Transatlanticism

Huomenta! Heräsin sitten juuri kuuden tunnin päiväunilta. Hienoa, nyt varmasti nukuttaa illalla neljän tunnin päästä kun pitäisi käydä yöunille.

Toisaalta tuli kyllä unet ihan tarpeeseenkin, tänään aamulla on kuitenkin kahden jälkeen yöllä lähdetty kotimatkalle, ensin bussilla Helsinki-Vantaalle ja sieltä lentäen Osloon. Lento oli myöhässä, ja lähti lopulta vasta sen jälkeen, kun aikataulun mukaan olisi jo pitänyt olla perillä. Ei varsinaisesti haitannut, nukuin sulavasti odotteluajan enkä siis edes kuullut kuulutuksia myöhästymisen syystä.

Väsyneenä ja kotiin palatessa ei vain koskaan ole tarpeeksi nopeasti perillä.

Täällä on siis syystä ollut hiljaista viime päivät, kun päivät ovat Suomessa täyttyneet aamusta iltaan ystävistä, perheestä, kaikenlaisesta Suomi-fiilistelystä, matkustamisesta, pakkaamisesta ja taas laukkujen purkamisesta. Reissu oli siis jälleen todellakin kaikin puolin hyvä ja onnistunut, tosin jälleen kerran jatkuvasti oli vain sellainen olo, että aika loppuu kesken.

Ja kun on neljä päivää ollut rakkaiden ihmisten ympäröimänä aamusta iltaan, tuntuu kotiinpaluu yhtäaikaa taivaallisen rauhalliselta mutta toisaalta tyhjältä. Onneksi se kyllä tasoittuu nopeasti, huomenna aamulla jo pääsee töihin ja kunnolla taas tähän elämäänsä täällä kiinni.

Sitä ennen pieni lenkki ja lisää ruisleipää.

♥ Transatlanticism – Death Cab for Cutie