Pettymykset. Miksi kohtaamme niitä? Löysin hetki sitten Mika Poutalan tekemän videon pettymyksestä liittyen hänen epäonnistumiseen olympialaisissa. Haluan nostaa videolta esiin muutamia mielestäni hienosti sanottuja seikkoja. Eilen 120 Jyväskylän psykalle hakevaa on saanut sähköpostiinsa kutsun saapua soveltuvuuskokeisiin. Hirveästi onnea teille, olkaa ylpeitä itsestänne! Kuitenkin lähes kymmenkertainen määrä joutui ottamaan vastaan viestin siitä, että jatkopaikka ei auennutkaan, vaikka töitä oli tehty hirveästi. Pettymys on tällöin varmasti sanoinkuvaamaton.

Kun kovasti odottamamme asia ei pääty niin, miten toivomme, joudumme pettymään. Puolen vuoden säännöllinen valmistautuminen kolmen tunnin kokeeseen on vaatinut henkisesti paljon, ja jokainen määrätietoisesti opiskellut tietää, että on tehnyt parhaansa. Jos tietää pystyvänsä parempaan, voi siitä ammentaa motivaatiota seuraavaan vuoteen. Tietyille aloille hakemisessa pelottavaa onkin se, että vaikka sinulla olisi kuinka hyvät mahdollisuudet onnistua tekemisen puolesta, et ole ainoa, jolla se mahdollisuus on. Tänäkin vuonna Jyväskylän suosituin hakukohde oli psykologia, johon haki 1962 hakijaa. Tietenkään kaikki eivät osallistu pääsykokeeseen tai hae ensisijaisena vaihtoehtona, mutta hakijoita on kuitenkin paljon ja kilpailu on kova.

Pettymyksen tunne on sitä suurempi, mitä isompi vaikutus sillä on elämäämme. Kun on elänyt pääsykoekuplassa viimeiset kuusi kuukautta, saattaa tuntua siltä, että elämä romahtaa. Se on inhimillinen tunne, varsinkin jos on joutunut pettymään uudelleen ja uudelleen. Mieti kuitenkin, mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos et nyt onnistunut tai tule onnistumaan. Luultavasti tässä tilanteessa voit vain voittaa, et hävitä. Elämäsi pysyy sellaisena kuin se oli ennen pettymystäkin. Toki ymmärrän myös sen, että jollekin elämän pysyminen samana ahdistaa eniten. Olisin itse luultavasti ajatellut tuolla tavalla. Haluan kuitenkin uskoa, että kaikella on tarkoituksensa, eikä elämän ole tarkoitus tuollaisissa tilanteissa vielä muuttua. Jos sinun aikasi ei ole nyt, sinun aikasi tulee olemaan myöhemmin.

Haluan, että jokainen tietää, että saavutukset tai muut ulkoiset seikat eivät määrittele sinua ihmisenä. Silloin kun tiedostat tämän itse, pettymyksiäkin on helpompi käsitellä. Kun suhde omaan itseensä on kunnossa, pettymykset horjuttavat ajattelua, ei itsetuntoa eli sinua ihmisenä. Sinä olet arvostettu ja rakastettu, vaikka tapahtuisi mitä. Totta kai pettymyksen tunteita saa kokea, eikä niitä pidä sulkea pois. Tunteet eivät kuitenkaan ole niin ”korkeassa asemassa”, että ne saisivat määritellä sinua epäonnistujaksi ihmisenä. Ihmisellä on tarve kokea tunteet tunteina, jotta ne voi päästää menemään. Tällöin olet vapaa jatkamaan elämää ja tavoittelemaan sitä, mitä ikinä haluatkaan tavoitella. <3

Kehotan sinua miettimään viisi asiaa, joista olet onnellinen nykyisessä elämäntilanteessasi. Mitä hyvää voi seurata siitä, että elämäsi pysyy vielä hetken samana?

Tsemppiä!

Katariina