Tuhkarokko – vaaraton lastentauti?

rokotukset.jpg

”Ennen vanhaan kaikki lapset sairastivat tuhkarokon, ja hengissä ollaan.” Tällaisia kommentteja luin, kun torstaina uutisoitiin laajasti 6-vuotiaasta rokottamattomasta lapsesta, joka ulkomaanmatkan seurauksena sairastui tuhkarokkoon. Lapsi asuu Pohjanmaalla, jossa rokotekielteisyys on voimissaan ja rokotuskattavuus paljon muuta Suomea heikompi. Tuhkarokko on erittäin herkästi tarttuva tauti, joten yhdistettynä heikkoon rokotuskattavuuteen tapaus antaa aiheellisesti syytä huolestua tuhkarokkoepidemian puhkeamisesta.

Jostain syystä osa ihmisistä pitää tuhkarokkoa harmittomana lastentautina. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan viime vuonna tuhkarokkoon kuoli maailmanlaajuisesti 110 000 ihmistä, joista suurin osa lapsia. Euroopassakin kuolemantapauksia on ollut tänä vuonna jo 37. Ei siis ehkä sittenkään vaaraton lastentauti.

On todella surullista, että samaan aikaan kun meillä länsimaissa on paremmat mahdollisuudet kuin koskaan aikaisemmin hoitaa ja ennaltaehkäistä sairauksia, osa ihmisistä asettaa itsensä vapaaehtoisesti vaaraan kieltäytymällä rokotuksista. Ehkä se on osa nykyistä individualistista kulttuuria, tai sitten ihmiset eivät enää ymmärrä rokotuksilla ehkäistävien sairauksien vakavuutta, kun eivät ole itse omin silmin nähneet niihin sairastuneita. Sen vuoksi osan silmissä rokotteiden mahdolliset, hyvin harvinaiset haittavaikutukset muuttuvat suuremmaksi uhaksi kuin itse rokotuksilla ehkäistävät taudit. Rokotevastaisuus ei ole yleistynyt vain Suomessa, vaan myös monessa muussa Euroopan maassa. Ehkä osittain sen vuoksi myös tuhkarokkoepidemiat ovat lisääntyneet viime vuosina merkittävästi ympäri Eurooppaa.

Uutinen 6-vuotiaasta tuhkarokkopotilaasta on useammalla eri tavalla surullinen. Toisaalta pieni lapsi joutuu kärsimään vanhempiensa ideologian vuoksi, ja samalla päätös jättää lapsi rokottamatta on asettanut ainakin sadat ulkopuoliset ihmiset vaaraan. Minun on hyvin vaikea ymmärtää rokotevastaisia ihmisiä. Heidän asenteensa ei ylensä faktoja ja numeroita latelemalla lievenny, vaan ennemminkin jyrkkenee. Miten ihmeessä heidän mielensä saisi muutettua? Jotkut ovat ehdottaneet rokotuspakkoa tai erilaisia taloudellisia sanktioita niille perheille, jotka eivät rokota lapsiaan. En haluaisi Suomeen rokotuspakkoa, mutta jos laumasuoja alkaa rokotuskattavuuden alenemisen myötä merkittävästi heikentyä, en oikein näe muutakaan vaihtoehtoa. Rokotusten ottamatta jättäminen kun ei ole vain oma päätös, vaan se vaikuttaa myös meihin kaikkiin muihin. On pelottava ajatus, että jo kertaalleen käytännössä hävitetyt taudit alkaisivat taas jyllätä keskuudessamme. Toivon, että nyt ilmennyt tapaus havahduttaisi mahdollisimman monen pohjanmaalaisen rokotuttamaan itsensä.

