Tammikuu päättyi ja joulukoristeet lähti

Tammikuun loppu on aina ajankohta, jolloin keräilen nurkista viimeisetkin joulukoristeet ja pakkaan ne varastoon.

Tänä vuonna aloin miettimään joulukoristeiden määrää ja säilytettävyyttä. Tulin lopputulokseen että tästä vuodesta eteenpäin meille ostetaan vain kahden – kolmen sarjan koristeita joita ostetaan vuosittain se sen vuoden koriste ja kaiken maailman halvat ja muka hauskat soivat tontut ja pukit jne krääsä jää kauppaan. On muutenkin eettisesti kyseenalaista että joulukoristeita tuntuu puskevan markkinoille vuosittain aina vaan enemmän ja sellaiset ihmiset kuten minä ostamme niitä helposti kun eihän tämä, tuo se ja tämä nyt niin kallis ole.

Siivosin joulukoristeet pois ja samalla lajittelin ne kuntonsa puolesta roskiin meneviin, annettaviin ja myytäviin sekä varastoitaviin. En liioittele jos väitän että 75% koristemäärästä oli kasoissa roskiin, annetavissa ja myytävissä.

Yllätyin siitä että näin tammikuussa tai no tammi-helmikuun vaihteessa on joulukoristeille ottajia ja ostajia. Tavaran vähentäminen ja suuntautuminen minimalismiinpäin ei tarkoita sitä että itselle mieleisistä asioista pitäisi kokonaan luopua vaan tavaramäärän kohtuullistamisesta. Joskus pienempi määrä mieleisiä asioita on parempi vaihtoehto kuin läjittäin tavaraa jonka hankkimista katuu jo kaupasta kotiin matkatessa. Tämä ratkaisu koristeiden suhteen tuntuu hyvältä ja tiedostan senkin että se olisi pitänyt tehdä jo parisen vuotta sitten.

Koti Sisustus

Herkkulakon kautta kohtuuteen

Minun on ollut aina vaikea kontrolloida herkkujen syöntiä koska siihen ei ole tullut tervettä mallia kotoota mistä sen pitäisi jokaiselle ehdottomasti tulla. Meillä lapsilla oli karkkipäivät mutta isä ja äiti lasten nukkumaan mentyä söi salaa karkkia. Herkuista tuli ns kielletty hedelmä.

Muutoksen pitää lähteä aina omasta tahdosta. Monelle täysin sokeriton ja herkuton ruokavalio on ainut mahdollisuus irtautua herkkukoukusta mutta itse onnistuin rimpuilemaan irti herkkulakkojen kautta kohtuukäyttöön.

Ennen pystyin juomaan 6x330ml limupaketin päivän aikana ilman ongelmia. Iso karkkipussi meni telkkaria katsellessa ja pieni suklaapatukka tuli ostettua päivittäin ja jos vieraille ostettiin tarjottavaa niin kyllä donitsit ja muut herkut katosi hyvää tahtia minun kitaani kahvipöydästä.

Aloin jossakin kohtaa kirjaamaan ylös paljon kuussa meni herkkuihin rahaa. Summat mitkä meni kuukausittain herkkuihin, oli mielestäni isoja kun ne oli yhteen laskettuna paperilla. Peruspihinä ihmisenä aloin herkkulakkoon tavoitteena pudottaa tuota kuukausittaista herkkuihin mennyttä rahaa. Siinä sivussa putosi paino ja herkkuhimo hellitti.

Nykyään tilanne on jo se että kaapeissa saa olla vaikka 10pkt suklaata aivan rauhassa ilman että minä niitä liki pakonomaisesti käyn syömässä sieltä. Tästä muutoksen aloittamisesta on nyt liki vuosi ja olen ylpeä itsestäni ja mielestäni ihan aiheesta. Vielä on opeteltavaa herkkuannosten kohtuullisena pitämisessä mutta kun itse kuri on löytynyt, on itsensä kurissa pitäminen aina vaan helpompaa.

Palkitsen itseni jollain pienellä kivalla (en herkuttelulla) itseni tästä onnistuneesta elämäntapamuutoksesta. Voisin hankkia itselleni vaikka sarjalipun uimalaan, frisbeegolfkiekkoja taikka vaikka uudet ulkoiluhousut.

Tammikuu alkaa olemaan päätöksessä ja jos jonkinmoiset en syö ja juo sitä taikka tätä haasteet on tulossa monella päätökseen ja osa haluaisi jatkaa mutta se tuntuu vaikealta. Mutta voin taata että kyllä se elämäntapa muutos onnistuu jos vain uskoo itseensä eikä anna mieliteoilleen valtaa. Helppoa tietä ei näissä ole olemassa mutta kun oikein ajattelee, niin onko elämässä oikeasti kovinkaan monta asiaa joissa pääsisi helpolla taikka itse tekemättä mitään. En voi oikein antaa mitään ohjeita miten jokainen onnistuu elämäntapamuutoksessa mutta voin antaa jokaiselle sitä tarvitsevalle virtuaaliset tsempit ja näyttää näin etänä peukkua ja sanoa että juuri sinä onnistut kyllä kun vain itseesi uskot.

Koti Terveys