Ryhdyin vuoden mittaiseen valmisvaatteiden ostolakkoon 14. marraskuuta 2018. Haasteeni päättyi siis tasan kaksi viikkoa sitten vuoden kiepsahtaessa täyteen.

Haaste oli erittäin mielenkiintoinen ja hoksasin monia asioita vuoden aikana. Tässä postauksessa kerron koostetusti vuoden aikana heränneistä oivalluksista ostamattomuuteen liittyen. Lopuksi kerron myös pohdintaa siitä, mitä aion seuraavaksi.

Miksi alunperin ryhdyin ostolakkoon?

Mikäli sinulta on mennyt haasteeni alkusanat ohi, niin tiivistetysti syy ostolakolle oli puhdas mielenkiinto ja halu haastaa itseäni. Yksi motivaatio oli myös ympäristösyyt, mutta myös se, että olin kyllästynyt käyttämään aikaa nettikaupoissa pyörimiseen ja kaupoissa kiertelyyn.

Aiempia postauksiani ostolakkooni liittyen voit lukea tästä: (postaukset lueteltuna uusimmasta vanhimpaan)

• Parsi mieluummin kuin heitä roskiin
• Jos arvostaisimme vaatteitamme, ei näitä kenkiä olisi löytynyt roskiksesta
• Vaihtelua vaatekaappiin – aina ei tarvitse ostaa uutta
• Puoli vuotta vaatteiden ostolakkoa takana
• Miksi ostinkaan vaatteita?
• Vuosi ilman uusia valmisvaatteita

Vuosi ilman uusia valmisvaatteita -haasteen saldo

Vuoden aikana kiellettyjen listalla olivat kaikki valmisvaatteet, kengät ja asusteet. Myös kirpparit olivat pannassa. Sallittujen listalla olivat kuitenkin alusvaatteet (joita ostin muutamia vuoden aikana sekä ompelin itse ylijäämäkankaista), sekä kaksi poikkeusta:

• villakangastakki, sillä edellinen melkein kymmenen vuotta vanha takkini kinnasi hartioihin kiinni. (Ostin tilalle uuden takin lokakuussa tori.fi:stä.)
• kesätennarit, sillä entiset olivat totaalisessa hajoamispisteessä. (Löysin heinäkuussa uudet kengät sattumalta taloyhtiömme roskakatoksesta.)

Koko vuosi meni siis haasteen sääntöjen mukaisesti, paitsi kahden pienen hairahduksen tein: Tämän vuoden toukokuussa esiinnyin cheertanssi-joukkueessa, mitä varten jouduin ostamaan t-paidan. Toinen vaihtoehto olisi ollut jättää esitys väliin (mitä en todellakaan halunnut), joten ostin t-paidan mukisematta. Lisäksi kuukausi takaperin ostin kirpparilta kahdella eurolla villahatun.

Haasteeni sääntöihin lukeutui myös se, että sain ommella vaatteita itse. Koen, että itse tehty vaate on usein ekologisempi ja eettisempi. Itse ompelemalla saa juuri omaan makuun istuvan vaatteen, jota arvostaa ja josta haluaa pitää huolta. Vuoden aikana ompelinkin yhden t-paidan ja topin, joihin löytyi materiaalit äidin kangaskaapeista, joten tähänkään lystiin ei kulunut yhtään rahaa ja shoppailureissuja.

Oivalluksia ostolakosta

Säästin aikaa ja rahaa.
Kuvittele omalle kohdallesi: mitä tekisit niinä iltoina, kun et selaisikaan verkkokauppoja tai aleviikkojen kuvastoja? Mitä tekisit sillä ajalla, kun et lähtisikään lauantaisin kaupungille kiertelemään kauppoja? Yksi ensimmäinen konkreettinen asia, jonka huomasin ensimmäisten kuukausien aikana oli nimittäin se, että minun täytyi keksiä muuta tekemistä. En tajua, miten joskus olen jaksanut kierrellä vaatekauppoja monta tuntia putkeen.

Myös se säästi aikaa, ettei jatkuvasti tarvinnut miettiä, mitä voisin seuraavaksi haluta.
On eri asia haluta kuin tarvita. Ennen vaatelakkoa minulla oli tapana ajatella, että ”sitten kun löydän vielä tuollaisen ja tällaisen vaatteen, en tarvitse mitään”. Vuoden aikana kuitenkin oivalsin, että useimmat noista haluista olivat pelkkiä haluja, eikä oikeita tarpeita. Edes Black Friday ei herätä minussa tällä hetkellä mitään mielenkiintoa. Ennen saatoin ostaa jotakin vain sen takia, koska se oli tarjouksessa.

Tulin tietoisemmaksi siitä, mitkä vaikuttavat äkilliseen haluuni ostaa jotakin.
Erityisesti koin äkillistä ostohimoa silloin, kun edessä oli pikkujouluja ja muita erikoisempia, normaalista arjesta poikkeavia tapahtumia. Yksikään tapahtuma ei kuitenkaan mennyt piloille sen takia, että pukeuduin niihin jo kaapista löytyviin vaatteisiin. Juhliin voi aivan yhtä hyvin pukeutua samaan mekkoon monena peräkkäisenä kertana.

