Välikevennys
Lievän angstalun jälkeen on ehkä hyvä keventää tunnelmaa hämmentävillä/hassuilla/muuten vaan huomioilla täältä Norjasta.
– Kyllä, ruoka on täällä käsittämättömän kallista. Erityisesti juusto, karkki ja liha tuntuvat olevan ihan oikeasti tuplahintaisia. Nimim. 125 g karkkipussi reilut 6 euroa. Pullia kyllä saa ihan suomalaiseen hintaan ja niissä muuten myös valikoimaa riittää. Baarissa juoma voi ihan hyvin maksaa 15 euroa, ainakin jos erehtyy mihinkään trendikkäämpään paikkaan keskustassa. 7 euron olut on kuitenkin melkein missä vaan halpa.
– Kyllä, täällä on käytössä oikeanpuoleinen liikenne, mutta siinä missä suurimmaksi osaksi Suomessa sitä sovelletaan myös kevyeen liikenteeseen, täällä tuntuu kävelijöiden keskuudessa vallitsevan lähinnä viidakon lait.
– Sen sijaan suojatielle astuvaa jalankulkijaa kyllä väistetään poikkeuksetta. Vaikket vielä oikeastaan olisi astumassakaan. Tai ylittämässä tietä suojatietä pitkin. Autoilijat antavat käsittämättömän kauniisti tietä täällä jalankulkijoille! Suomalaiselle tuo ei tunnu ihan niin hämmentävältä kuin esimerkiksi skotlantilaisesta ja meksikolaisesta tuntuu, mutta on siis tosissaan eri tasoa Suomenkin liikennekäyttäytymisen kanssa.
– Kukaan ei pidä puhelinta korvalla soittaessaan jollekin. Kukaan. Sen sijaan handsfree-kuulokkeisiin (ihan vain semmoisiin millä musiikkiakin kuunnellaan) puhuvia ihmisiä näkee täällä pilvin pimein.
– Kertakäyttögrillejä myydään joka ikisessä pienimmässäkin kaupassa. Rannalla ainakin niille näytti olevan varta vasten tarkoitettu roskiskin. Suomessa niille on tunnuttu ainakin tähän mennessä lähinnä naureskeltavan.
Seuraava ei liity varsinaisesti niinkään Norjaan, mutta kerrottakoon silti. Saksalaisen isäntäni kanssa olemme keskustelleet paljon erilaisista ruokakulttuureista, hänelle erityisesti vaikuttaa norjalainen ruokakulttuuri ottaneen aika koville: ruoka on kallista ja hänen mielestään esimerkiksi liha ja juusto huonolaatuisia hinnastaan huolimatta. Hän ei myöskään voi lainkaan ymmärtää norjalaisten tapaa olla syömättä lämmintä lounasta. Myös aamupala-asioita tulimme puineeksi (aamupala tuntuu ruokalajeista/aterioista muuten herättävän kaikkein eniten tunteita eri kulttuurien välillä! Itse suurena aamupalafanina ymmärrän tunteiden palavuuden kyllä hyvin). Kerroin hänelle, että Suomessa erityisesti vanhemmalla väestöllä lähes poikkeuksetta on tapana aamuisin syödä kaurapuuroa. Kotihoidossa työskennellessä ainakin mikään muu aamupalatoive oli todellakin harvinaisuus. Hän halusi ehdottomasti kokeilla tuota suomalaista aamupalojen kuningasta. Siispä yhteistuumin ostimme kaupasta kaurahiutaleita ja keitin viikonlopun kunniaksi meille puuroa aamupalaksi, hillon, maidon ja voisilmän kera kuten perinteisiin kuuluu. Oli kuulemma hyvää, muttei välttämättä itse tulisi sitä laittaneeksi ja syöneeksi aamupalaksi.
Kerroin myös, että Suomessa nuorempi väestö erityisesti saattaa lisätä puuron joukkoon raejuustoa, vaikka se oudolta saattaakin kuulostaa, sillä saa kuitenkin aamupalan proteiinipitoisuutta kasvatettua näppärästi ja se sopii ainakin omasta mielestäni puuron joukkoon yllättävän hyvin. Hän innostui ajatuksesta ja halusi heti seuraavaksi aamuksi ostaa raejuustoa puuron lisäkkeeksi.
Seuraavana aamuna siis keitin jälleen kaurapuurot. Olin itse ajatellut syödä puuron jälleen hillon ja tällä kertaa myös siis raejuuston kera. Saksalainen isäntäni puolestaan päätti kokeilla suolaisempaa versiota. Suolainen versio minulle tarkoittaisi puuron syömistä pelkästään maidon ja ehkä voisilmän kera. Saksalainen oli kuitenkin keksinyt vielä paremman version – hän päätti syödä puuronsa raejuuston ja kevätsipulin kera. Eipä olisi tullut omaan mieleeni, enkä kokenut kyllä myöskään halua kyseistä versiota kokeilla, oli kylläkin kuulemma oikein hyvää. Toisaalta nauratti, toisaalta olin vain iloinen siitä, että joku ei ole yhtä urautunut perinteisiin tarjoiluehdotuksiin kuin sitä itse näköjään on.
Oi kaurapuuro, siinä on kyllä monikäyttöinen ruokalaji. Ansaitsee kyllä tulla rakastetuksi kaikissa mahdollisissa vielä keksimättömissä muodoissaankin.