Takapihan kasvimaa

Äitini on varmasti ainoa, jolla oli uskoa siihen että saan edes jotain pientä säilytettyä hengissä takapihan kasvimaalla. Jos ei muuta, niin ainakin orvokit 😉

Äitienpäivänä äitini porhalsi meille lounaalle ja touhusi takapihalla istutellen sinne kaikenlaista kivaa. Itse olen ollut vastuussa yrteistä ja salaateista.

Isän lahjoittama, rehevä ruohosipuli ja omat kasvatukseni tammenlehtisalaatti ja romainesalaatti. Nämä on nykäisty kaupan muovipurkista ulos kun ne oli syöty ensin pois ja istutettu uudelleen ruukkuihin.

Kitukasvuinen basilikani. En tiedä millä tämän kaverin saisi taas nauttimaan elämästä, joka toinen päivä se nuokkuu, joka toinen se yrittää kasvattaa uusia lehtiä.

Uuden elämänilon saanut sitruunabasilika. Tämän kasvatin siemenistä ja alku oli toooooodella kankea. Nyt sieltä puskee vauhdilla syötäväksi kelpaavaa lehteä.

Yksi suosikkiyrteistäni: persilja.

Salaatti, jonka takana kurkistelevat ihanat sipulinvarret. Salaattia on toinenkin nippu kasvamassa.

Herkulliset sipulinvarret jotka kasvavat entisiin mittoihinsa leikkelyn jälkeen ennätysvauhtia. Näitä on nähty meillä vähän kaikissa ruoissa ja ihan vaan leivänkin päällä.

Sitkeä, pieni korianteripuskani ja alareunassa ilkeä rikkaruoho.

Taka-alalla tässä kasvimaassa on vilahtanut maa-artisokan maanpinnalla näkyvät varret, syksyn satoa odottelen jo vesi kielellä…

Rakkaat raparperit joista on jo yksi piirakka tänä kesänä tehty. Lisää satoa odotellessa :)

Lisäksi laitoin viime viikolla timjamin tulemaan ja tilliäkin varmaan nähdään vielä tänä kesänä takapihalla. Pihan kulmalla on myös mansikkaa, jotka edellinen asukas on sinne istuttanut.. odotan innolla tuleeko niistä mitään syötävää.

Aika vähällä vaivalla olen näiden kasvisten kanssa päässyt ja todennut, että into kasvattaa omaa on niin suuri että ensi vuonna sitten laajennan tätä kasvimaata.  Talvella, sisällä en saa mitään kasveja (tai kukkia) pysymään hengissä, joten kesästä täytyy ottaa kaikki ilo irti!