Niin,otsikko sen jo hyvin kertoo; meillä ollaan edelleen kipeinä. Juuri kun tuntui siltä että olemme kaikki tervehtymässä, Veeti alkoi yskimään rajummin ja seuraavan yön valvoin itkuisen vauvan kanssa. Aamuyö meni lasten päivystyksessä ja diagnoosina oli lievä korvatulehdus ja silmätulehdus. Vielä ollaan hieman toipilaita, mutta selvästi paremmissa voimissa.

Viimeiset kaksiviikkoa ovat menneet täysin huolehtiessa muista sairastelijoista, itse sairastellessa ja vähäisillä yöunilla. Tai siis, vähisimmillä kuin yleensä. Keskiviikkona katsottiin tietenki Temptation Islandin ensimmäinen jakso ja totesin miehelleni että jos joku pakottaisi minut tuonne, käyttäisin koko 3 viikkoa hyödyksi ja nukkuisin koko ajan. Tosin, en koe epävarmuutta parisuhteestani enkä voisi kuvitella olevani lapsistani erossa niin kauan, joten siinä mielessä tuo kyseinen ohjelma ei ole yhtään minun juttuni.

Mutta huonosti nukuttujen öiden takia, ei ole mikään ihme, että väsymys alkaa tuntumaan niin päässä kuin kehossa. Olen kuitenkin 28 vuoden elämäni aikana oppinut, että vastoinkäymisillä on tapana liikkua laumassa ja kulkevat jaksoissa. Ja kun kohtaa enemmän vastoinkäymisiä, on parasta itse säilyttää maltti ja pitää mielessä että jossain vaiheessa kaikki taas helpottaa.

Huomaan myös että kehoni reagoi tähän liikkumattomuuteen, joka on väistämätön asia viime viikkojen aikana. Kaipaan lenkkeilyä, jumppaamista ja olen päättänyt nousta takaisin satulaan ja palata ratsastuksen pariin. Ratsastus on siitä mahtava laji, että sitä voi harrastaa minkä ikäisenä tahansa ja millä tasolla haluaakin. Voi pitää taukoja ja palata lajin pariin, kun itselle sopii. Odotan jo ensimmäistä ratsatustuntia innolla!

Toivottavasti teillä on ollut hyvä viikko! Meillä tehdään asteittain paluuta normaaliin arkeen ja blogin päivittäminenkin palaa normaaliin päivittäiseen rytmiinsä, nyt kun taas ehdin järjestellä omia ajatuksiani ja saan niitä kirjattua tänne. Hyvää viikonlopun alkua!

Sairastupa loki 375: tänään on sairastelupäivä 9. Tai 10. Tai 20. Olen seonnut jo laskuissa, mutta kauan tätä on jatkunut. Taapero ja vauva ovat jo terveitä, miehellä kurkku hieman kipeä ja itse olen nuhanenä. Niistopaperia on mennyt pienen sademetsän verran. Omituisinta on kuitenkin, ettei tauti ole kaatanut minua sängynpohjalle. Porskutan menemään suhteellisen hyvällä voinnilla ja pärskin menemään nenäliina jatkuvasti käden ulottuvilla.

Eilen kävin auttamassa sairastelevia sukulaisia. Siivosin hevosten karsinat ja sain samalla hoidettua Väinön lyhyen ulkoilun. Vaikka olenkin nuhainen ja siinä mielessä karsinoiden siivoaminen ei ehkä ole viisainta, oli mukava päästä tekemään jotain. Eikä se muutama lantakasa tässä kotiäidin pienten lasten vaipparallissa, ole niin suuri asia. Shit seems to be the thing for me tällä hetkellä. Ja kuten sanoin, Väinö pääsi ulkoilemaan samalla.

Totesin myös eilen, että väsynyt, nälkäinen taapero ja väsynyt, nälkäinen ja flunssainen äiti, eivät ole parasta kauppaseuraa toisilleen. Kun Väinö huomaa minun olevan väsynyt hänellä on kaksi toimintamallia, joiden väliltä hän valitsee; ensimmäinen on se, että hän hakee lelut ja uppoutuu rauhalliseen leikkiin. Tämän hän yleensä valitsee kotona. Eilen olimme kuitenkin julkisella paikalla ja hän valitse toisen vaihtoehdon; velmuilun. Siihen kuuluu juokseminen ja nauraminen päin äidin naamaa kun häntä komennetaan. Ja samalla kun pyysin häntä ottamaan rauhallisemmin, tiesin että hän ei juuri nyt kykene rauhoittumaan. Tiesin että hän oli väsynyt ja tiesin että hän oli levoton. Hän on aina levoton Jaakon ensimmäisenä vapaapäivänä, kun ikävä purkautuu. Selvisimme kuitenkin kaupasta kotiin, ruuan tein jonkinlaisella autopilotti meiningillä ja illalla olin kiitollinen siitä, että Jaakko oli kotona, jolloin pystyimme jakamaan lasten iltatoimet.

Yö on nukuttu rauhassa ja aamulla niistäminen on jatkunut. Tämän päivän suunnitelmaan kuuluu marjamehua, pakettien hakemista postista, vauvan hoitoa ja Väinön taapero-äiti jumppaa. Lantahommat ovat vielä kysymysmerkki mutta kyllä nekin onnistuvat, jos on tarvetta. Mitä teidän päivän suunnitelmiin kuuluu? Mitä sitten kuuluukaan, niin sovitaanko että tehdään tästä tiistaista mahtava päivä!