Placeholder image

#Uraoivallus: vapaudu rajoituksista

Sinänsä koomista, että minä, jolla ei todellakaan ole minkään sortin uraa, jakelen neuvoja muille. Halusin kuitenkin lisätä oman lusikkani Lilyn toimituksen uraoivallus-haasteeseen, koska aihe liittyy läheisesti pariin aiemmin kirjoittamaani postaukseen opiskelusta (täällä ja täällä). Olen itse vasta oman urani kynnyksellä tai oikeastaan tiirailen sinne kynnyksen suuntaan, mutta joka tapauksessa olen miettinyt aihetta paljonkin heti valmistumiseni […]

Placeholder image

Mitä kannattaa opiskella 2010-luvun lopulla?

Yhteisvalinta-kevät alkaa olla taas käsillä ja tuhannet abit miettivät, mitä sieltä pudotusvalikosta pitäisi valita ja missä järjestyksessä. Abit eivät toki ole ainoita, heidän lisäksi monet muutkin miettivät mikä se oma suunta on. Alla on ehkä välivuosi tai useampi, toinen tutkinto tai jopa pitkä työura. Paineita luo yhteiskunnan rajoitukset ensikertalaisten suosimisesta, opintotuen määrästä jne., joten monella […]

Placeholder image

Kun minusta tuli äiti: ystävyyssuhteet

Ajattelin aloittaa tällaisenkin postaussarjan, jossa pohtisin hiukan elämäni eri osa-alueita ja yksityiskohtia äidiksi tulemisen valossa. Eihän asioita voi ihan niin mustavalkoisen yksinkertaisesti järjestellä, mutta sekin on yksi tapa jaotella perheellisenä omaa elämänkulkua: aika ennen lapsia ja lasten jälkeen. Tai aikana oikeastaan. Itse olin kyllä aikamoinen ihmisraunio tai -kyhäelmä siinä vaiheessa kun 23-vuotiaana sain esikoiseni, että […]

Lukusuositus: unelmista ja rohkeudesta

Lukusuositus: unelmista ja rohkeudesta

Tämä kirja on vanha tuttu lapsuudestani. Kuuluin Lasten omaan kirjakerhoon ja Viluinen pingviini oli yksi kuukausittain postilaatikkoon kolahtavista kirjoista. Minun on täytynyt olla todella pieni silloin, mutta minulla on aivan kirkas muistikuva, kun olen kävellyt äitini kanssa postilaatikolle katsomaan, olisiko siellä kirjaa. Muistan myös muovisen kehikon, johon kirjat tuohon aikaan pakattiin. Nostalgia-huuruissani liitin myös esikoiseni […]

Placeholder image

Kodin hoitaminen yksin on vanhanaikaista

Nyt ei ole luvassa sukupuolitasa-arvosta höpötystä, vaan ihan jostain muusta. Voi nimittäin olla, että perheen jaksamista ja yleistä hyvinvointia edistämään ei riitä erinäisten kodin toimintojen jakaminen yksistään perheen sisällä. Silloin on ihan aiheellista pohtia, voisiko joku muu hoitaa jonkin rutiinitehtävän ja näin vapauttaa perheen omia voimavaroja muuhun käyttöön. Kun olin koululainen, meillä kävi jonkin aikaa […]

Placeholder image

Huono oppilas -syndrooma

Vihdoin edellisen postauksen motivaatio-kytköksestä sain kimmokkeen kirjoittaa teemasta, josta olen halunnut kirjoittaa aivan blogin syntyhetkistä lähtien, mutta sopiva aihe on odotuttanut itseään. Eli kas tässä, kasvatustieteen maisteri kirjoittaa oppimisesta. Olen sellaisessa vaiheessa elämää, että kuulen paljon ympärilläni pohdintoja kunkin tulevaisuudesta ja siitä, että olisi ehkä kiva opiskella lisää tai jotain ihan uutta. Olin itsekin osa […]

Placeholder image

Tuskallinen hetkessä eläminen – kun rakas katoaa

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että läsnäolon taito ja hetkistä nauttiminen silloin kun ne ovat käsillä ovat tärkeitä taitoja. Viime syksyn aikana kuitenkin opin karvaasti, ettei se hetkessä eläminenkään aina ole kovin mukavaa, eikä missään nimessä minulle ainakaan riittävää. Siinä missä mietelauseet vähättelevät eilistä ja huomista, minusta ne ovat tärkeitä. Muistelu ja haaveilu, elämän jatkumo, ne […]

Placeholder image

Oivalluksia tuhoutuneen jouluaterian ääreltä

Meillä oli aivan ihana joulu! Päätimme rauhoittua kotona kiireisen ja koettelevan syksyn päätteeksi ja voi pojat se oli ehkä vuoden paras päätös. Oli mieltä syleilevää vain nauttia ja rauhoittua. Vaikka olen vuosien varrella löytänyt itsestäni jouluihmisen (kuten kerroin täällä), oli tämä vuosi moninkerroin maagisempaa. Olin puolivahingossa pystynyt päästämään irti suorittamisesta ja stressistä. Moni ennen must […]

Placeholder image

Miltä aikuisuus tuntuu?

Muistan jo aika varhaisilta ajoilta, kuinka todella odotin aikuisuutta. Ei mitään sitten-saa-syödä-karkkia-niin-paljon-kuin-haluaa -juttuja, vaan ihan oikeasti halusin olla aikuinen. Viihdyin teini-ikäisenä aikuisten kahvipöydässä, mielestäni oli kiva kuunnella aikuisten juttuja ja odotin innolla aikaa, jolloin pystyisin olemaan oikeasti osa keskustelua. Sama teini-ikäinen minäni odotti palavasti myös aikuisuuden mielenrauhaa ja toisaalta rohkeutta. Sitä, että olisi jotain. Että […]