This Too Shall Pass
Terveiset sohvalta. Tässä on vietetty aika lailla viimeiset kaksi vuorokautta, flunssan kourissa. Tällä kertaa päätin tapojeni vastaisesti kokeilla flunssan hoitoon hoitokeinoa nimeltä lepo, ja täytyy myöntää että tähän mennessä tulokset ovat olleet aika kannustavia. Tänä aamuna jo sain herätä siihen, että en ollutkaan koko yötä heräillyt tukkoisena ja päänsärkyisenä, vaan päinvastoin hyvien katkeamattomien yöunien jälkeen uneen Juha Itkosesta, joka piti lääkärinvastaanottoa. Unessa Juha oli ihan oikeasti lääkäri, mutta en herättyäni voinut olla miettimättä, miten hienoa se olisikaan, jos kirjailijat pitäisivät vastaanottoa, että voisi varata itselleen ajan ja päästä kysymään kirjoissa vastaamatta jääneitä kysymyksiä, niistä kirjoista, jotka ovat koskettaneet jotenkin erityisesti, jääneet vaivaamaan, pohdituttamaan, herättäneet erityisiä tunteita.
Tai ehkä niiden tehtävä on kuitenkin juuri se, jäädä pikkuisen järkyttämään mielemme tasapainoa, saada ajattelemaan, joutua miettimään ihan itse vastaukset ajatuksiinsa, ja joskus myös kysymykset. Miksi tämä asia vaivaa juuri minua, miksi kiinnitän huomioni juuri tähän yksityiskohtaan.
Noniin, taas meinaan ajautua sivuraiteille.
Tässä on tosiaan viime aikoina ollut myös toisenlaisia virusongelmia, onneksi nyt olen löytänyt asiaan ainakin väliaikaisen ratkaisun. Pian kun tietokoneen käytettävyys tulee ihan oikeasti olemaan aika tärkeä juttu, nimittäin noin viikon päästä olisi näillä näkymin vihdoin luvassa blogin siirtyminen Tehy-lehden alle!
Vaikka flunssa ja sen aiheuttama liikkumattomuus aika paljon turhauttaa ja sohvalla makaaminen todellakin jo kyllästyttää, on ollut viime päivät jotenkin erityisen kiitollinen mieli. Esimerkiksi juurikin siitä sohvasta, se tekee nimittäin sairastamisestakin aika paljon kivempaa, kun saa edes vaihtaa sairastamispesäkettään sängystä sohvalle ja illalla takaisin, eikä tarvitse koko päivää vain maata sängyssä niin kuin aiemmin.
On myös ollut paremmin aikaa pohtia juurikin niitä tulevia blogikuvioita, ja erityisesti intoilla niistä. I’ve got a good feeling about this!
Ja kaiken reissaamisen jälkeen on jollain kierolla tavalla tuntunut hiukan hyvältäkin saada vain olla, ihan luvan kanssa, paikallaan ja kotona. Ottaa rennosti, hetken kerätä voimia, koko helmikuu ja tämänkin kuun alku kun on tuntunut menneen ihan käsittämätöntä vauhtia. Parantumiselle on takaraivossa myös deadline, sillä viikonloppuna on täyden työviikonlopun lisäksi sunnuntai-iltana luvassa jotain kauan jo odottamaani, nimittäin Maria Menan konsertti Oopperatalolla. Ei varmaan ole kovin vaikea arvata, mitä täällä on viime aikoina erityisesti kuunneltu?
Ja sairastaminen herättää aina muutenkin arvostamaan sitä tavallista, tervettä arkea. Loskakaan ei koskaan ole ollut yhtä kaunista kuin silloin, kun vihdoin koko päivän neljän seinän sisällä vietettyään saa itsensä raahattua lähikauppaan.
Ja ainiin! Täällä en olekaan tainnut tätä uutista vielä jakaa, mutta parin viikon päästä minulla alkaa tuolla työpaikallani melkein kolmen kuukauden mittainen 100 % sijaisuus. Tällä hetkellä minulla on tosiaan osa-aikainen homma ja lisäksi teen ekstravakteja päälle, mutta elämä on aika ennalta-arvaamatonta ja vapaa-päivinään ei yleensä voi olla ihan varma, soitetaanko kuitenkin aamulla tulemaan töihin. Osa-aikaisuudessa ja ekstraamisessa on kuitenkin hyvätkin puolensa, esimerkiksi reissujen järjestäminen on ollut huimasti helpompaa, kun on voinut vain ilmoittaa töihin olevansa jonkun viikonlopun poissa ja kieltäytyä reissun aikana mahdollisesti tarjotuista vuoroista. Kotona ollessa vuoroista kieltäytymiseen on kuitenkin aika iso kynnys, mikä puolestaan on aiheuttanut sen, että pystyn kovin huonosti sitoutumaan mihinkään suunnitelmiin ystävien kanssa (vastaukseni on aina ”joo, kuulostaa hyvältä, olen mukana, jos minua ei soiteta töihin”), mikä saattaa pidemmän päälle aiheuttaa pikkuisen turhautumista.. On siis kiva päästä kokeilemaan myös sataprosenttista hommaa, nähdä kannattaako sitä mahdollisuuden tullessa edes havitella.
Tämä päivä kuitenkin vielä rentoillaan sohvalla ja katsotaan Downton Abbeya (johon liittyen on herännyt vain yksi kysymys: miksi vasta nyt??)
Ja koska täällä kotona ei juuri nyt kovin mieltänostattavia valokuvia saa otettua, päätin jakaa vielä muutaman kuvan Maltan reissulta, tarkemmin ottaen Gozon saarelta. Tuo sininen meri ja aurinko kelpaisivat kyllä nytkin.
♥ This too shall pass – Maria Mena