Kiitoss kommenteista edelliseen postaukseen, laahaan täällä niihin vastaamisessa jäljessä, samoin matkaraportoinnissa. Tauti ei niin vaan ollutkaan ohi ja takana on viisi päivää sängynpohjalla. Onneksi on näitä Italian kuvia postattavana, koska täällä ei ole juurikaan kokkailtu kun itse en ole voinut juuri mitään kotiinpalun jälkeen syödä. Parempia vointeja huomiselle toivotaan!

Joka tapauksessa, palataan vielä ihanaan Italiaan. 

23.12. illalla kävimme Trasteveressä roomalaisen ystäväni suosituksesta syömässä Hostaria del Morossa Cacio e pepe-pastaa. 

Paikka oli lähes täynnä, mutta mahduimme sisään heti ja saimme pienen pöydän seinustalta. Ravintolassa oli kolme ravintolasalia ja pöydät niin lähellä toisiaan, että oli helppo vakoilla muiden ruokailijoiden lautasia (tekeekö kukaan muu samaa?!). 

Alkuun hieman kärähtänyt bruschetta. Tässä on ruoka josta en vain saa tarpeekseni, koskaan. 

Seuraavaksi jaoimme annoksen pastaa..

Tämä oli elämäni ensimmäinen (!) cacio e pepe-annokseni ja ehkä odotukseni olivat liian korkealla, koska vaikka pasta oli hyvää ja erityisesti juusto niin mitään erityisiä fiiliksiä annos ei aiheuttanut. 

Pääruoaksi tilasimme äyriäis/kalalautasen kahdelle. Siinä oli syötävää oikein kivasti ja itse ihastuin erityisesti friteerattuihin mustekalarenkaisiin, jotka ovat olleet suosikkiherkkuani lapsuudesta saakka. Lautasella oli jättikatkarapuja, vaaleaa kalaa, hummeria, mustekalaa ja salaattia. 

Tällä kertaa tilasimme myös jälkiruoat. Ravintolassa oli tapana tuoda kaikki jälkiruoat tarjottimella näytille, oli muuten vaikea valita kun kaikki näytti niin hyvältä!

Pannacotta oli kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein maukas, mutta tiramisuun petyimme. 

Hostaria del Moro

Vicolo del Cinque, 35-37

Jouluaatoksi olin varannut meille sekä lounas että illallispaikan etukäteen. Kuljeskelimme kaupungilla, kävimme kahvilla ja löysimme yllättävän vaivattomasti lounaspaikkamme, joka oli vielä tullessamme kohtuullisen tyhjä mutta täyttyi ennätysvauhtia syödessämme.  Onneksi varasin meille pöydän!

Antica Enotecassa söimme oikein maukkaan joululounaan ja saimme lepuuttaa uupuneita jalkojamme. Viini auttoi myös 😉

Alkupalaksi tuttuun tapaan bruschetta…

Sitten väliin pastaa, omani oli amatriciana.

Poikaystävä tilasi fiksuna miehenä gnoccheja. Olivat muuten yksi reissun parhaista ruoista mitä maistoin, mieletön koostumus ja kaikessa yksinkertaisuudessaan upea annos. Kävin gnocchivarkaissa useampaan otteeseen lounaan aikana..

Pääruoaksi tuli paahdettua naudanlihaa rucolapedillä.

Annos oli oikein maukas, kivasti chilinen mutta tykkään silti enemmän carpacciosta. Jaoimme annoksen ja itse nakersin sivussa myös isoa salaattia. 

Tykkäsin tästä pienehköstä ravintolasta, joka sijaitsi loistavalla paikalla. Melutaso oli ihanan italialainen ja kerrankin tunsin kuuluvani joukkoon kovan ääneni kanssa. Oli mielenkiintoista seurata ihmisiä, jouluaatolta ei päivä kuitenkaan tuntunut vaikka joulukoristeita katossa roikkuikin.

Antica Enoteca

Via della Croce, 76/b

Lounaan jälkeen lähdimme kävelemään vielä Vatikaania kohti, sieltä kiepautimme hotellille ja otimme ansaitut torkut ennen illallista. Jos olisin edes pystynyt kuvittelemaan, minkalainen ruokamaratoni meitä illalla odotti, olisin syönyt hieman kevyemmän lounaan. Minua kyllä yritettiin varoittaa jo Suomessa kyseisen ravintolan maistelumenusta, mutta en tietenkään uskonut 😉

Palataan siihen illalliseen ihan omalla, erillisellä postauksella. Sen kyseinen ravintola on ansainnut 😉

ps. on aivan pakko kiittää kaikkia vielä loistavista ravintolavinkeistä Roomaan, KIITOS. En usko että olisimme olleet näin onnekkaita ruoan suhteen, jos en olisi saanut niin paljon etukäteistietoa. 

Huhheijaa. Täällä päässä ollaan jo tolpillaan Italiasta tuodun pöpön jäljiltä vaikka täysin terveenä en vieläkään ole. Onneksi tauti iski vasta kotiinlähtöpäivänä.

En tiedä miten kuvailisin parhaiten upeaa matkaamme Roomaan.  Se täytti kaikki odotukset ja vähän vielä enemmänkin. Ruoka oli ihanaa, sää suosi, nähtävää oli hurjasti..

Kirjoittelen teille muutamassa osassa näitä postauksia Roomasta, jotta ei tule kilometrin pituista postausta 😉

Aloitetaan alusta… eli 22.12. saavuille iltapäivällä Roomaan. Matkasimme junalla ja jalan hotelliimme Trastevereen. 

