Yhteisvalinta-kevät alkaa olla taas käsillä ja tuhannet abit miettivät, mitä sieltä pudotusvalikosta pitäisi valita ja missä järjestyksessä. Abit eivät toki ole ainoita, heidän lisäksi monet muutkin miettivät mikä se oma suunta on. Alla on ehkä välivuosi tai useampi, toinen tutkinto tai jopa pitkä työura. Paineita luo yhteiskunnan rajoitukset ensikertalaisten suosimisesta, opintotuen määrästä jne., joten monella on varmasti paineita siitä, että valinnan pitäisi mennä kerralla nappiin. 

Mielessä pyörii varmasti kysymyksiä, kuten miltä alalta työllistyy varmimmin sitten muutaman vuoden päästä tai joku ehkä miettii palkkausta. Toisilla harkintaa vaikeuttaa uskonpuute omiin kykyihin tai ehkä vanhemmat painostavat hakemaan jollekin alalle, joka ei tunnu itsestä omalta. 

Oma vinkkini on varsin yksinkertainen, sellainen jonka aivan liian moni unohtaa yrittäessään lyödä kunnarin hakuviidakossa. Kuuntele sydäntäsi. Mikä kiinnostaa juuri sinua? Kukaan ei voi ennustaa, millä alalla on paras työllisyys vuosien päästä tai edes minkälaisia töitä tulevaisuudessa on tarjolla. Parhaat kortit saat pelattua itsellesi, kun valitset alan oman kiinnostuksen mukaan.

Useimmat korkeakoulut, etenkin yliopistot, opettavat yleispäteviä taitoja spesifien sisältökokonaisuuksien lisäksi. Tiedonhaku, lähdekriittisyys, kokonaisuuksien hahmottaminen, ajan- ja projektinhallinta jne. Näillä jo pärjää pitkälle. Sillä sisältöosaamisella voi sitten erottua joukosta.

Asiaa voi miettiä niinkin, että jos lääkärin ura kiinnostaa valoisan työllisyyden ja hyvän palkan (tästä voidaan varmaan olla montaa mieltä) vuoksi, minkälainen lääkäri sinusta oikein tulisi? Jotta voit menestyä alallasi, tarvitset sisäistä motivaatiota ja vaikka raha voi toki olla myös motivoivaa, kaipaavat useimmat oletettavasti myös aineetonta motiivia tehdä jotakin työtä. Ja kuka jaksaa opiskella kuusi vuotta ja enemmänkin asiaa, joka ei kiinnosta? Raha ei välttämättä riitä motivaattoriksi, kun pitää päntätä maksan rakenteita. 

Aina oma kiinnostus ei ole selvää, silloin voi miettiä myös omia tämänhetkisiä taitoja ja taipumuksia. Millaisissa asioissa minä olen hyvä? Minkälaisten asioiden tekemisestä minä nautin? Voisiko sieltä löytyä se itseä kiinnostavin ala? On hyvä myös muistaa, että on täysi mahdottomuus tietää minkälaista niiden kaikkien satojen eri alojen opiskelu ja niillä saatavat työt ovat, joten mielen muuttaminen opiskelujen aikana ja sen jälkeenkin on ihan sallittua. Kaikista alussa mainitsemistani rajoituksista huolimatta.

Kaikkien näiden epävarmuustekijöiden vuoksi pidän sitä oman mielenkiinnon seuraamista opiskelupaikan valinnassa ja myös opiskelujen aikana tehtävien valinnaisaineiden ym. valinnoissa ehdottoman tärkeänä. Yliopisto-aloilla melkein minkä tahansa tutkinnon voi kääntää edukseen ja hyödyksi lukuisilla erilaisilla työpaikoilla. Kun sitten joskus valmistuu, paras valttikorttisi työelämässä on innostuksella buustattu osaaminen ja halu kehittyä. Näitä ei saa ilman sisältä kumpuavaa puhdasta kiinnostusta omaa alaa kohtaan. 

Tee siis itsellesi palvelus, äläkä anna kenenkään tai minkään muun valita opiskelupaikkaasi. Valitse itse.