Vuosi ilman uusia valmisvaatteita: mitä opin?

Ryhdyin vuoden mittaiseen valmisvaatteiden ostolakkoon 14. marraskuuta 2018. Haasteeni päättyi siis tasan kaksi viikkoa sitten vuoden kiepsahtaessa täyteen.

Haaste oli erittäin mielenkiintoinen ja hoksasin monia asioita vuoden aikana. Tässä postauksessa kerron koostetusti vuoden aikana heränneistä oivalluksista ostamattomuuteen liittyen. Lopuksi kerron myös pohdintaa siitä, mitä aion seuraavaksi.

Kokemuksia vaatteiden ostolakosta

Miksi alunperin ryhdyin ostolakkoon?

Mikäli sinulta on mennyt haasteeni alkusanat ohi, niin tiivistetysti syy ostolakolle oli puhdas mielenkiinto ja halu haastaa itseäni. Yksi motivaatio oli myös ympäristösyyt, mutta myös se, että olin kyllästynyt käyttämään aikaa nettikaupoissa pyörimiseen ja kaupoissa kiertelyyn.

Aiempia postauksiani ostolakkooni liittyen voit lukea tästä: (postaukset lueteltuna uusimmasta vanhimpaan)

Vuosi ilman uusia valmisvaatteita -haasteen saldo

Vuoden aikana kiellettyjen listalla olivat kaikki valmisvaatteet, kengät ja asusteet. Myös kirpparit olivat pannassa. Sallittujen listalla olivat kuitenkin alusvaatteet (joita ostin muutamia vuoden aikana sekä ompelin itse ylijäämäkankaista), sekä kaksi poikkeusta:

  • villakangastakki, sillä edellinen melkein kymmenen vuotta vanha takkini kinnasi hartioihin kiinni. (Ostin tilalle uuden takin lokakuussa tori.fi:stä.)
  • kesätennarit, sillä entiset olivat totaalisessa hajoamispisteessä. (Löysin heinäkuussa uudet kengät sattumalta taloyhtiömme roskakatoksesta.)

Koko vuosi meni siis haasteen sääntöjen mukaisesti, paitsi kahden pienen hairahduksen tein: Tämän vuoden toukokuussa esiinnyin cheertanssi-joukkueessa, mitä varten jouduin ostamaan t-paidan. Toinen vaihtoehto olisi ollut jättää esitys väliin (mitä en todellakaan halunnut), joten ostin t-paidan mukisematta. Lisäksi kuukausi takaperin ostin kirpparilta kahdella eurolla villahatun.

Haasteeni sääntöihin lukeutui myös se, että sain ommella vaatteita itse. Koen, että itse tehty vaate on usein ekologisempi ja eettisempi. Itse ompelemalla saa juuri omaan makuun istuvan vaatteen, jota arvostaa ja josta haluaa pitää huolta. Vuoden aikana ompelinkin yhden t-paidan ja topin, joihin löytyi materiaalit äidin kangaskaapeista, joten tähänkään lystiin ei kulunut yhtään rahaa ja shoppailureissuja.

Vuosi ilman uusia vaatteita

Oivalluksia ostolakosta

Säästin aikaa ja rahaa.
Kuvittele omalle kohdallesi: mitä tekisit niinä iltoina, kun et selaisikaan verkkokauppoja tai aleviikkojen kuvastoja? Mitä tekisit sillä ajalla, kun et lähtisikään lauantaisin kaupungille kiertelemään kauppoja? Yksi ensimmäinen konkreettinen asia, jonka huomasin ensimmäisten kuukausien aikana oli nimittäin se, että minun täytyi keksiä muuta tekemistä. En tajua, miten joskus olen jaksanut kierrellä vaatekauppoja monta tuntia putkeen.

