen sama Drontal comp -lääke, jota yleensä muutenkin käytän koirani madottamiseen puolivuosittain. Minun ainakin piti se myös itse käydä ostamassa apteekista ja viedä mukanani eläinlääkärille. Koska eläinlääkäri ei saanut koiraani sitä ensin ottamaan, lopulta itse annoin sen koiralleni herkkupalassa eläinlääkärin katsoessa vieressä (missä ei itsessään siis mitään vikaa ole, hyvä vaan ettei koira syö herkästi mitään muiden tarjoamaa..). Turhauttavaa oli vain melkein 60 euron laskun maksaminen yhdestä pienestä merkinnästä passiin ja siitä että olin omin käsin syöttänyt koiralleni saman lääkkeen kuin normaalistikin antaisin. Ihan vain sen takia, että ajoimme Ruotsin läpi, koirani ei yhtä pientä pysähdystä lukuunottamatta edes Ruotsin maaperälle astunut. No, eipä voi mitään, byrokratia on byrokratiaa. 🙂

Nuo säännöt kannattaa kaikki kuitenkin vielä aina tarkistaa Eviran sivuilta. Itse jouduin vielä eläinlääkärin pyynnöstä soittamaan Eviran neuvontapuhelimeenkin ja varmistamaan että tuota 1-5 vuorokauden sääntöä voidaan noudattaa.

Ja tosiaan, jos lennät koiran kanssa suoraan Norjaan, voit noudattaa ihan vain koiran Suomesta Norjaan tuomisen sääntöjä, jotka tällä hetkellä siis eivät tosiaan vaadi mitään sen ihmeellisempiä.

– Laivalla matkustamisesta sen verran, että  ainakin Turusta lähtiessä Siljalla näköjään vain tiettyihin hytteihin saa ottaa koiran mukaan, kun taas puolestaan Vikingillä on nimenomaan allergikoille erikseen varattu hytit ja kaikkiin muihin koirat ovat lisämaksusta tervetulleita. En ollut koskaan ennen koirani kanssa laivalla matkustanut, mutta sekin sujui onneksi kohtalaisen hyvin ulkoiluja lukuunottamatta. Se ei nimittäin meinannut lainkaan tajuta sitä pientä ulkoilutuslaatikkoa, joka laivan kannella on. Ensin se ei meinannut suostua hyppäämään sinne, ja sen sinne sitten väkisin nostettuani se vain seisoi ja tärisi ihmeissään, vaikka yleensä se on suuna päänä merkkailemassa muiden koirien jälkiä. Tilanne ja laiva kaikkinensa varmasti olivat sille aika jännittäviä muutenkin, joten en varsinaisesti ihmettele kyllä sen hämmennystä. Pitkien maanittelujen ja yritysten jälkeen se vihdoin parit pissat onnistui laatikkoon saamaan aikaiseksi. Hyvin se onneksi kuitenkin pärjäsi maihinpääsyyn saakka, reipas poika <3. Myös ajomatka meni uskomattoman hyvin verrattuna siihen, miten paljon koirani yleensä inhoaa olla autossa. Yleensä se siis vinkuu ensimmäisen puoli tuntia ajomatkasta ja sen jälkeen aina kun hiukankin vauhti hidastuu, nyt se kuitenkin oli koko matkan oikeastaan aivan hiljaa! Osittain ainakin varmaan vaikutti tilanteeseen edeltänyt laivamatka, joka kuitenkin hyvin sujumisestaan huolimatta oli sille omalla tavallaan raskas.

– Jos päädyt minun laillani ajamaan Norjaan, voin kyllä lämpimästi suositella tuota päivälaivalla yli ja ajaminen yötä vasten -vaihtoehtoa. Olin siis alunperin suunnitellut ehdottomasti meneväni yölaivalla ja ajavani päivän. Koska olin varaamassa laivamatkaa niin viime tipassa ja vieläpä sesonkiaikaan, olisi yölaiva maksanut kuitenkin ainakin 200 euroa enemmän. Niinpä päädyin sittenkin päivälaivaan, laivamatkan otin lähinnä levon kannalta ja loppuvaiheessa tankkasin kunnon termoskahviöverit ajomatkaa varten. Tiet olivat keskellä viikkoa yötä kohden todella hiljaisia ja rauhallisia, mikä erityisesti tällaiselle vähemmän autoa ajavalle on ehdoton plussa. Matkakaan ei lopulta niin mahdoton kuitenkaan ole, reilu 500 km ja erityisesti niin keskellä kesää vasta aivan matkan loppuvaiheessa alkoi olla pikkuisen pimeää. Ajamiseen tottumattomuus ehkä tietysti myös auttoi pysymään aika skarppina koko matkan ajan.

Hmm, kyselkää vain lisää jos jokin jäi askarruttamaan, vastaan jos vain osaan! 🙂