Eipä ole tämäkään viikko mennyt ihan suunnitelmien mukaan, terveisiä vaan 12 tunnin yöunilta! Työvuoroihini tuli nimittäin muutoksia kahden yövuoron muodossa, niinpä maanantaina oli päivävuoron jälkeen edessä paluu yöksi takaisin valvomaan, samoin tiistaiyönä. Pääsinpä vieläpä ansvarsvaktiksikin molemmiksi öiksi, mikä ei kaiken mennessä hyvin ole mikään kummoinenkaan nakki, MUTTA psykiatrian osastolla nyt voi milloin vain tapahtua aika lailla mitä vain. Onneksi nyt kuitenkin olivat molemmat yöt rauhallisia.

Tiistain yövuoro vähän kylläkin harmitti, sillä olin ehtinyt sopia ruotsalaisen ystäväni kanssa, että tekisimme silloin yhdessä laskiaispullia, ja oli sääli joutua lähtemään niin aikaisin illasta jo takaisin töihin. Onneksi sentään pari pullaa ehdin syödä, laskiaispullat lukeutuvat nimittäin yksiin ihan lemppariherkuistani ikinä, ja yleensä onnistun syömään niitä vuosittain aikamoisen määrän verukkeella ”no näitä saa vain kerran vuodessa”.

Täällä asia ei kylläkään ole niin yksinkertainen. Nimittäin, olen ehkä vihdoin löytänyt byrokratian lisäksi yhden asian Norjan miinus-listaan: täällä ei arvosteta laskiaispullia juuri lainkaan. Huhua olen kuullut, että keskustan kahviloista niitä jostain saisi, mutta ei lainkaan samassa mittakaavassa kuin Suomessa ja Ruotsissa. Tuo tuntuu kummalliselta, sillä muuten tämä kyllä on aikamoista bolle-kansaa, ja kaikenlaisia muita pullia kyllä on ympäri vuoden kaupat täynnä.

Toisaalta, en minä niitä kauppojen valmislaskiaispullia juuri olisi kaivannutkaan, niitä ”kermankaltaisella kasvisrasvavalmisteella” kuorrutettuja, jotka säilyvät lämpimässäkin säilytettynä viikon.

Mutta näin laskiaisena olin siis entistäkin tyytyväisempi löydettyäni elämääni tuon ruotsalaisen, siellä kun on semlat arvoisessaan asemassa. Ja ilman typerää hillo-mantelimassa -debattia, sillä mantelimassahan se on ainoa oikea vaihtoehto, tietysti. 😉

Pullista takaisin yövuoroihin, näin kun niitä melko harvakseltaan tekee, tuntuu tuo valvominen kyllä aika tuskaisalta. Tällä viikolla yövuorojen ottaminen oli kuitenkin vain ja ainoastaan järkevää, niin sain viikon työtunnit melkein täyteen Suomen reissusta huolimatta. Joka kerran öiden valvominen kuitenkin muistuttaa minulle, miten hyvä asia on, että olen vihdoin opetellut asettamaan kunnon yöunet monen muun asian edelle.

Tänään on vielä edessä viimeinen juoksulenkki ja iltavuoro, sekä hiukan jo pakkaamista huomista varten. Huomenna puoliltapäivin sitten on vihdoin suunta kohti lentokenttää ja Suomea! Olen etukäteen vannonut, että pidän tällä kertaa aikataulun rentona ja mahdollisimman avoimena, mutta sitä voi vaan arvata, miten siinä on nyt jo käynyt.. Aikamoinen minuuttiaikataulu on nyt jo viritettynä, mutta toisaalta, jos se on se tapa, jolla varmasti ehdin nähdä mahdollisimman monta rakasta tyyppiä, niin olkoon. Otetaan sitten Norjassa taas rennommin.

Ja ehkä sitten reissun jälkeen vihdoin jotain muitakin kuin ruokakuvia. Tosin en lupaa mitään. 

♥ Fan va bra – Jakob Karlberg

Oi tuo vinkkibiisi muistuttaa niin monesta hyvästä asiasta, siitä onnellisesta päivästä jolloin kuulin sen ensimmäisen kerran, ystävästä, joka sen linkkasi Facebookissa, kaikesta siitä elämänriemusta, jota sitä kuunnellessa olen saanut tuntea. Ja edelleen saa joka kerta yhtä hyvälle mielelle!