Vaikka monelta olen kuullut, että ruotsillakin melko hyvin pärjää useimmiten norjalaisten kanssa kommunikoimisessa, en silti aivan pelkän kouluruotsin perusteella oikein olisi uskaltanut lähteä sentään sairaanhoitajan töihin, etenkään, kun siitä ruotsinkin aktiivisesta opiskelusta on kuitenkin jo vierähtänyt useampi vuosi (Yle X3M:in kuunteleminen töihin ajaessa ei kai aivan riitä ruotsin kielen kertaamiseksi?) Kaikeksi onneksi juuri viime syksynä ilmeisesti ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen järjesti Turun kesäyliopisto norjan kielen alkeiskurssin, jolle osallistuin. Nyt on siis aivan perusasiat norjasta edes hiukan hallinnassa. Nyt keväällä osallistun vielä jatkokurssille, minkä jälkeen toivottavasti osaan käyttää muitakin aikamuotoja kuin preesenssiä ja futuuria! (Toki tämä kielitaidon rajoitus toki sopivasti suuntaisi ajatuksia positiiviseen, ”tartu hetkeen” -tyyppiseen ajatteluun, kun ei olisi edes osaamista märehtiä vanhoja asioita. :D)

Kouluruotsinkin perusteella toki on päässyt nopeasti melko hyvin kärryille norjasta. Toisaalta kuitenkin on paljon pieniä yksityiskohtia, joissa asiat menevätkin juuri hiukan eri tavalla kuin ruotsissa. Kaikin puolin olen siis kurssin käymisestä tyytyväinen, on paljon varmempi ja parempi olo lähteä toiseen maahan kun kokee edes jotenkin pärjäävänsä paikallisella kielellä, vaikka sen ruotsin avulla varmasti nopeasti paikan päälläkin omaksuisi. Helpottaa kuitenkin varmasti myös työnhakua, että on konkreettista pohjaa näyttää opiskelleensa jo kieltä.

Koska kieltä harvoin kovin hyvin ja sujuvasti oppii pelkästään kurssilla istumalla kerran viikossa, olen yrittänyt ujuttaa norjaa myös arkipäivän elämään. Koska muutenkin seurailen erilaisia blogeja, olen alkanut seurata myös paria norjankielistä blogia saadakseni päivittäisen pikkuannoksen norjaa. Lisäksi sain eräältä kurssikaveriltani lainaksi norjankielisen Dödslekenen eli Nälkäpelit-sarjan ensimmäisen osan, jonka luin joululomalla. Yllättävän hyvin jo alkeiskurssin jälkeen pystyi romaania lukemaan, siihen toki jälleen kerran on todettava ruotsin osaamisen auttaneen melko paljon. Todela paljon piti kuitenkin sanastoa päätellä ja tarkistaa, mutta sillä tavallahan sitä kuitenkin parhaiten opitaan, käytännön kautta! Tällä hetkellä hyllyssä odottaa useampi muukin norjankielinen kirja lukemista. Valikoin kylläkin tällä kertaa hyvillä mielin ”hömppäkirjoja”, sillä niiden kieli on yleensä aika yksinkertaista ja käytännönläheistä. Ibsen odottakoon vielä vuoroaan! Niiden tilaaminen Norjasta toki olikin kokonaan oma projektinsa. Samalla postikulujen kohdalla sai ensimmäisen kosketuksen Norjan hintatasoon..

Koska norjaa sattuneista syistä kuulee todella vähän oikein missään, olen ajatellut seuraavaksi projektikseni ottaa vielä alkaa katsoa norjankielisiä Youtube-videoita (esim. Ylvis?)  ja jos vain löydän niin hyviä TV-sarjoja. Lisäksi latasin juuri äänikirjana uusimman Jo Nesbön dekkarin (btw, jos norjaan aion tosissaan lähteä, täytyy kyllä ehkä opetella saamaan näppäimistöltä aikaan norjalainenkin ö! 🙂 Nyt yhtäkkiä en kyllä yhtään hoksaa miten sen saa aikaan..). Jos vaikka näillä keinoilla alkaisi pikkuhiljaa hahmottamaan lausumista ja intonaatioitakin paremmin! Muitakin vinkkejä otetaan toki mielellään vastaan!