Mitä pakata sairaalakassiin?

villasukat.jpg

Raskaus on edennyt sen verran pitkälle, että on aika alkaa miettiä synnytyssairaalaan mukaan otettavaa kassia. Se pitää tietysti pakata etukäteen, sillä lähtö sairaalaan voi tulla hyvinkin äkkiä, eikä alkaneista synnytyskivuista kärsiessä ihan välttämättä tule muistaneeksi kaikkea oleellista. Olen liittynyt Facebookissa muutamiin vauvaryhmiin ja seurannut niissä käytyjä keskusteluita sairaalakassien sisällöstä. Niiden perusteella olen kerännyt listaa siitä, mitä aion omaan kassiini sisällyttää. Ainakin seuraavat:

  • Suklaata ja lakuja (ai miten niin muka herkkukielto on ollut minulle vaikeaa?)
  • Neuvolakortti
  • Vauvalle vaatteita: pari bodya, housut, myssy, tumput, sukat
  • Vauvalle äitiyspakkauksessa mukana tullut viltti
  • Itselleni kotiinlähtöä varten löysä vaatekerta, myös omia alushousuja
  • Imetysliivit sekä liivinsuojuksia
  • Villasukat ja omia sukkia sekä sisäkengät (en tiedä, saako sairaalassa enää nykyään sisäsandaaleita)
  • Hygieniatarvikkeita: hammasharja, deodorantti, shaver, kosteusvoide, kampa
  • Puhelimen laturi
  • Kirja
  • Miehelle suklaapatukoita ja pähkinöitä evääksi synnytyksen ajaksi

Jos saamme hartaasti toivomani perhehuoneen sairaalassa, myös miehen pitää pakata oma reppunsa sairaalassa vietettävää aikaa varten. Hän on siitä tietenkin jo ihan innoissaan. Lisäksi pian voisi olla sopiva aika asentaa vauvan turvakaukalo autoon, jotta se olisi valmiina sairaalasta kotiin lähtiessä.

Vaikka olen opiskeluideni ja töideni puolesta viettänyt melko paljon aikaa sairaaloissa, olen ollut siitä onnekas, ettei minun ole koskaan tarvinnut potilaana yöpyä niissä. Ajatus siitä, että siirryn väliaikaisesti hoitajasta potilaan tai asiakkaan rooliin tuntuu oudolta ja jopa vähän pelottavaltakin. Toivon todella paljon, että saisimme perhehuoneen. Tuntuu ahdistavalta, että olisin useamman vuorokauden ajan vauvan kanssa kahdestaan huoneessa, jossa on mahdollisesti kaksi muuta äitiä vauvoineen. Mieheni saisi olla kanssamme vain vierailuaikoina, eikä hänelle olisi mitään muuta paikkaa kuin tuoli minun sänkyni vieressä. Lisäksi, miten siinä saa kukaan levättyä, jos vauvat vuorotellen alkavat itkemään?

Mielestäni jokaiselle ensisynnyttäjälle tulisi taata perhehuone, jos hän sitä toivoo. Jotenkin todella karu ajatus, että kun äiti ja vauva siirtyvät synnytyssalista vuodeosastolle, isä lähetetään yksin kotiin, jos on ilta tai yö. Ihan samalla tavalla isällä tulisi olla oikeus olla vastasyntyneen lapsensa lähellä, jos hän sitä toivoo! Ymmärrän toki, ettei kaikissa sairaaloissa yksinkertaisesti ole mahdollisuutta tarjota kaikille haluaville perhehuoneita. Mielestäni osastoja tulisi kuitenkin pikimmiten muokata niin, että näin olisi. Ensimmäiset vuorokaudet lapsen synnyttyä ovat varmasti hyvin herkkää aikaa molemmille vanhemmille, ja heille tulisi tarjota parhaat mahdolliset olosuhteet tutustua uuteen perheenjäseneensä.

Minun ensisijainen synnytyspaikkani on Espoon sairaala, ja siellä onneksi kaikki uuden lapsivuodeosaston huoneet ovat perhehuoneita, ja ilmeisesti myös osa Jorvin puolella olevan lapsivuodeosaston huoneista. Olen kuullut, että uusissa perhehuoneissa isä joutuu nukkumaan vuoteeksi levitetyssä nojatuolissa, mikä ei kuulemma ole kaikkein mukavin paikka nukkua. Mielenkiintoinen ratkaisu, ja olisi kiva tietää, miksi tähän päädyttiin. Vanhoissa Jorvin perhehuoneissa kun oli isällekin ihan oma sänky. No, tärkeintä tietenkin on, että myös isä saa olla sairaalassa äidin ja vauvan kanssa. Nyt vain toivon, että kun synnytyksen aika koittaa, on Espoon sairaalassa tilaa!