Kirjoitin aikaisemmin influenssarokotuksista raskauden aikana, ja jo silloin totesin, että lapsemme tulee saamaan kaikki rokotusohjelman mukaiset rokotukset. Tuhkarokolta, vihurirokolta ja sikotaudilta suojaava MPR-rokote annetaan normaalisti vuoden iässä, mutta tarvittaessa sen voi saada jo puolivuotiaasta eteenpäin, esimerkiksi jos perhe on lähdössä lomamatkalle. Tuhkarokkoa esiintyy tällä hetkellä niin paljon Euroopassa, että itse en uskalla matkustaa vauvan kanssa Suomen rajojen ulkopuolelle ennen MPR-rokotteen antamista. Sen sijaan suunnitelmissamme on lähteä ensi kesänä autoilemaan Suomessa, mutta Pohjanmaan rannikkoalueet ja suuret massatapahtumat taidamme jättää välistä.

Olisi kiinnostava tietää teidän ajatuksianne rokotuksista ja esimerkiksi rokotuspakosta, etenkin, jos koet olevasi rokotuskriittinen!

Hyvinvointi Terveys Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Viimeinen joulu kahdestaan

jouluperinteet.jpg

Huomenna on joulukuu, joten saako nyt luvan kanssa laittaa joulukoristeet esille? Aikaisemmin en ole koskaan laittanut mitään jouluista kotiin, sillä olemme aina viettäneet joulun perheidemme luona. Niin tänäkin vuonna, mutta nyt ensimmäistä kertaa koskaan olen intoillut joulusta ja hankkinut meille kuusen koristeineen. Ehkä se johtuu raskaudesta, tai sitten siitä, että tämä on ensimmäinen joulu ihan oikeasti omassa kodissamme. Kun netistä tilaamani tekokuusi viime viikolla saapui, halusin heti pystyttää ja koristella sen. Siinä se on nyt nököttänyt olohuoneen nurkassa kohta viikon.

Ostimme myös joulukalenterit heti, kun ne tulivat lähi-Prismaamme myyntiin. Minulla ei ole ollut joulukalenteria vuosikausiin, ja kun bongasin Dumle-version kaupan hyllyssä, päätin että minun oli saatava se. Koska olen aikuinen ja koska voin. Harmi vain, että raskausdiabeteksen takia en voi syödä suklaata (en ainakaan joka päivä), joten taidan säästää itseäni kiusaukselta ja avata kalenterin vasta ensi vuoden puolella, kun vauva on syntynyt. Tämä ei nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan…

Viime vuonna päätin tehdä itse miehelleni joulukalenterin. Hankin punaisia paperipusseja ja piirsin niihin numerot (vaikka lopputuloksesta ei uskoisi, tähän meni oikeasti useampi päivä). En tiedä, miksi halusin mennä vaikeimman kautta, kun kaupoista näyttäisi ainakin nyt saavan vaikka minkälaisia valmiita kalentereita, joihin vain pitäisi itse keksiä sisältö. Ajattelin ensiksi, että tänä vuonna en kustannussyistä tee kalenteria, mutta viime hetkillä muutin mieleni. Nyt pidin budjetin maltillisena, ja kustannukset jäivät noin euroon per kalenteriluukku. Sisältö ei ole kovin ihmeellinen, mutta ajatus on tärkein, eikö?

Olen miettinyt, millaisia tulevista jouluistamme tulee, kun lapsemme on syntynyt. Tähän asti olemme menneet valmiisiin pöytiin vanhempiemme ja sukulaistemme luokse, ja joulu on aina ollut aikataulutettu ja päivät jaettu siten, että ehdimme käydä joka paikassa. Haluammeko tulevaisuudessa viettääkin joulua kotona, oman perheemme kesken? Toisaalta olisi ihana luoda myös ihan omia jouluperinteitä, mutta tiedän, että perheemme haluavat viettää joulun yhdessä. Todennäköisesti lapsen kasvaessa joulun vietto siirtyy enemmän omaan kotiin, mutta aika tulee näyttämään, millaiseksi joulun viettomme muodostuu.

Minkälaisia jouluperinteitä teillä on, ja onko joulun vietto muuttunut lapsen tai lasten saannin myötä?

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Ajattelin tänään