Myös se säästi aikaa, ettei jatkuvasti tarvinnut miettiä, mitä voisin seuraavaksi haluta.
On eri asia haluta kuin tarvita. Ennen vaatelakkoa minulla oli tapana ajatella, että ”sitten kun löydän vielä tuollaisen ja tällaisen vaatteen, en tarvitse mitään”. Vuoden aikana kuitenkin oivalsin, että useimmat noista haluista olivat pelkkiä haluja, eikä oikeita tarpeita. Edes Black Friday ei herätä minussa tällä hetkellä mitään mielenkiintoa. Ennen saatoin ostaa jotakin vain sen takia, koska se oli tarjouksessa.

Tulin tietoisemmaksi siitä, mitkä vaikuttavat äkilliseen haluuni ostaa jotakin.
Erityisesti koin äkillistä ostohimoa silloin, kun edessä oli pikkujouluja ja muita erikoisempia, normaalista arjesta poikkeavia tapahtumia. Yksikään tapahtuma ei kuitenkaan mennyt piloille sen takia, että pukeuduin niihin jo kaapista löytyviin vaatteisiin. Juhliin voi aivan yhtä hyvin pukeutua samaan mekkoon monena peräkkäisenä kertana.

Huomasin myös somen selailun savaan ajoittain aikaan ostohimoa. Miettikääpä, kuinka paljon esimerkiksi Instagramin kuvafeedeillä on vaikutusta meidän ostokäyttäytymiseen? Kuinka monta kertaa olet nähnyt Instagramissa ihanan vaatteen ja miettinyt, että tuollaisen minäkin haluan?

Opin tuntemaan oman tyylini.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, millaisista vaatteista oikeasti tykkäät? Ennen saatoin ostaa jonkin vaatteen vain sen takia, koska se oli kivan värinen. Vasta nyt olen ihan oikeasti pysähtynyt miettimään, millaisista vaatteista tykkään vielä vuosienkin päästä ja millaiset vaatteet pukevat juuri minua. Vuoden aikana esimerkiksi oivalsin, etten olekaan farkkuihminen, vaikka olen aina luullut niin(!!). Huomasin olevani erittäin mukavuudenhaluinen pukeutuja, joten kireät vaatteet, etenkin farkut, jäi vuoden aikana monta kertaa kaappiin lojumaan. Lisäksi tajusin, että olen todellinen vilukissa, joten vaatekaapissani tulisi olla enimmäkseen paksuja vaatteita kuin kepeitä toppeja tai mekkoja, joissa en meinaa tareta edes kesähelteilläkään.

Onni ei löydykään ostamalla.
Ostaminen ei tuota enää samalla tavalla kiksejä kuin ennen. Pikemminkin ajatus siitä, että joutuisin kotiuttamaan vaatekaappiin uutta kamaa, ahdistaa. Mitä enemmän vaatteita, sitä enemmän joutuu pyykkäämään, järjestelemään vaatekaappia, huoltamaan vaatteita ja miettimään aamuisin mitä pukisi päälle. Ugh!

Opin arvostamaan omia vaatteitani ja pitämään niistä huolta.
En koskaan aiemmin ennen tätä haastetta parsinut vaatteitani tai huoltanut kenkiäni. Vuoden aikana ymmärsin, ettei vaatteiden todellakaan tulisi olla kertakäyttökamaa vaan arvokasta materiaa, johon on jokaiseen käytetty energiaa, ihmistyötä ja luonnonvaroja, ja jota tulee ostaa HARKITEN. 

Aina ei tarvitse ostaa uutta saadakseen vaihtelua pukeutumiseen.
Vuoden aikana kokeilin esimerkiksi yhdistää ylä- ja alaosia eri tavalla kuin olin tottunut, lainasin vaatteita äidin vaatekaapista ja pengoin vaatekasoja avopuolisoni mummolan vintillä.

vuosi vaatelakko

Vuosi kokonaisuudessaan

Kokonaisuudessaan vaatteiden ostolakko oli todella silmiä avartava kokemus, jota suosittelen kaikille erittäin lämpimästi! Vuosi on mielestäni riittävän pitkä, jonka aikana oppii ymmärtämään erityisesti omaa ostokäyttäytymistään ja kuinka mainonta vaikuttaa omiin kulutustapoihin.

