Huomenna koittavaan Maltan reissuun liittyen on myös koettu tällä viikolla muutamia what was I thinking? -hetkiä.

– MIKSI olen varannut lennot Ryggeltä, jonne kulkeminen kestää kotoani yhteensä lähemmäs kaksi tuntia, kun vaihtoehtona olisi ollut (oletettavasti hiukan kalliimmalla tosin) Gardermoen, jolle pääsee puolessa tunnissa?

– MIKSI en ole varannut ruumaan meneviä matkatavaroita kun olen lähdössä mm. juoksemaan puolimaratonia ja oletettavasti hiukan muutakin mukaani kuin parin päivän peruslomalle?

– MIKSI syksyllä uutta käsimatkatavaralaukkua hankkiessani menin ajattelemaan, että ei sen tarvitse mahtua Ryanairin rajoituksiin, koska ”en koskaan kuitenkaan lennä Ryanairilla”? Toki kävi juuri ilmi, että jatkolennollani Wizzairilla on vielä Ryaniakin tiukemmat rajoitukset..

– MIKSI olen varannut lennot, joilla menomatka kestää yhteensä 14 tuntia? Suoria lentojahan toki Maltalle ei täältä tähän aikaan vuodesta muutenkaan mene.

– MIKSI olen varannut lennot niin, että ehdin illalla hädin tuskin päästä hotellille kun on jo mentävä seuraavan aamun puolimaratonia varten nukkumaan?

– MIKSI olen varannut niin myöhäisen lennon etten ehdi edes käymään rekisteröimässä itseäni juoksuun? (Onni on paikan päällä asuva sisko, joka on onneksi hoitanut asian puolestani.. Mutta olisipa sitä tuollaisenkin pienen yksityiskohdan voinut ottaa etukäteen huomioon.)

Täällä on siis edessä pientä pakkaushaastetta. Joku järkevämpihän ottaisi tässä vaiheessa luottokortin käteen ja päästäisi itsensä suosiolla helpommalla. Ei liene tarpeellista kertoa, että minä en todellakaan ole tuo ihminen, sen sijaan otan haasteen vastaan.

Onneksi olen reissujen myötä oppinut aika minimalistiseksi pakkaajaksi kaikin puolin. Salaisuus on nimenomaan optimoimisessa: juoksukengät laitetaan matkatessa jalkaan, sillä ballerinat vievät paljon vähemmän tilaa repussa, samoin farkut ja neuleet pistetään päälle ja kaikki kevyemmät vaihtovaatteet reppuun. Ja kaikki vaihtovaatteet, ihan kaikki, valitaan sen mukaan, että ne sopivat yhteen, tuntukoon kuinka tylsältä tahansa. Neljän päivän reissuun onneksi riittää näillä säillä yhdet kaiken kanssa sopivat housut (juoksutrikoiden lisäksi tietysti) ja yksi neuletakki, vaihtovaatteiksi lähtee lähinnä siis t-paitoja ja alusvaatteita. Päällysvaatteetkin asettavat pienen haasteen kun siirtyy täältä miinusasteista n. 20 asteen lämpöön, mutta onneksi sekin on ratkaistavissa kevyellä takilla ja kerrospukeutumisella.

Ja koska olen höpsön emotionaalinen ihminen, valitaan vain ja ainoastaan lempparijuttuja, sellaisia joisssa tietää olevan hyvä olla. Ei mitään mitä pitää kiskoa ylöspäin ja huolehtia, ei mitään liian hienoa, jonka reissussa rähjääntymistä pitäisi pelätä, mutta ei sellaistakaan, jossa tuntee olonsa nuhjuiseksi. Pari yksinkertaista lempparikorua, jotka sopivat kaiken kanssa. Ja kengiksi ehkä kuitenkin pienet väripilkut, jotka tekevät kaikesta yksinkertaisesta pikkuisen mielenkiintoisempaa (ja kestävät pienet vesikuurot matkan varrella).

Lisäksi tietysti tarvitaan kaikenlaisia käytännön juttuja, kuten kirja matkalukemiseksi, powerbank kännykkää varten, kosmetiikkajuttuja (niistäkin saa onneksi aika hyvin karsittua vain tärkeimmät jäljelle, kun vain hiukan miettii, mikä oikeasti on välttämätöntä) sekä passi ja kamera sun muut perusjutut. Ajattelin silti kaiken tämän saada mahtumaan Kånkeniin, wish me luck!

Kaikista näistä pienistä haasteista huolimatta en ehkä voisi olla enemmän innoissani tulevasta reissusta, sillä meni juoksut syteen tai saveen, perillä odottaa rakas sisko ja kolme päivää täyttä rentoilua ja lomailua. <3

Blogi näillä näkymin siis hiljenee hetkeksi, tarkoituksena on muutama päivä ottaa vain ja ainoastaan rennosti, keskittyä ihan kaikkeen muuhun kuin arkeen ja blogiin, sen sijaan Instagram ja Snapchat todennäköisesti kyllä päivittyvät jos vain verkkoa sattuu löytymään (molemmista minut löytää nimimerkillä ainokatrij). Palataan siis ensi viikon lopulla uusin voimin!

Ihanaa viikonloppua!

♥ Believe – Mumford and sons