Huomasin myös somen selailun savaan ajoittain aikaan ostohimoa. Miettikääpä, kuinka paljon esimerkiksi Instagramin kuvafeedeillä on vaikutusta meidän ostokäyttäytymiseen? Kuinka monta kertaa olet nähnyt Instagramissa ihanan vaatteen ja miettinyt, että tuollaisen minäkin haluan?

Opin tuntemaan oman tyylini.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, millaisista vaatteista oikeasti tykkäät? Ennen saatoin ostaa jonkin vaatteen vain sen takia, koska se oli kivan värinen. Vasta nyt olen ihan oikeasti pysähtynyt miettimään, millaisista vaatteista tykkään vielä vuosienkin päästä ja millaiset vaatteet pukevat juuri minua. Vuoden aikana esimerkiksi oivalsin, etten olekaan farkkuihminen, vaikka olen aina luullut niin(!!). Huomasin olevani erittäin mukavuudenhaluinen pukeutuja, joten kireät vaatteet, etenkin farkut, jäi vuoden aikana monta kertaa kaappiin lojumaan. Lisäksi tajusin, että olen todellinen vilukissa, joten vaatekaapissani tulisi olla enimmäkseen paksuja vaatteita kuin kepeitä toppeja tai mekkoja, joissa en meinaa tareta edes kesähelteilläkään.

Onni ei löydykään ostamalla.
Ostaminen ei tuota enää samalla tavalla kiksejä kuin ennen. Pikemminkin ajatus siitä, että joutuisin kotiuttamaan vaatekaappiin uutta kamaa, ahdistaa. Mitä enemmän vaatteita, sitä enemmän joutuu pyykkäämään, järjestelemään vaatekaappia, huoltamaan vaatteita ja miettimään aamuisin mitä pukisi päälle. Ugh!

Opin arvostamaan omia vaatteitani ja pitämään niistä huolta.
En koskaan aiemmin ennen tätä haastetta parsinut vaatteitani tai huoltanut kenkiäni. Vuoden aikana ymmärsin, ettei vaatteiden todellakaan tulisi olla kertakäyttökamaa vaan arvokasta materiaa, johon on jokaiseen käytetty energiaa, ihmistyötä ja luonnonvaroja, ja jota tulee ostaa HARKITEN. 

Aina ei tarvitse ostaa uutta saadakseen vaihtelua pukeutumiseen.
Vuoden aikana kokeilin esimerkiksi yhdistää ylä- ja alaosia eri tavalla kuin olin tottunut, lainasin vaatteita äidin vaatekaapista ja pengoin vaatekasoja avopuolisoni mummolan vintillä.

Vuosi kokonaisuudessaan

Kokonaisuudessaan vaatteiden ostolakko oli todella silmiä avartava kokemus, jota suosittelen kaikille erittäin lämpimästi! Vuosi on mielestäni riittävän pitkä, jonka aikana oppii ymmärtämään erityisesti omaa ostokäyttäytymistään ja kuinka mainonta vaikuttaa omiin kulutustapoihin.

En ollut ennen haasteen alkuakaan mikään himoshoppaaja, joten siinä mielessä haaste tuntui melko helpolta eikä ostamattomuus tehnyt missään vaiheessa tiukkaa. Tällä hetkellä koen tarvetta (vai halua!?!) ainoastaan ulkoiluun sopiviin Goretex-talvikenkiin. Minusta on tullut kuitenkin niin laiska ostaja, joten voi mennä vuosi, jos toinenkin, ennen kuin kävelen Goretexeissa. 

Mitä seuraavaksi?

Törmäsin vähän aikaa sitten tähän Suomen Tekstiili & Muoti ry:n kolumniin, joka sai minut ajattelemaan, että ostolakon sijaan tulisi tehdä parempia valintoja ja tukea esimerkiksi kotimaisia vaateyrittäjiä. Tiedostan, ettei ostolakossa voi olla koko elämää, joten olen miettinyt millaisia valintoja haluaisin tulevaisuudessa tehdä.

Olen jo vuosia ostanut vaatteeni käytettyinä uusien sijaan, joten sillä tiellä tulen ainakin pysymään. Lisäksi aion jatkaa vaatteiden lainaamista äidin vaatekaapista ja tehdä mahdollisuuksieni mukaan vaatteita itse. Erityisesti minua kiinnostaa kierrätysmateriaalien hyödyntäminen vaateompelussa. Jossakin vaiheessa haluaisin ehkä kokeilla vaatelainaamon jäsenyyttä, koska palvelun idea on mielestäni loistava ja mielelläni tukisin paikallista vaatelainaamoamme.

Mutta näitä ehtii onneksi harkita. Juuri nyt on hyvä näin. 🙂

Rauhallista Black Fridayta,
Iisa

Instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Kuvat: vintagemekkolöytö miehen mummolan vintiltä.