Valinnoista ja vastuusta
Hei!
Käytyäni viimeisen parin vuoden aikana läpi aikamoisia elämänmuutoksia, olen väkisinkin tullut pohtineeksi paljon myös valintojen tekoa ja vastuuta niistä. Sitä, miten oma onni on pitkälti ihan vain omista valinnoista kiinni. Ja toisaalta, miten myös valitsematta jättäminen on omalla tavallaan valinta. Se, että jää ajelehtimaan epätyydyttävään tilanteeseen, eikä tee mitään aktiivista tilanteen korjaamiseksi, parantamiseksi, tehdäkseen itsestään onnellisen, sekin on valinta.
Don’t get me wrong, niin optimistinen en ole, että ajattelisin onnellisuuden johtuvan vain pelkästään positiivisesta asenteesta, joskus elämässä tapahtuu ikäviä, huonoja, pahojakin asioita, joita ei millään ajattelutavalla voi kääntää oikein päin. Suurimmaksi osaksi elämässä kuitenkin on pieniä arkisia tilanteita, joissa on varaa valita myös se toinen, positiivisempi näkökulma. On oma valinta, jääkö aamulla harmittelemaan kylmyyttä ja palelevia varpaita, vai keskittyykö sen sijasta siihen, miten kaunis auringonnousu on, ja miten hyvältä tuntuu se, että se aamu aamulta nousee aina vain aikaisemmin. On valinta, antaako väsymyksen lamata ja häiritä koko päivän, vai keskittyykö sen sijasta mukavampiin, energisoiviin asioihin. On valinta vastata negatiiviseen negatiivisella – ikävään kommenttiin ikävällä kommentilla, vai lempeämmin, armollisemmin, ymmärtäväisemmin, katkaista negatiivisuuden kierre. On myös valinta nähdä ikävienkin tilanteiden mahdolliset positiiviset vaikutukset. Ne huonoimmatkin hetket, ikävimmätkin tilanteet, voivat omalta osaltaan viedä eteenpäin johonkin hyvään, ja ainakin ne voivat olla välttämättömiä siinä, että itsestä on tullut juuri se, mitä nyt on. Huonot asiat voivat johdattaa hyviin paikkoihin.
Näiden lisäksi on tietysti niitä suuria, joskus vaikeita ja kipeitäkin valintoja, joiden tekeminen saattaa vaatia voimia, jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Ja toisaalta positiivisia, suuria, hienoja, mahtavia, jotka kuitenkin epäonnistumisen pelon vuoksi tuntuvat vaikeilta. Niitä, jotka nimenomaan niin helposti jäävät tekemättä. Niistäkin nimenomaan kuitenkin on jokainen itse vastuussa. Itsestäni tuntuu siltä, että nimenomaan nämä tekemättä jääneet valinnat, tai kuten itse ajattelen, valinta pysyä passiivisena, ovat juuri niitä, jotka kaikkein eniten elämän aikana katkeroittavat ihmisiä. Se, että asioita on jäänyt tekemättä, on ollutkin tyytymätön elämäänsä, pettynyt itseensä. Erityisesti jos joku muu rohkeneekin toimia toisin, nostaa kateus ja katkeruus helposti päätään.
Toisaalta arki on täynnä myös pieniä, huomaamattomia valintoja, joista kuitenkin yhtä lailla on itse vastuullinen. On valinta lähteä aamulla töihin sen sijasta, että jäisikin kotiin nukkumaan vain koska tekee mieli. Se on suurimmalle osalle meistä itsestäänselvä, automaattinen, kyseenalaistamaton valinta, mutta valinta se on silti sekin, joka aamu uudelleen ja uudelleen. Jos oma työpaikka tuntuu joskus ikävältä, on siinäkin kohdassa tehtävä valinta – lähteä vai jäädä. Nimenomaan tuossa haluaisin korostaa sitä, että myös jääminen on valinta, joskus aktiivisemmin, joskus passiivisemmin tehty, silti valinta kuitenkin. Aina on myös vaihtoehto tehdä toisin. Sama koskee tietysti monia muitakin asioita, parisuhdetta, ystävyyttä, mitä vain.
Oma tavoitteeni on valinta kerrallaan toimia aktiivisemmin, perustellummin, rohkeammin, positiivisemmin. Olivatpa ne valinnat sitten pieniä tai suuria.
Tällaista pohdintaa nyt tällä erää, viikonloppuna sitten taas enemmän juoksu- ja Norjajuttuja!