Sairaalakassin sisällöstä päästiin aika painaviin aiheisiin. Onko teillä ajatuksia aiheesta tai vinkkejä siihen, mitä sairaalakassiin kannattaisi pakata?

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys

Imettäminen – hyvän äitiyden mittari?

imetys.jpg

Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten neuvolassa, minkälaisia odotuksia minulla on vauvan syntymän jälkeisestä ajasta. Mielikuvani siitä ovat toistaiseksi hyvin konkreettisia: vauvan hoitoa, vaippojen vaihtoa, nukuttamista, pesemistä ja erityisesti imettämistä. Mutta entä, jos imetys ei onnistukaan?

Vaikka imetyksessä on kyse maailman luonnollisimmasta asiasta, se on hirveän herkkä paikka niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla eikä lainkaan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Imetys yhdistetään hyvään äitiyteen ja monet äidit tuntevat syyllisyyttä, jos eivät yrityksestä huolimatta onnistu imetyksessä.

Osana terveydenhoitajaopintojani sain virallisen imetysohjaajapätevyyden. Kuulostaa hienolta titteliltä, mutta en siitä huolimatta todellakaan koe olevani imetyksen ammattilainen. Tiedän toki teoriassa imetyksen hyödyistä ja mekanismeista ja olen opiskellut kikka kolmosia oikean imuotteen löytämiseen ja rintatulehduksen ehkäisemiseen, mutta en siitä huolimatta ole yhtään vakuuttunut, että oma imetykseni olisi helppoa tai välttämättä onnistuisi ollenkaan.

Imetys vaatii opettelua sekä vauvalta että äidiltä. Joskus se sujuu heti ensi-imetyksestä lähtien omalla painollaan, mutta usein etenkin ensimmäisen lapsensa saanut äiti tarvitsee siihen aluksi ammattilaisen ohjausta. Terveydenhoitajana suosittelen vahvasti ottamaan imetyksen mahdolliset haasteet puheeksi synnytyssairaalassa ja neuvolassa. Kätilöt ja neuvolaterveydenhoitajat pystyvät antamaan konkreettisia vinkkejä imetyksen onnistumiseksi, ja tarvittaessa ainakin pääkaupunkiseudulla on mahdollisuus päästä imetysohjaajan vastaanotolle. Uskon, että monessa tapauksessa imetys olisikin voinut onnistua, jos äiti olisi saanut enemmän ammattilaisten tukea imettämisen alkutaipaleella. Yksi mahdollinen aputaho on myös Imetyksen tuki ry. Voittoa tavoittelematon yhdistys tarjoaa paljon tietoa ja muun muassa imetystukipuhelimen ja -chatin. Yhdistyksellä on myös Facebookissa aktiivinen ryhmä.

Joskus imetys ei silti syystä tai toisesta onnistu, vaikka äiti haluaisi imettää ja saisi siihen riittävästi tukea. Vaikka imetyksellä on tutkitusti monia hyötyjä, niin ihan yhtä lailla korviketta saavat vauvat kasvavat terveiksi ja hyvinvoiviksi lapsiksi ja aikuisiksi. Tuntuu, että imetyksestä on tehty jostain syystä hyvän äitiyden mittari. Ei siis ihme, jos äidit tuntevat tästä(kin) asiasta paineita.

Viime aikoina seuraamissani blogeissa ja medioissa on julistettu muun muassa #maharauhaa ja #kasvurauhaa, ja samassa hengessä toivoisin myös kaikille äideille #imetysrauhaa. Sitä, että jokainen äiti saisi tehdä imetyksen suhteen omat päätöksensä ilman kenenkään muun arvostelua, ja että jokainen saisi imetykselle sellaista tukea, jota tarvitsee. Ja ettei äitejä ja vauvoja suljettaisi imettämään ravintoloiden vessoihin.

Ostin muuten kuvassa näkyvän rintapumpun käytettynä. Uhka vai mahdollisuus?

Perhe Lapset Raskaus ja synnytys Ajattelin tänään