En ollut ennen haasteen alkuakaan mikään himoshoppaaja, joten siinä mielessä haaste tuntui melko helpolta eikä ostamattomuus tehnyt missään vaiheessa tiukkaa. Tällä hetkellä koen tarvetta (vai halua!?!) ainoastaan ulkoiluun sopiviin Goretex-talvikenkiin. Minusta on tullut kuitenkin niin laiska ostaja, joten voi mennä vuosi, jos toinenkin, ennen kuin kävelen Goretexeissa. 😂

Mitä seuraavaksi?

Törmäsin vähän aikaa sitten tähän Suomen Tekstiili & Muoti ry:n kolumniin, joka sai minut ajattelemaan, että ostolakon sijaan tulisi tehdä parempia valintoja ja tukea esimerkiksi kotimaisia vaateyrittäjiä. Tiedostan, ettei ostolakossa voi olla koko elämää, joten olen miettinyt millaisia valintoja haluaisin tulevaisuudessa tehdä.

Olen jo vuosia ostanut vaatteeni käytettyinä uusien sijaan, joten sillä tiellä tulen ainakin pysymään. Lisäksi aion jatkaa vaatteiden lainaamista äidin vaatekaapista ja tehdä mahdollisuuksieni mukaan vaatteita itse. Erityisesti minua kiinnostaa kierrätysmateriaalien hyödyntäminen vaateompelussa. Jossakin vaiheessa haluaisin ehkä kokeilla vaatelainaamon jäsenyyttä, koska palvelun idea on mielestäni loistava ja mielelläni tukisin paikallista vaatelainaamoamme.

Mutta näitä ehtii onneksi harkita. Juuri nyt on hyvä näin. 🙂

Rauhallista Black Fridayta,
Iisa

Instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Kuvat: vintagemekkolöytö miehen mummolan vintiltä. 

Kommentit (12)
  1. Vuosi on niin lyhyt aika, että itse olen teinistä asti seurannut omia ”hankintasyklejäni” ja ne tapahtuu n. 5 ja 10vuoden välein (eli pakko uusia osaa vaatteita, esim kenkiä tai alusvaatteita). Eli joku vuosi olen ostanut tyyliin 1 vaatteen ja joku toinen ”syklivuosi” olen ostanut vaikkapa 30 vaatetta, sillä uusin alusvaatelaatikon tai kengät. Nyrkkisääntönä pidän sitä että vaatteen pitää kestää AINAKIN 5vuotta (kengät, sukat alusvaatteet). Mielellään 10-15vuotta (kuten urheilutakit/vaatteet/varusteet/mekot/takit jne). Mulla on edelleen ylä-asteelta hankittuja vaatteita käytössä, eli 12-15v vanhoja. Paljon sitä vanhenpia ei voi olla, koska olen ollut lapsi xD Mua tavallaan surettää nää ”vuosi ostamatta mitään”-haasteet, koska se kertoo kuinka monet ei osaa huoltaa vaatteitaan/arvosta niitä/tiedä omaa tyyliään/osaa modata vaatteita koon/oman maun vaihtuessa jne. En itaekään mikään täydellinen ole, mutta sun vuosi kuulosti töysin normaalilta osalle ihmisistä eikä miltään haasteelta. Alan kallistua siihen stereotyyppiseen ajatulseen että monet naiset ei osaa käyttää rahaa. Siinä missä miehet sijoittaa osakkeisiin ja rahastoihin, monet naiset ostaa vaatteita ja muuta ”hömppää”. Siksi naisille myös myydään kaikkea paskaa vs miesten laadukas muoti. Ero aika huomattava, koska puku kestää eliniän. Sitten ihmetellään miksi naiset omistaa niin vähän. Ei johdu pelkästään palkoista/asemasta vaan myös kulutustottumuksista ja rahankäytöstä. Nää ”haasteet” ei olisi mun tuntemille miehille mikään haaste vaan enemmänkin maalaisjärkeä.