Hotel San Francesco

Via Jacopa de Settesoli no 7, 00153 Roma

Kiva pieni hotelli, hyvällä paikalla. Tästä käveli helposti joka paikkaan ja palvelu toimi hienosti. Ainoa miinus oli paperinohuet seinät, pystyimme kuuntelemaan viereisen huoneen italiankielistä keskustelua sanatarkasti.

Ensimmäisenä iltana kävelimme Trasteveren pikkukaduilla ja etsimme erästä Google-karttaan merkitsemääni ravintolaa. En enää Roomaan saapuessa muistanut, miksi se oli karttaan merkitty mutta Googlessa olevien arvosteluiden perusteella päättelimme, että se voisi olla hyvä ruokapaikka. Niin se olikin. 

Trattoria Da Augusto

Kävelimme ravintolan ohi ensimäisellä kerralla, toisella kierroksella tajusimme että ravintola johon oli jono ennen kuin se oli auki, oli tosiaan se johon halusimme itsekin. Asetuimme jonottamaan ja mahduimme onneksi sisälle ensimmäisessä erässä, vaikka ravintola olikin aika pieni. 

Ravintolassa ei hienosteltu ja asiakkaat tuntuivat pääasiassa olevan italialaisia, mutta myös englanninkielinen menu löytyi. 

Valinta oli vaikea, ensimmäisenä iltana halusin syödä jotain erityisen hyvää.

Yksinkertainen kattaus, hyvää talon punaviiniä jota kaadettiin seinässä olevasta hanasta. Leipä oli täydellistä, rouskuvan rapeaa päältä ja pehmeää sisältä. Haluan myös osata tehdä yhtä hyvää leipää!

Poikaystäväni tilasi alkuun rigatonin pekonilla ja juustolla.

Itse valitsin raviolit pinaatti ja tuorejuustotäytteellä. Täytteessä oli myös raikas häivähdys minttua

Hups vaan ja alkupalat oli syöty. Oli herkullista.

Oma pääruokani oli lammasta etikkaisessa kastikkeessa, lisukkeena salaatti. Lammas oli erinomaista! taisin vetää pidemmän korren pääruoan kanssa, kuin poikaystäväni joka tilasi internetin hehkutuksien perusteella kanaa ja paahdettuja perunoita. Kana oli ihanan pehmeää ja mureaa, mutta valitettavasti vähän kuivaa. 

Jätimme jälkiruoan väliin, koska kuvittelimme löytävämme jostain muualta jälkiruoan. No, taisimme kävellä onnemme ohi koska katselin kateellisena viereisen pöydän tiramisua ja itse päädyimme hakemaan pitkän etsiskelyn jälkeen jäätelöt. Myöhemmin luimme, että kanan lisäksi ravintolan tiramisu on kuulemma taivaallista. Tämä vaivasi meitä koko reissun ajan, emmekä ehtineet enää uudelleen tiramisulle ravintolaan. Ensi kerralla sitten 😉

Ruokailun lomassa oli musiikkiesitys ja oven takana jonottivat jo seuraavat nälkäiset. 

Ateria ravintolassa viineineen maksoi kahdelta hengeltä 38 euroa. Hinta-laatusuhde oli todella kohdillaan. 

Haimme pienen kävelyn päätteeksi jäätelöt sivukadun jäätelökioskista. Oma pistaasijäätelöni oli hyvää, mutta poikaystävä tilasi vahingossa vaniljaa, jossa oli riisiä? kummallinen makuelämys. 

Sunnuntaina 23.12. kuljimme kaupungilla 7 tuntia paikallisen ystäväni perässä ihaillen tätä mielettömän kaunista kaupunkia. Olin puolet ajasta lähes sanaton, historia ja rakennukset mykistivät pulputtavan papupadankin. 

Sää oli upea koko reissun ajan, oli ihanaa nautiskella auringosta ja + 15 asteisestä säästä. Kävellessä tuli välillä niin kuuma, että piti avata takkia ja kuoria päältä kaulahuivi ja hanskat. 

Pääsimme heti toisena päivänä syömään pizzaa. Oppaamme vei meidät Via de Corson sivukadulle pizzeriaan herkuttelemaan. Ruoka tuli tarpeeseen, kun olimme kävelleet jo lähes 3 tuntia ja aamiaisesta oli jo tovi..

Pizza Ré

Via di Ripetta

Joku mielenhäiriö iski, kun ystävän suosittelun perusteella suostuin että otamme alkupalaksi napolilaisia frittiruokia (siis ennen pizzaa!). Hyviä olivat, olisin syönyt lautaset tyhjäksi mutta kun piti jättää tilaa pääruoallekin..

Täytteinä tomaattikastiketta, juustoa, basilikaa, prosciuttoa..

… friteerattuja mozzarellatikkuja, friteerattua perunaa…

Uhhuh. Tuhti lounas!

Juuston ystävänä tilasin quattro formaggin eli neljän juuston pizzan. Taisi olla kyllä tähän mennessä paras  pizzaelämykseni tästä pizzasta. Mmmm!

Lasi viiniä kylkeen ja tämä turisti oli onnellinen. 

Poikien pizzat. Ylemmän aineksia en valitettavasti enää muista, mutta alempi oli perinteinen margherita

Pizzan jälkeen jaksoi kävellä ylös katsomaan maisemia.

Joimme lounaan jälkeen kahvit Rooman yhdessä suosituimmista kahviloista. Siellä opimme että italialaiset eivät harrasta jonotusta kuten suomalaiset ja nopeat syö hitaat, heh. Tunnelma oli tiivis, ahdas, kuuma mutta kahvi oli erinomaista.

 Tässä ensimmäinen erä ihanasta joulusta Roomassa. Seuraavat postaukset tulevat lähipäivinä 🙂