    1. Moikka! Totta, se on kyllä jännä miten naiset tuntuu sortuvan enemmän shoppailuun. Mistäköhän se voisi johtua. 🤔 Naisiin vetoaa herkemmin mainokset? Tai naisille pukeutuminen on niin tärkeä osa identiteettiä?

      Vuosi ei tosiaan ollut itsellenikään haasteellinen kuten tekstissä kerroin, ennemminkin tää vuosi toimi itselleni ajatuksien herättelijänä. Ehkä tällaset ”haasteet” toimis monille juuri alkutekijöinä siihen että voisi sitä kautta lähteä muuttamaan omia kulutustottumuksia. 🤔 Ja kuten omalla kohdallakin kävi, tuntuu nyt vuoden jälkeen siltä että tällainen toimintatapa on ihan ”normaalia”. Kun kirjoitin tätä postausta niin mulla oli jopa sellainen olo että viitinkö edes kertoa tästä, koska täähän pitäs olla ihan normi. 😀 Mutta halusin avata omaa kokemusta sen takia, että joku innostuisi miettimään tarkemmin, että hetkonen, onkohan joka lauantaiset shoppailureissut sittenkään ihan tarpeellisia. Elämässä on niin paljon muita merkityksellisempiä asioita.

      Sun toimintatavat kuullostaa järkeviltä ja hienoa että oot miettiny tällaisia asioita jo kauemmin. 😊 Jos saan kysyä, niin miten mahdut 15 vuotta vanhoihin vaatteisiin? 😀 Ihailtavaa. Mäkin olisin voinut käyttää mun 10 vuotta vanhaa villakangastakkia vielä tänäkin päivänä, jos olisin vaan mahtunut siihen. 😀

      Kiva kun avasit ajatuksiasi! 😊

      Ps. Tuli mieleen tuosta sijoittamisesta, että Merja Mähkällä (HS:n kolumnisti) on mielenkiintoisia kolumneja liittyen juuri tähän naisten shoppailuun vs sijoittamiseen. Ehkä oot törmännytkin jo niihin! Ne toimi itselläkin aikoinaan hyvinä ajatuksen herättelijöinä.

  2. Todella hyvä teksti tärkeästä aiheesta ilman liiallista paatosta (johon itse usein sorrun :D) ja inspiroivilla ajatuksilla. Ostolakko ei ole ollut itselleni koskaan täysi vaihtoehto, mutta se, että on käynyt harkitsevammaksi ja laadun perässä kulkijaksi on ollut erittäin hyvä keino – miksi ostaa vähän sinne päin, kun voi etsiä rauhassa kunnes löytää täydellisen? Olen myös hiljalleen alkanut ostaa tarvitsemiani asioita käytettynä. Tiettyjen tuotteiden etsiminen ja lopulta löytäminen tuo paljon enemmän iloa kuin vain että menisi kaupasta suoraan hakemaan. 🙂

    https://astuharhaan.wordpress.com/

    1. Oi kiitos sanoistasi. ❤ Oon monesti miettinyt tänne kirjoitellessa, että millaisella sävyllä kerron asioista ja oon päätynyt siihen, että kirjoitan mieluummin postiiviseen kuin syyllistävään sävyyn. Kuten tämäkin haaste osoitti, aina ympäristösyiden ei tarvitse olla se suurin motivaatio vaan vaikkapa se, että ”ekoteot” säästää aikaa ja rahaa. 😊

      Aivan totta, käytetyillä tavaroilla on myös omat tarinansa, mitä suoraan kaupoista haetuilla ei ole. Joillekin tuntuu esim vaatteiden ostaminen käytettynä ällöttävältä, kun taas itsestäni on ihanaa, että vaate on voinut palvella jotakin muuta ihmistä. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *